Joku on varmaan huomannut, että kirjapostauksia on tullut
normaalia vähemmän. Myönnän. Lukutahti on ollut heikkoa. Iltaisin olen ollut
niin väsynyt, etten ole paria sivua enempää jaksanut lukea, kun uni on jo
kolkutellut ovella. Yleensä minulla on vähintään kaksi kirjaa kesken. Toinen
yöpöytäkirja ja toinen työmatkakirja. Työmatkakirjana raahasin pitkään mukanani
paksuakin paksumpaa Katherinen Pancolin pokkaria Krokotiilin keltaiset silmät (Bazar, 2012). Valitsin kirjan
lukupiirikirjaksemme, koska kirja oli jo aikansa kaapissani pyörinyt. No,
lukupiiri ehti tulla ja mennä ja minulla kirja kesken. Tänään sain kirjan
vihdoin luettua loppuun. Kymmenen minuutin työmatkalla ei siis kovin paljon ehdi
lukea.
Joséphine yrittää luovia avioliitossaan työttömän
haahuilijamiehensä Antoinen kanssa. Joséphine tukee miestään, mutta aina se ei
riitä. Yhden riidan päätteeksi aviomies pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa ja jättää
vaimonsa selviytymään kahden alaikäisen lapsen kanssa. Kaiken kukkuraksi mies
häipyy jossain vaiheessa lähikampaajan kanssa Keniaan hoitamaan
krokotiilitilaa. Joséphine on suunniltaan tajuttuaan olevansa yksin vastuussa
kaikesta. Mies on aina hoitanut raha-asiat, eikä Joséphinen ole tarvinnut
välittää sellaisista asioista. Aika nopeasti rouva huomaa, etteivät rahat
oikeasti riitä mihinkään. Onneksi pelastusrenkaita alkaa tippua. Joséphinen
sisaren Iriksen mies Philippe tarjoaa käännöstöitä, joista maksetaan
hyvin. Iris puolestaan saa puhuttua siskonsa ympäri ja pyytää tätä
kirjoittamaan romaanin puolestaan. Joséphine saisi kaikki kirjatulot, kunhan
itserakas Iris saisi markkinoida kirjaa ja tuoda kasvojaan esiin julkisuudessa.
Vaikka itselläni kirjan lukemiseen menikin aikaa, on Krokotiilin keltaiset kyyneleet helppo-
ja nopealukuinen kirja. Kirja on viihdyttävä, vaikka siinä onkin useita hyvin
epäuskottavia ja jopa naurettavia juttuja. Lukupiiri teilasi tällaiset täysin
uskomattomat jutut. Kirjassa on paljon sivujuonia. Hieman tulin miettineeksi
sitä, että osan sivujuonista olisi voinut helposti jättää pois, eikä tarina
siitä olisi kärsinyt. Aivan kuin kirjaan olisi haluttu tuupata kaikki maailman
ideat, mitkä ovat mieleen juolahtaneet. Tarinassa on paljon
vastakkainasettelua, mikä on ehkä helppo tapa viedä tarinaa eteenpäin. Kirjan
lopussa on lähdeluettelo, eikä ihmekään. Joséphinen työ 1100-luvun historiantutkijana
toi kirjaan mukavia säväyksiä sen aikaisesta elämästä. Tällaisia ei tietysti
voi kirjoittaa jos ei oikeasti ole tietämystä asioista. Loppujen lopuksi hyvä
voittaa ja paha saa palkkansa ja tällaisiakin kirjoja pitää olla. Ei kaikkien
loppujen tarvitse jäädä avoimiksi tai vaikeaselkoisiksi.
Kirjassa on melko paljon henkilöitä. Täytyy myöntää, että
Pancol on osannut luoda mainioita ja erilaisia henkilöhahmoja. Lukijan ei kuitenkaan ole täysin helppo löytää kirjasta henkilöä, johon samaistua, Joséphine on jollain tavoin hyvin
naiivi ja sinisilmäinen. Onneksi tarinan edetessä Joséphine kasvaa ihmisenä. Joséphinen
äiti Henriette on todella kylmä ja laskelmoiva nainen. Omena ei ole puusta
kauaksi pudonnut, kun kuvaillaan Iristä. Toisaalta, vaikka Iris pitääkin siitä, että
aviomies on rikas, ei hänelle raha ole kaikki kaikessa. Iris haluaa näyttäytyä
ja olla valokeilassa. Henrietten aviomies Marcel puolestaan on toisaalta
hellyttävän herkkä, mutta hänessä on myös taitava liikemiespuoli.
Lukupiiri keskusteli myös haamukirjailijoista yleisellä
tasolla. Haamukirjailijoitahan on ollut ennenkin ja niin on varmasti
jatkossakin. Mietityttää vain, mikä saa ihmisen ryhtymään haamukirjailijaksi?
Voiko syynä olla ainoastaan julkisuuden pelko vai se, ettei haluta kertoa edes
lähimmäisille kirjabisneksistä.
Krokotiilin keltaiset
silmät on trilogian avauskirja. Sarjasta ovat ilmestyneet myöhemmin Kilpikonnien hidas valssi ja Central Parkin oravat ovat surullisia
maanantaisin. En sano, ettenkö jatko-osia tulisi ikinä lukemaan, koska
kyllähän Pancol viihdettä osaa kirjoittaa. Toisaalta Pancolilta on ilmestynyt
myös kolmiosainen Mimmit -sarja,
joissa edelleen seurataan trilogian henkilöiden elämää. Nyt kun tämän tiedon netin
ihmeellisestä maailmasta kaivelin, aloin miettiä, miksi. Miksi pitää jatkaa
samoilla henkilöillä maailman tappiin saakka?
Katherine Pancolin kirjaan Krokotiilin keltaiset silmät kannattaa kuitenkin ehdottomasti tarttua,
jos haluaa heittää aivot narikkaan ja antaa kevyen tarinan viedä.
Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 3+ (asteikko 1-5)
Ranskankielinen alkuteos Les
yeux jaunes des crocodiles on ilmestynyt vuonna 2006.
Ensimmäinen suomenkielinen kovakantinen painos ilmestyi
vuonna 2011.
Kirjan on suomentanut Marja Luoma.
Mielenkiintoinen tuo, joskus on muuten kirjan henkilöitä, joista en vaan ole valmis luopumaan ja haluankin, että heidän elämää jatketaan hamaan tappiin asti, hih, mutta sitten jos kirjoijin tulee rahastamisen maku ja jutun juurta tahkotaan vain rahan vuoksi, niin ääh se paistaa läpi. Ennemmin sitten uusia tarinoita, seikkailuja ja henkilöitä.
VastaaPoistaMukavaa ja aurinkoista uutta viikkoa Mannilainen <3
Kun kirjoitin postausta, aloin miettiä Harry Potteria, jonka tarinoita voisin lukea loputtomiin. Mutta Harry Potterit ovat niin mielettömiä, että niitä kyllä jaksaakin lukea. Vaikka tässäkin oli mielenkiintoisia henkilöitä, niin kuusi kirjaa kuulostaa hieman liialta. :)
PoistaKiitos samoin sinulle ihanaa uutta viikkoa <3