Huomasin juuri, etten ole huhtikuussa lunastanut antamaani
uuden vuoden lupausta siitä, että kirjoittelen vähintään kerran kuukaudessa jostain
muusta aiheesta kuin teatterista tai kirjoista. On aika lunastaa lupaus.
Kevät tekee tuloaan ja Herra Karvajalka on aktivoitunut
ulkoilujen suhteen. Päivän ulkoilurupeamaan kuuluvat aamu-, alkuilta- ja myöhäisiltaulkoilu jommankumman palvelijan kanssa. Näiden lisäksi kissa viettää
tuntikausia fleksin päässä terassillamme. Tämän voi lukea myös siten, että palvelijat
toimivat jatkuvasti portsarin ominaisuudessa saamatta ikinä pienintäkään
kolikon ropposta taskunsa pohjalle.
Eräänä iltana mies, joka täällä asuu ja Herra Karvajalka
tulivat myöhäisiltaulkoilulta. Itse olin jo sängyssä lukemassa ja unikin
teki tuloaan. Miespalvelija tuli makuuhuoneeseen ja ilmoitti, että kävi yksi
juttu. Kysyin, mikä. Herra Karvajalka oli joutunut kolariin. Pomppasin sängystä
ylös ja huudahdin, mitä sattui, missä Manni eli Herra Karvajalka on. Mies
naurahti ja alkoi kertoa.
Herra Karvajalka on keksinyt, että taloyhtiömme viereisellä
vesitornin tontilla on yhdessä nurkkauksessa melkoista mustarastaiden kuhinaa. Koiraat
kilpailevat naaraista käymällä todellista taistelua ja matalakiitoista
syöksähtelyä toistensa kanssa. Tännehän kissan oli taas pitänyt päästä
seuraamaan livelähetystä. Herra Karvajalka oli maannut litteänä maata vasten ja
kytännyt mustarastaita. Viikset hieman väpättäen ja hyvin jännittyneessä
tilassa. Aikansa lintuja tiirailtuaan, kissa oli noussut istumaan ja samassa se
tapahtui. Mustaakin mustempi mustarastaskoiras oli lentänyt suoraan Herra
Karvajalkaa päin. Lintu oli tippunut saman tien maahan. Toinen
mustarastaskoiras oli tullut perässä, mutta oli ehtinyt laskeutua maahan juuri ennen toista törmäämistä. Siinä olivat sitten mustarastaat ja kissa olleet
hieman ihmeissään, mitä tässä tapahtui. Linnut reagoivat nopeammin kuin kissa.
Olivat syöksähtäneet lentoon. Lintujen säksätys oli ollut melkoista ja mukana
oli ollut selkeää paheksuntaa. Kummallekaan kolarissa olleelle ei ollut sattunut
mitään fyysisiä vaurioita. Henkisiä ehkä kyllä. Että tällainen kolari. Nyt vain
aloin miettiä, oliko se sittenkin lento-onnettomuus.
Toinen tapahtuma on tältä aamulta. Herra Karvajalka aloitti
aamukonserttinsa ennen viittä. Sain sinniteltyä sängyssä lähes puoli kuuteen
saakka, kunnes makuuhuoneen verhot meinasivat tulla alas. Herra Karvajalka
kyllä tietää, että kun menee roikkumaan verhoihin, saa jakamattoman huomion. On
siis aikainen herätys, oli arki tai pyhä. Laitoin kissan terassille ja
aloittelin aamupuuhia. Jossain vaiheessa katsahdin ulos. Herra Karvajalka oli
taas maata vasten litteänä. Ihmettelin, mikähän siellä nyt on. Menin katsomaan
keittiön ikkunasta. Sepelkyyhky istui polkupyörän satulan päällä. Sitä kissa
siis vaani.
Sepelkyyhkyt ovat lisääntyneet vuosi vuodelta ja tänä
keväänä on alkanut vaikuttaa siltä, että yrittävät tehdä pesää
terassialueellamme olevaan korkeaan katajaan. Eräänä päivänä töistä tullessani
sepelkyyhky tepasteli terassimme läheisyydessä. Ei meinannut edes pois lähteä,
vaikka tulin aivan viereen. Sen sijaan lintusen kaveri meinasi lentää minua
päin. Oli selvästi ilkeämielinen hyökkäys.
Mutta jatketaan aamuista tarinaa. Lopulta pääsin istumaan
aamupalapöytään. Luin sanomalehteä ja vilkuilin välillä ulos. Herra Karvajalka
oli siirtynyt terassitolppansa päälle katselemaan. Taas kerran ulos
vilkaistessani, ehdin vain havaita, kuinka valkoinen kissa lentää ilmassa.
Samassa ilma oli täynnä valkoisia tuppoja tai näin kuvittelin. Huudahdin, mitä
tapahtui. Mies, joka täällä asuu ja minä, ryntäsimme ulos terassille. Nurmikolle
oli leijaillut isoja vaaleita höyheniä. Herra Karvajalka oli hieman pettyneen
näköinen. Sepelkyyhkypaisti oli päässyt karkuun. Oli melkoinen läheltä piti -tilanne.
Nyt mielenkiinnolla seuraamme, jatkuuko pesänrakennuspuuhat vai tajusivatko
puluset, ettei tänne kannata muuttaa. Liian vaarallista.
Täytyy kyllä sanoa, että kevät on ihanaa aikaa. Luonto herää
ja elämää tuntuu olevan joka paikassa.
Aurinkoista viikonloppua kaikille <3
Teilläpä on valokuvauksellinen katti. Onnea reviirikiistaan sepelkyyhkyjä vastaan!
VastaaPoistahttps://aatenarikka.blogspot.fi/
Kiitos. Valokuvauksellinen katti vain harvoin katsoo kameraan eli kyse on onnesta, jos yksi kuvasta viidestäkymmenestä onnistuu jollain tavoin. :)
PoistaMies, joka täällä asuu, on jo nyt raivona sepelkyyhkyille. Noille viattomille huhuilijoille, jotka ovat yllättävän kovia sotkijoita.
No on siinä ollut melkoinen seikkailu tyylikkäällä Herra Karvajalalla!
VastaaPoistaKevät on yllätyksiä täynnä!
Leppoisaa viikonvaihdetta teille!
Herra Karvajalka joutuu toisinaan kummallisiin tilanteisiin. Tekevälle sattuu. :)
PoistaAurinkoista viikonloppua sinne aurinkoon!
Paistit lentävät ihan syliisi! Harmi ettet saanut kummastakaan saalista - Pepsi ja Max
VastaaPoistaHArmittaa kyllä. Olisivat olleet aika isoja paisteja.
Poista-Herra Karvajalka-
Onpa siellä ollut dramaattista! Oikein lento-onnettomuus ja kaikki! Kehtasivatkin mokomat linnut vielä paheksua viatonta Herra Karvajalkaa, vaikka lintu itse törmäsi sitä päin... :)
VastaaPoistaHauskoja kuvia myös söpöläisestä!
Kiitos. Kissan kuvaaminen ei todellakaan ole helppoa, mutta välillä onnistuu.
PoistaEi kyllä olisi pitänyt lintujen paheksua. Opettelisivat itse ensin lentämään kunnolla. :D
Persoonallinen katti ja uhkarohkeita lintuja. Ärsyttää, kun linnut kiusaavat joka päivä, mutta niillä on nopeat lähdöt, kun niitä kohti hyppii. Lintupaisti sopii minullekin ;)
VastaaPoistaTerv. Ozzy
Linnut ovat tosi ärsyttäviä, mutta hyviä paisteina. Varikset ovat ehkä kaikkein ärsyttävimpiä. Varmaan reilun kuukauden kuluttua saa taas varoa varisten hyökkäilyjä. Niin, ja sepelkyyhky taisi ehtiä tehdä pesän tuijaan. :(
Poista-Herra Karvajalka-