Kasvottomat kasvot tuijottavat
Mitä ne katsovat?
Minuako? Veikko Antero Lajusenniemeä?
Vankikundia
Vanheneva miehenroisko minä olen
Kasvottomat kasvot kysyvät
Miksi ylpeys kävi miehen edellä?
Miksi päädyit vankilaan?
Eikö olisi kannattanut nöyrtyä?
Pojasta mieheksi
On elämän kulku
Kirjoittanut elämäntarinani olen
Helppoa tietä valinnut en
Ylpeys on minua eteenpäin vienyt
Ei nöyryys
Kasvottomat kasvot kysyvät taas
Miksi?
Eikö olisi ollut helpompi elää nöyryyden kanssa?
Syytön en ole
Viha kun miehen mielen valtaa
Väkevä ja armoton se on
Näkemättä mitään
Raivopäisenä kimppuun käyn
Hakkaan, hakkaan ja hakkaan
Taas kasvottomat kasvot avaavat suunsa
Onko viha ratkaisun avain?
Eikö ikinä tullut mieleen niellä kiukkua ja vihaa?
Olen minä rakastanutkin
Tai ainakin kuvitellut rakastavani
Mieleni on vallannut outo tyhjyys
En osaa rakastaa
En surra
Ne eivät jätä minua rauhaan
Kasvottomat kasvot ja kysymykset
Voiko elämän elää ilman rakkautta ja surua?
Eikö olisi ollut hienoa rakastaa ja surra?
Kitaran kielillä
Mustarastaan kaunista ja salaperäistä
sointia tavoitellut olen
Silloin olen ollut salaa onnellinen
Kasvottomat kasvot valaistuvat
Kysymyksiä tulossa
Olet siis osannut tuntea jotain?
Miksi et halunnut jatkaa samalla linjalla?
Etkö ollut liian ylpeä mustarastaan rinnalla?
Ylpeys ja Seitsemän kuolemansyntiä
Nytkö kaiken ymmärrän?
Ei
En ymmärrä
Nöyryys minulta on löytämättä
Viisaat kasvottomat kasvot katsovat
Ylpeys ei ole kaunista
Nöyryys on kaunista
Se sinun olisi pitänyt oppia
 |
Pekka Laiho
Teatteri Jurkka: Ylpeys
(2018), kuva © Marko Mäkinen
|
Runo on kirjoitettu osana Teatteri Jurkan Kotikriitikoiden paluu -kurssia.
Kiitos Teatteri Jurkalle kuvalainauksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti