Kerron aiemmin keväällä, vai pitäisikö sanoa talvella,
Bloggariklubi-illasta, joka oli huikea kirjallinen tilaisuus. Mukana oli Erkka
Mykkänen kertomassa uudesta kirjastaan Something
not good (WSOY, 2018). Saimme tilaisuudesta kirjat mukaamme, josta lähtee
suuri kiitos kustantajalle. Otin kirjan työmatkalukemiseksi lähinnä kirjan fyysisen keveyden vuoksi. Olin jo pikkuisen
kyllästynyt kantamaan epämukavan paksua kirjaa kassissani.
Veikko on parikymppinen nuori mies, jonka voisi sanoa
harjoittelevan aikuista elämää. Reppureissulle maailmalle hän saa mukaansa
Larin, joka tuntuu alusta lähtien väärältä valinnalta. Yksin olisi helpompi
matkustaa. Entä sitten kimurantti suhde Kaisaan? Voiko naiseen luottaa?
Toisaalta reppureissumatkalta löytynyt ruotsalainen Elin tuo lohtua ja iloa
Veikon matkaan. Myös matkan jälkeen, vaikka jossain vaiheessa suhteelle käykin
jotain, mutta niin käy Kaisankin kanssa. Veikko ajautuu yliopistolle kirjallisuutta
lukemaan. Opiskelutoverit vaikuttavat oudoilta. Veikolla on ulkopuolinen olo.
Runoyhdistyksessä Veikko saa vastuullisen taloudenhoitajan pestin. Yhdistyksen
aktiivijäsenet ottavat helposti nokkiinsa. Onneksi on kuitenkin Maija, johon
voi aina luottaa.
Mykkäsen esikoisromaani Something
not good upposi tähän tätiin. Kirjailija itse kertoi bloggariklubilla, että
toivoisi lukijaksi löytyvän 25-30-vuotiaan miehen, mutta toisaalta toiveena
olisi myös vanhempia lukijoita. Bingo. Jotenkin uskon, että tästä kirjasta
pitävät tädit ja mummot. Vaikka nuoren miehen kasvukertomus on kaukana omasta
elämästäni, niin siitä huolimatta tekstistä löytyy hyvin tuttuja kipuiluja.
Kirja onkin selkeästi Veikon kasvutarina. Elämä ei aina ole niin auvoista kuin
kuvittelisi.
Pidin Mykkäsen tavasta kirjoittaa. Teksti on mutkatonta,
mutta mukana on roima annos itseironiaa ja huumoria. Kirja ei kuitenkaan ole
kepeä, vaan enemmänkin liikutaan aavistuksen alavireisissä tunnelmissa. Kirjan
nimi on englanniksi ja kirjasta löytyy pari englanninkielistä hieman pidempää
tekstiosuutta. Tämä on Mykkäsen mukaan eräänlainen roolikeino, jonka taakse voi
suojautua. Itse etukäteen arastelin, kuinka lukunautinnon kanssa
käy, kun kieli vaihtuu kesken kaiken. Hassua, mutta täytyy myöntää, että olin
lukenut jo jonkin matkaa englanniksi, kunnes vasta tajusin kielen vaihtuneen.
Ei siis vaikuttanut ainakaan minun lukukokemukseeni millään tavoin.
Kirjan kannet ansaitsevat erityismaininnan. Räikeän, vai
pitäisikö oikeastaan sanoa iloisenpirteän ja keväisen, kellanvihreälle etu- ja
takakannelle on raapustettu sarjakuvamainen tyyppi. Tyyppi, jonka hiukset tai
oikeastaan pää on aivan sekaisin. Mainioista kansista on vastuussa Elina
Warsta.
Kirjassa on sivuja suhteellisen vähän, joten tämä kirja on
helppo lukea myös sellaisen henkilön, joka pelkää tarttua
kirjaan sivumäärän vuoksi. Something not
good taittui myös nopeasti työmatkalukemisena sekä osin kissan
ulkoilutuksen lomassa luettuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti