10.3.2018

Teatterissa: Julia & Romeo


Keskiviikkoillan jälkeen on ollut hymy herkässä, vaikka tarkemmin ajatellen ei pitäisi olla. Bloggariklubi kutsui Kansallisteatteriin Julian & Romeon ensi-iltaan, ja oikeastihan kyseessä on traaginen tarina. Tästä huolimatta suupieleni ovat ylhäällä. Koin ja näin jotain sellaista, jota ei voi muuta kuin hehkuttaa. Ai niin, kyseessä on siis Julia & Romeo, ei Romeo & Julia, vaikka tarina pohjautuukin William Shakespearen tekstiin. Kansallisteatterin tarinaa vetää ehdottomasti Julia, joten näytelmän nimen painotus on aivan oikea.

Näytelmän tarina on tuttuakin tutumpi. Veronan kaupungissa on kaksi sukua, Capuletit ja Montaguet, jotka eivät voi sietää toisiaan. Yhteenotot ovat räjähdysherkkiä ja verisiä. Mutta mitä tapahtuu, kun Julia (Satu Tuuli Karhu) ja Romeo (Olli Riipinen) kohtaavat? Aika pysähtyy. On vain kaksi nuorukaista tähtitaivaan alla. Syntyy romanssi, jota Julia lähtee viemään eteenpäin rytinällä. Häntä ei kiinnosta se, että hänen vanhempansa ovat luvanneet hänet toiselle, rikkaalle kreivi Parisille (Eetu Känkänen).

Satu Tuuli Karhu ja Olli Riipinen
Kuva © Tuomo Manninen, Kansallisteatteri



Kansallisteatterin Julia & Romeo sekoittaa sujuvasti eri aikakausia näyttelijöiden rooleissa. Mahtavaa on se, että homma kuitenkin toimii. Satu Tuuli Karhun esittämä Julia on goottiasuinen nuori, joka uskaltaa uhmata vanhempiaan, etenkin 1500-luvun loistokkaisiin pukuihin pukeutunutta äitiään Katariina Kaituetta. Julian rooli on voimakas, mutta myös herkkä. Karhu vie roolinsa taidokkaasti läpi koko näytelmän. Romeo on pilottitakissaan ja vyölaukussaan kuin suoraan 1980-luvulta. Miksi minulle tuli hyvin voimakas flashback? Siksi, että olen itse 80-luvun nuori ja Riipinen on kuin muisto menneisyydestä, mutta roolissa on muutakin. Riipisen esittämä Romeo muistuttaa luppakorvaista koiraa kosteine ja haaveksivine katseineen. Romeo on haaveilija, jonka runosuoni pulppuaa rakkauden tähden, mutta jonka ujous vahvan Julian rinnalla on käsin kosketeltavaa.

Satu Tuuli Karhu
Kuva © Tuomo Manninen, Kansallisteatteri



Näyttelijäkavalkadista on nostettava pääosan esittäjien lisäksi pari nimeä esiin. Ihan vain sen takia, kuinka herkullisia kohtauksia henkilöt näyttämöllä saivat aikaiseksi. Kristo Salminen, mies, joka isä Laurencen hippiasussa vihkii Julian ja Romeon avioliittoon. Oikeasti. Mies tulee esiin verhoilla peitettyjen vaunujen kätköstä rauhanlintu kätösissään. Risti vilkkuu iloisesti verhoseinustalla. Pienet ja pyöreät, värilliset silmälasit luovat hippitukan olemukseen lisätunnelmaa. Meinasin tikahtua nauruun. Entä sitten Julian imettäjä? Sanna-Kaisa Palo luo koomisen hahmon, joka ensinäkemältä vaikuttaa mieheltä viiksikarvoineen ja olemuksineen, mutta eihän imettäjä voi olla mies. Palo on ilman muuta Julian läheisin henkilö, joka osaa tuoda koomisuutta kohtaukseen kuin kohtaukseen.

