Sally Salminen: Katriina/Katrina

Lukupiirissä kokeiltiin tällä kertaa sellaista, että luetaan kaksi eri käännöstä tai oli ainakin ajatus kokeilla. Idea juontui siitä, että lukupiirikirjaksi ehdotettiin Sally Salmisen Katrinaa (1936). Kirjasta oli ilmestymässä uusi suomennos, jonka käsialasta on vastannut Juha Hurme (Teos, 2018). Itse olin lukenut jostain, ettei Aukusti Simojoen ensimmäinen käännös olisi ollut kovin hyvä. Olihan tämä siis itse todettava, jos näin olisi. Teoksen uusi suomennos on tietysti haluttua luettavaa, joten kirjaston jonotuksiin oli syytä varautua. Siksi lukupiirimmekin kokoontui aiheen ympärille vasta marraskuussa. Kävi vielä niinkin, että itselleni osui samalle illalle kulttuuririento, joten jätin lukupiirin väliin. Onneksi lukupiirimme kokoontuu Facebookissa, joten pystyin jälkikäteen antamaan muutaman oman kommenttini ja lukemaan, mitä muut olivat kirjasta pitäneet. Loppujen lopuksi taisin olla ainut, joka luki kirjan molemmat käännökset.

Pohjanmaalla syntynyt ja varttunut 23-vuotias Katrina rakastuu Johaniin, joka on kotoisin Ahvenanmantereen itäpuoleiselta saarelta Torsö. Nopea avioituminen ja muutto täysin vieraaseen ympäristöön on Katrinasta jännittävää ja mielenkiintoista. Olihan Johan kertonut suuresta puutarhasta, joka olisi täynnä omenapuita ja valkoiseksi maalatusta talosta parvekkeineen. Tällaiseen ei kuka tahansa pohjalaistyttö yltäisi. Todellisuus on kuitenkin täysin toista. Johan on kylän suurin valehtelija ja naurattaja. Sen Katrina saa tuntea sisimmässään, kun talo onkin maalaamaton, matala ja vino rötiskö. Katrina jää myös vastanaineena heti yksin. Mies lähtee tienaamaan merille, kuten saaristolaismiehet pruukaavat tehdä. Pohjalaisnainen on kuitenkin ylpeä. Kotiin ei voi palata, vaan on rakennettava koti sinne, minne hänet on tuotu. Onneksi Katrina on työteliäs ja ryhtyy työhön kuin työhön pitääkseen itsensä ja perheensä leivän syrjässä kiinni. Vuodet kuluvat ja lapsia syntyy. Elämä ei ole helppoa, mutta rakkaus Johaniin on ehdotonta.

Lukupiiriläiset olivat pitäneet kirjaa mielenkiintoisena. Tarina eteni sopivaan tahtiin, loppu jopa laukaten. Kirjan tarina välitti myös taidokkaasti yhteiskunnan nopean muutoksen sekä jyrkät luokkarajat. Keskustelua oli syntynyt myös luku- ja kirjoitustaidosta. Kaikki eivät todellakaan osanneet lukea ja kirjoittaa 1800-luvun lopulla tai 1900-luvun alkupuolella. Kirjassa kuitenkin kerrottiin, kuinka koulunkäynti tuli vähitellen mahdolliseksi myös köyhien lapsille. Katrinan elämää hieman surkuteltiin, mutta hänen vahvuuttaan kiiteltiin. Johanin saamattomuutta ihmeteltiin. Pariskunnan lasten erilaisuuksista oli keskusteltu myös. Salminen on kirjoittanut lapsille sellaiset luonteenpiirteet, joista heti tiesi, mikä oli periytynyt äidiltä ja mikä isältä. Itse pidin kirjassa siitä, kuinka ympyrä tavallaan sulkeutui lopussa. Kuvaus, jossa Katrinan ja Johanin kotia ja pihapiiriä kuvattiin, oli melko samanlainen kuin kirjan alussa.

Juha Hurmeen suomennos on hienoa suomen kieltä. Hurme on saanut pidettyä tarinassa ajalle sopivan tunnelman. Luokkaerot ovat selkeät, eikä köyhällä ole varaa valittaa. Paitsi että Katrina osaa vaatia, jos tarve on. Katrinan pohjalaisuus tulee hyvin esiin. Hän on aina erilainen kuin muut saaren asukkaat. Ulkopuolinen, mutta arvostettu työntekijä. Toisaalta alkuperäinen Simojoen käännös ei mielestäni ole yhtään hullumpi sekään. Toki kirjassa on vanhahtavaa kieltä jonkin verran. Jokin sana oli jopa sellainen, jota en ymmärtänyt. Lukupiirissä oli keskusteltu siitä, kuinka toisessa käännöksessä käytettiin jossain kohtaa mutsi-sanaa, joka oli kalskahtanut korvaan. En tiedä, kummasta käännöksestä on kyse, mutta epäilen, että Hurmeen käännöksestä. Yritin googlata mutsi-sanan alkuperää, koska oletin käännöksen tulevan suoraan ruotsinkielestä. Löysin kuitenkin yhden selvityksen, että voisi olla lähtöisin kiinankielisestä sanasta äiti. Helsingissä oli työskennellyt tuhansia kiinalaisia viime vuosisadan alussa. Lukupiirissä oli keskusteltu myös siitä, kuinka kiva olisi tarkastaa, mitä sanaa Salminen itse on tekstissään käyttänyt kyseisessä kohdassa.

Katrina on Sally Salmisen esikoisromaani, joka oli ilmestymisaikanaan bestseller. Kirjaa käännettiin useille eri kielille, ja se olikin suomalaisen kirjallisuuden käännösten kuningatar siihen asti, kunnes Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen ohitti sen käännösten määrässä. Täytyy myöntää, että itselleni kirja oli uusi tuttavuus. Äidilleni kerroin kirjasta, niin hän tiesi heti, mistä puhuin. Hänen kirjahyllystään sain jopa lainaksi Simojoen suomennoksen. Äitini myös kertoi, että, että hänen äitinsä, rakas edesmennyt Miiri, oli aikoinaan Katrinan lukenut ja sitä kautta myös äitini oli kirjaan tarttunut.

Sally Salmisen Katrina on kirja, jonka lumo elää edelleen. Kirja on klassikko, joka kannattaa ehdottomasti lukea.

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 4 (asteikko 1-5).