Levollisempi olo

Olen todella huono osallistumaan kaikenlaisiin liikunta- ja hyvinvointiryhmiin. Yleensä välttelen niitä viimeiseen asti, koska en tunne tällaisia asioita omikseni. En edes osallistu, jos työpaikalle jonkinlainen ryhmä perustetaan. Yleensä niissä ovat aina ne samat aktiiviset ihmiset. Ei siis ihme, että välillä tai oikeastaan aika usein stressiä pukkaa ja purentakiskot kuluvat öisin. En osaa purkaa stressiä. Jatkuva pingottaminen päällä. Eihän se tervettä ole ja tiedän sen kyllä itsekin.

Nyt kävi kuitenkin niin, että minulle tuli jokin mielenniksahdus. Menin ilmoittautumaan johonkin minulle aivan uuteen ja outoon juttuun. Ilmoittauduin Hyvinvoiva keho -aloituskurssille, joita järjestää IhanaElo. Siis minä, joka kierrän tällaiset jutut kaukaa. Voitteko kuvitella? Kurssin esittelyteksteistä minulle ei jäänyt mitään muuta mieleen kuin TRE ja tärinä. Kuulosti todella oudolta, mutta välillä on vain heittäydyttävä.

Kuva © Alisa Yli-Villamo, IhanaElo

Mistä koko jutussa siis oikeastaan on kyse? Hyvinvoiva keho -kurssin osallistujan on tarkoitus oppia purkamaan stressiä ja syväjännityksiä. Kurssi antaa myös valmiuksia käsitellä esimerkiksi työstressiä voimia ja vireyttä palauttavalla tavalla. Mikä sitten on mainitsemani TRE? TRE eli Tension Releasing Exercises on juuri sitä, mitä kurssi tarjoaa. Se on yksinkertainen harjoitusmenetelmä, jonka avulla voi esimerkiksi helpottaa stressioireita ja edesauttaa kehon rentoutumista syvistä jännitystiloista. TRE perustuu kehon luontaiseen kykyyn purkaa jännitteitä helppojen fyysisten liikkeiden avulla. Harjoituksen aikana liikesarja saa kehossa aikaiseksi rentoutumisreaktion eli tärinän tai värinän, jonka kautta autonominen hermosto purkaa lihaksiston ja hermoston ylijännitystiloja.

Ei muuta kuin kurssille, vaikkakin hieman epäileväisenä. En uskonut, että alkaisin millään tavoin täristä. Sehän kuulostaa ehkä hieman friikiltä. Kuinka sitten kävi? Kurssiryhmä oli sopivan pieni, joten ei tarvinnut jännittää ylisuorittajien suurta joukkoa. Aluksi jokainen kertoi odotuksensa kurssin suhteen, jonka jälkeen pääsimme täyteen vauhtiin tai voisiko sanoa tärinään tai kenties levollisuuteen ravinto- ja hyvinvointivalmentaja sekä sertifioitu TRE-ohjaaja Alisa Yli-Villamon ja TRE-ohjaajaopiskelija, työyhteisövalmentaja, jooga- ja mindfulness-ohjaaja sekä NLP-kouluttaja Päivi Klingan turvallisessa huomassa. Todella kummallista, mutta ei mennyt kauan, kun jo tunsin täriseväni. Kuinka ihmeessä se tapahtui? Ikään kuin itsestään.

Minullahan puskee heti hiki, kun koen jotain todella jännittävää tai liikun liian rivakasti. Hikoilukohtaus iski, mutta uskon sen johtuneen jännityksestä, koska tekemämme liikkeet olivat helppoja. Ohjaajat painottivat, että jos yhtään tuntuu siltä, että menee jollain tavoin yli, niin hetkeksi jaloittelemaan. Pidin siis melko alussa pienen jaloittelun, mutta sitten uudestaan areenalle. Oli todella erikoista, että sain äkkiä jutun juonesta kiinni, eikä aikaakaan, kun tunsin vain täriseväni ja mieleni oli jollain tavoin todella seesteinen.

Harjoittelun ohessa pidimme pienen tauon. Tarjolla oli kahvia, teetä ja hedelmiä. Teestä pitää antaa erikoismaininta. Alisa oli itse kerännyt viime kesänä teeainekset, ettekä voi arvata, kuinka mahtavasti teessä maistui koivu. Ja se ihanan heleä, vihreä väri. Tauon jälkeen harjoittelu jatkui jumppamatoilla makuuasennossa. Oikeasti ihan kummallista. Ennen kuin lähestulkoon ehdin huomata, jalat alkoivat täristä. Tästä tärinä siirtyi lantion seudulle, josta vatsan seutuville. Välillä tuntui pientä liikettä sormissa asti. Tärinä eteni aaltomaisesti. Välillä hyvin voimakkaasti ja välillä hieman rauhallisemmin. Siinä sitä vain köllötteli ja antoi tärinän viedä.

Kurssituntien alkaessa tulla täyteen, Alisa ohjasi meidät lopettamaan tärisemisen. Tämän jälkeen kävimme vielä läpi tuntemuksiamme. Hyvin monella oli samanlaisia tuntemuksia kuin itselläni, mutta Alisa ja Päivi vakuuttelivat, että tärinän voimakkuus on hyvin henkilösidonnaista. Toisilla tärinä on aivan pientä värinää ja toisilla hyvin voimakasta. Olo oli kyllä hyvin levollinen. Aivan kuin kaikki murheet olisi pyyhkäisty pois maailmankartalta.

Kurssin jälkeen oli mahdollisuus jäädä syömään salaattilounas. Tämän tietysti olin lunastanut etukäteen, koska mikä mukavampaa kuin syödä toisten tekemää ruokaa. Maistuu aina ihan erilaiselle, vaikka tässäkin tapauksessa itse sai koota salaattilautaselle sitä, mitä halusi syödä. Lounaan ohessa käytiin vielä yhteistä keskustelua. Alisa ja Päivi vastailivat kysymyksiin ja saimmepa muutaman hengitysvinkinkin.

TRE herättää varmasti paljon kysymyksiä, mutta itselleni ainakin tuli hyvin luottavainen olo. TRE:tä ei kuitenkaan suositella välittömästi leikkausten jälkeen tai vakavien sairauksien, esimerkiksi sydäninfarktin tai syöpädiagnoosin jälkeen. Epilepsiaa sairastaville, psykooseista tai skitsofreniasta kärsiville TRE:tä ei myöskään suositella.

Ai niin, kun menin kurssin jälkeen kotiin, puhkuin tarmoa ja tein hetkessä monta kotihommaa. Sitten ajattelin mennä hetkeksi sängyn päälle lukemaan. Arvatkaa mitä kävi? Nukahdin. Olo oli niin raukea ja levollinen. TRE:stä onkin usein apua, jos kärsii univaikeuksista. Kokonaisuudessaan kurssista jäi loistava fiilis. Uskon, että kurssin oppeja tulen hyödyntämään jatkossakin tai oikeastaan olen jo hieman hyödyntänytkin.

Ihanaa viikon jatkoa!