Mirjam Lohi: Rouva Suominen välittää – Valuneen taikinan tapaus

Toisinaan kirjan kannet tai kirjan nimi on se, joka vetää puoleensa. Mirjam Lohen Rouva Suominen välittää – Valuneen taikinan tapaus (Teos, 2018) kirjassa yhdistyvät nämä molemmat seikat. Muuta ei siis tarvitakaan, kun tällaiseen kirjaan haluaa tarttua. Etenkin se tuli heti mieleen, mistä tällaisessa kirjassa kerrotaan, jonka nimi on melkoisen mielikuvituksellinen.

Keski-ikäinen Sointu Suominen on päättänyt vaihtaa totaalisesti alaa. Hän on jättänyt työnsä terveyskeskuspsykologina, opiskellut asuntokauppaa ja suorittanut LKV-tutkinnon. Näiden lisäksi Sointu on perustanut oman kiinteistönvälitysyrityksen, kirjoittaa asunnonvaihtoblogia ja haluaa kiinteistömyynnin ohella sisustaa asiakkaidensa asunnot. Aikamoista hulabaloota. Samalla Sointu on kuitenkin perheenäiti, joka töiden ohella huolehtii perheen hyvinvoinnista. Toisaalta aloittelevalla yrityksellä ei kauheasti töitä ole, joten kotitöitä ehtii tehdä siinä samalla kuin asuntokauppaa. Sitä paitsi välillä on kiva istahtaa alas ja juoda kupillinen hyvin haudutettua teetä ja unelmoida.

Vaaleanpunaisten hattarapilvien lomassa voi seurata myös oman taloyhtiön elämää. Kaikki ei olekaan niin ruusuista, mitä naapurit antavat ymmärtää. Lisäksi Sointu saa hoidettavakseen yhden asunnon myymisen. Asuntokauppaa varjostaa outo tapahtuma. Iäkäs, mutta hyvinvoiva leskirouva on kuollut aivan yllättäen. Leskirouvan tytär kertoo Soinnulle oudosta kirjeestä. Onko kirje aiheuttanut vanhan rouvan kuoleman? Koska Sointu on ihmisrakas, haluaa hän selvittää mysteerin.

Ihana, ihana ja ihana. Valuneen taikinan tapaus on juuri sellainen hyväntuulinen kirja, jota lukee mielellään raskaan työpäivän jälkeen. Aivot narikkaan ja antaa Soinnun hoidella asiat. Kirjassa on jotain samaa kuin Mma Ramotswe -kirjoissa. Lempeää salapoliisitouhua, hyväntuulisuutta ja hieman teetä kaiken päälle.

Mirjam Lohen tapa kirjoittaa on kiva. Lauserakenteet ovat yksinkertaisia ja helppoja lukea. Kirjassa on sopivassa suhteessa huumoria, satiiria ja nokkeluutta, mutta siitä löytyy myös sitä tärkeää: rakkautta ja välittämistä toisista ihmisistä. Kirjan nimessä mainitun Rouva Suominen välittää voi ja pitääkin siis ottaa ajatuksiinsa useammalla tavalla. Pidin myös siitä, kuinka kirjaa elävöittävät Sointu Suomisen blogipostaukset ja kommentit.

Kirjan kansille täytyy antaa erityiskiitokset. Kannet ovat täynnä yksityiskohtia, joita löytyy Sointu Suomisen elämästä. Lisäksi vaaleanpunainen tausta tuo ihanan oman höttönsä kansille. Jenny Lucander on nainen kansien ulkoasun takana.

Valuneen taikinan tapaus on ensimmäinen osa uudessa Rouva Suominen välittää -kirjasarjassa. Innolla odotan jatkoa, koska tällaisia kirjoja tarvitaan. Leppoista ja mukavaa luettavaa.

Sain kirjan kustantajalta, joten kiitokset lähtevät siihen suuntaan.

Kirjalla osallistun Oksan hyllyllä -blogin Kirjankansibingoon. Sijoitan kannet ruutuun ”hieno fontti”, koska tekstit ovat osittain kaunokirjoitusta.