Kesäkuun lukupiirikirjana oli Sirpa Kähkösen Mustat morsiamet (Otava, 1998). Voin
tunnustaa, etten ole pahemmin lukenut Kähkösen tuotantoa. Ainoastaan Graniittimies on tullut luettua
Kähköseltä aikaisemmin, ja sekin lukupiirikirjana. Sen vuoksi olinkin ihan positiivisella
mielellä, kun Mustat morsiamet valikoitui lukupiirikirjaksi.
Eletään 1930-lukua. Nuori maalaistyttö Anna lähtee Kuopioon palvelustytöksi
tohtorin talouteen. Talouteen, johon kuuluvat vain tohtori ja tohtorinna.
Kauniissa kodissa ja puutarhassa riittää kuitenkin työsarkaa ja Anna viihtyy
työssään. Nuorelle maalaistytölle Kuopio on jännittävä ja ehkä hieman
pelottavakin paikka. Markkinoilla Anna tapaa mustasilmäisen pojan tai
oikeastaan nuoren miehen. Ajatukset alkavat pyöriä miehen ympärillä ja suru
valtaa mielen, kun Anna uskoo miehen hukkuneen merillä. Toisin kuitenkin kävi.
Mies, Lassi, on hengissä ja nopeasti Annasta ja Lassista kuoriutuu nuoripari.
Ei mene myöskään pitkään, kun vauva tekee tuloaan. Avioliitto ja lapsi. Annan
elämä on mallillaan, mutta ei kuitenkaan. Tapahtuu ikäviä. Vauva menehtyy ja Lassi
saa seitsemän vuoden vankeusrangaistuksen. Kuinka Anna selviytyy tulevista
vuosista?
Mustat morsiamet
avaa Kähkösen Kuopio-sarjan.
Lukupiiriläiset olivat kirjasta lievästi sanottuina liekeissään. Osa oli
ehtinyt jo aiemmin lukea koko sarjan, mutta tämä ei silti haitannut lukemisen
iloa. Mustista morsiamista
lukupiirissä sanottiin, että kirja on rehti, vanhan ja hyvän kirjallisuuden
ajan kertomus, mielenkiintoinen ja uskottava. Kirjan kieli on rikasta, kaunista
ja revittelemätöntä. Lukupiirissä ihailtiin kirjasta löytyvää aitoa savon
murretta, joka oli mukautettu 1930-luvulle. Kähkösen kerronta on väkevää ja
kirja on loistava alkupamaus upealle sarjalle.
Kirja kuvaa 1930-lukua hienolla tavalla. Työväen asumukset,
sahat, rannat ja pyykkitupa. Tarina ei peittele köyhyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta,
vaan kertoo siitä suoraan. Sekä punaiset että valkoiset saavat kirjassa oman
osansa. Kirjassa on myös mahtavaa eteenpäin menemisen meininkiä. Ei valiteta
turhista, vaan tehdään parhaamme ja yritetään pärjätä. Mustat morsiamet kertoo myös luokkaeroista. Pidin myös siitä,
kuinka kirja antoi kuvan, että pienilläkin tuloilla saattoi ostaa itselleen
uuden leningin tai leninkikankaan. Nykyisin kaikilla ei taida olla varaa edes siihen.
Tuli hieman tunne, että luokkaerot ovat taas nykypäivää.
Kirjan henkilögalleria on mahtava. Kähkösen naiskuvaukset
antavat kuvan vahvoista naisista. Miehet sodissa tai vankiloissa. Naiset käyvät
ansiotyössä ja hoitavat lapset siinä sivussa. Kun mies palaa vihdoin kotiin, on
vaimolla yksi uusi huollettava lisää. Toisaalta tarina kertoo myös surullisen
mieskuvan. Miehet, joilta on viety kaikki itsetunto ja kunnioitus terveyden
ohella.
Lukupiirissä keskusteltiin myös siitä, että Kuopio-sarjasta saisi loistavan
tv-sarjan tai näytelmän. Voisin kyllä uskoa, että tällaiselle sarjalle olisi
katsojia, jos sarja olisi hyvin tehty. Tällainen keskusteluavaus herätti myös
lisäkeskustelun siitä, kuka saisi minkäkin roolin. Mielenkiintoisia heittoja,
joita en nyt sen enempää tähän availe, mutta jos joskus Kuopio-sarja kuvataan, niin sitten kaivelen veikkaukset esille ja
katson, menimmekö metsään.
Sirpa Kähkösen Mustat
morsiamet kannattaa lukea, jos haluaa saada otteen mikrohistoriasta. Tarina
on pienen ihmisen historiakertomus.
Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 4½ (asteikko 1-5).
Kirjalla osallistun myös Oksan
hyllyllä -blogin Kirjankansibingoon. Tämän kirjan kansi menee ruutuun ”nostalgia”,
koska kirjan kannessa on sitä jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti