Tämän vuoden ensimmäinen lukupiirikirja oli sopivaa
luettavaa flunssapotilaalle. Luit sen verran, mitä jaksoit, jonka jälkeen
nukuit ja herättyäsi saatoit jatkaa lukemista siitä, mihin se oli jäänyt. Anne
Tylerin Oikukas planeetta (Suuri
Suomalainen Kirjakerho, 1999) on se kirja, jota sopii flunssapotilaan kiittää.
Barnaby on kolmikymppinen eronnut ja tyttärensä menettänyt
mies. Hän on myös sukunsa musta lammas. Hän on töissä yrityksessä, joka avustaa
kotona asuvia vanhuksia erilaisissa tehtävissä. Välillä käydään kaupassa,
välillä koristellaan joulukuusi ja toisinaan on hyvä laittaa asunnon haltijan
kalustus uuteen järjestykseen. Vanhukset ovat tyytyväisiä ja he saavat samalla
itselleen juttuseuraa. Barnabyn suku ei kunnianhimotonta ja matalapalkkaista
työtä ymmärrä. Muille suvun miehille on ilmaantunut enkeli ohjaamaan miesten
elämää. Barnaby on poikkeus. Enkeliä ei ole näkynyt tai ehkä sittenkin. Oliko
enkeli junassa oleva nainen? Tiedä sitten, mutta yhtäkkiä Barnaby huomaa seurustelevansa
junassa olleen naisen kanssa.
Barnaby on ehdottomasti oman tiensä kulkija, josta lukupiiri
antoi kiitosta. Mies, joka on uskaltanut valita poikkeavan ammatin sukunsa
paineista huolimatta. Vanhempien epärealistiset toiveet eivät ole toteutuneet,
ja siitä on saatu hyvää konfliktia kirjaan. Mies, joka auttaa vanhuksia ja
pitää heidän kanssaan olemisesta. Perhe on ikään kuin korvautunut vanhuksilla.
Konstikkaat perhesuhteet ja mehevät tarinat sekä työt vanhusten parissa ovat
ehdottomasti kirjan helmiä.
Kirjan henkilöt ovat loistavalla tavalla kuvattuja. Aivan
kuin henkilöt olisivat oikeasti olleet olemassa. Anne Tyler on ehdottomasti
taitava kuvailemaan erilaisia persoonia. Barnabyn äidistä sai hyvin niuhon
kuvan. Pelottavaa, jos oma äiti olisi samanlainen. Toisaalta Tyler osaa
kertomuksessaan peilata myös hyvin tulevaa. Sophian, Barnabyn naisystävän
luonne alkoi jossain vaiheessa ikävällä tavalla muistuttaa Barnabyn äidin
luonnetta. Olisiko Barnabyn tulevaisuus äitinsä kaltaisen naisen rinnalla?
Lukupiiri piti kirjaa nopealukuisena hyvänmielen
lukukirjana. Sellainen kunnon elämänmakuinen kirja. Siirappimaista loppua oli hieman
pelätty, mutta kirjan loppu jäi avoimeksi. Kuinka Barnabyn oikeastaan kävi? Kohtasiko
hän enkelinsä vai löysikö hän elämänsä naisen vai oliko hänen elämänsä nainen
jo entuudestaan hänen rinnallaan? Lukupiiriläisillä oli monia ajatuksia, eikä
varmasti mikään ollut väärä.
Itse ihmettelin aluksi, miksi Barnabyn työpaikan nimi oli
kirjassa käännetty suomeksi. Yrityksen nimi oli Lainaselkä Oy. Ei tarvinnut
kyllä pitkään lukea, kun asia oli täysin selkeä. Tämähän on mainio käännös
sille, mitä työtä Barnaby teki. Jos firman nimeä ei olisi käännetty, ei se
välttämättä avautuisi kaikille lukijoille samalla tavoin kuin nyt varmasti avautuu.
Mahtavaa kielenkäyttöä.
Oikukkaasta
planeetasta on moneksi. Kirjassa käsitellään vanhusten arkea, mutta samalla
tarjottimella on avioerolapsi ja isä, joka ei saisi tavata lastaan. Myös matalapalkkaisuus
on aihe, jota ei sovi unohtaa, kun ajattelee kirjan sanomaa syvällisemmin.
Monta suurta aihetta, mutta hyvin on saatu mahdutettua samojen kansien väliin.
Kirjan englanninkielinen alkuteos A Patchwork Planet on ilmestynyt vuonna 1998. Kirja on suomentanut
Kristiina Drews.
Anne Tylerin Oikukkaassa
planeetassa on monta maukasta kohtaa, jotka houkuttavat lukemaan lisää.
Voisin melkein vannoa, ettei tämä kirja jää moneltakaan lukijalta kesken. Tätä
kirjaa voin lämpimästi suositella.
Kiitos kirjan esittelystä. Minusta on kiva aina silloin tällöin lukea Tylerin kirjoja, niissä on hyviä teemoja ja ne ovat hyvin kirjoitettuja. Mieleen tulevat ainakin Hengitysharjoituksia ja Onnellinen matkamies. Mukavaa talven jatkoa sinulle!
VastaaPoistaAnne Tyler osaa tosiaan kirjoittaa. Hänen kirjojensa kanssa viihtyy. Tulee jotenkin tunne sellaisista kunnon vanhan hyvän ajan kirjoista.
PoistaIhanaa talven jatkoa sinullekin!