Kristo Salminen ja Heikki Pitkänen
Kuva © Tuomo Manninen, Kansallisteatteri



Juliassa & Romeossa on hyvin pelkistetty lavastus, mutta näytelmässä on kuitenkin erikoisjuju. Näyttämöä on laajennettu valtaamalla katsomon neljäs rivi osaksi näytelmää. Itse istuin toisella rivillä, ja tämä oli näytelmän heikkous, ettei eturiveissä istuvat täysin nähneet kaikkia tapahtumia. Toisaalta taaempana olevia katsojia hellittiin tällaisilla tehokeinoilla. Yhtäkkiä näytelmä olikin lähempänä katsojaa. Näytelmässä oli myös kohtauksia, joissa tilanteet alkoivat aivan suuren näyttämön perukoilta. Valojen avulla tällaisista kohtauksista saatiin hätkähdyttäviä ja näyttäviä. Suuren näyttämön ala-aitioissa musisoivat Mila Laine ja Aleksi Kaufmann. Itselleni oli etenkin toisen näytöksen alun sellosoitannat aivan jotain käsittämättömän hienoa kuunneltavaa.

Pitää mainita sellainenkin seikka, että näytelmässä on peräti viisi teatterikorkeakoululaista: Satu Tuuli Karhu, Olli Riipinen, Miro Lopperi, Jarno Hyökyvaara ja Eetu Känkänen. Riipinen ja Hyökyvaara suorittavat teoksella samalla taiteellista opinnäytettään. Kansallisteatterille pitää antaa erityiskiitokset, että ottavat näin isoon produktioon mukaansa opiskelijoita. Nuorilla on todellinen tilaisuutensa näyttää, mitä osaavat, ja osaavathan he.

Olli Riipinen ja Satu Tuuli Karhu
Kuva © Tuomo Manninen, Kansallisteatteri



Julian & Romeon on ohjannut Jussi Nikkilä, joka on itse ollut Englannissa Shakespearen teatteriopissa. Viime keväänä bloggariklubilla Nikkilä kertoi, että WSOY:n uudet Shakespeare-käännökset tuntuvat hyvin alkuperäisiltä. Kansallisteatterin Juliassa & Romeossa onkin käytetty nimenomaan uutta Marja-Leena Mikkolan käännöstä. Hyvin käännös toimii myös näyttämöllä. Shakespearen näytelmä elää edelleen.

Julia & Romeo on näytelmä, jonne sopii raahata perheen murrosikäiset lapset. Näytelmä, joka varmasti koskettaa perheen nuorisoa, koska koskettaa tällaista vanhempaakin täti-ihmistä. Ihana, mahtava ja koskettava näytelmä. Hymyilen edelleen.

Julia & Romeo sai ensi-iltansa Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä keskiviikkona 7.3.2018.

Rooleissa: Jarno Hyökyvaara, Olli Ikonen, Katariina Kaitue, Satu Tuuli Karhu, Eetu Känkänen, Miro Lopperi, Sanna-Kaisa Palo, Heikki Pitkänen, Olli Riipinen, Kristo Salminen, Sonja Salminen ja Juha Varis

Muusikot: Mila Laine ja Aleksi Kaufmann

Ohjaus: Jussi Nikkilä
Sovitus ja esitysdramaturgia: Anna Viitala
Suomennos: Marja-Leena Mikkola
Sävellys: Mila Laine
Lavastus: Katri Rentto
Pukusuunnittelu: Saija Siekkinen
Koreografia: Ima Iduozee
Taistelukoreografia: Kristo Salminen ja Ima Iduozee
Valosuunnittelu: Pietu Pietiäinen
Äänisuunnittelu: Viljami Lehtonen
Naamioinnin suunnittelu: Petra Kuntsi
Ohjaajan assistentti: Johanna Kokko

Näin esityksen medialipulla. Kiitokset Kansallisteatterille, kuten kiitos myös kuvalainauksista.


4 kommenttia:

  1. Näytelmän sulatteluun meni muutama päivä. Olen vieläkin pöllämystynyt. Mikä tunneskaala!

    Olen samaa mieltä siitä, että näytelmä sopii täydellisesti etenkin teineille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli aivan uskomatonta tunteiden pyörittelyä. Jotenkin on sellainen tunne, että tämä näytelmä jää mieleen pitkäksi aikaa. Ja voisin mennä uudestaankin tätä fiilistelemään. Hieno esitys.

      Poista
  2. On ollut tosi mukavaa lukea näitä postauksia Juliasta ja Romeosta, kun jokainen kirjoittaja on kuitenkin kiinnittänyt huomiota hieman eri juttuihin. Näin syntyy monipuolinen kuva itse näytelmästä.

    Kuten tiedätkin niin minäkin ihastuin tähän näytelmään ihan täysin. Hyvä että sinun kirjoituksessasi tuli esiin myös Kristo Salmisen mainio näyttelijäntyö, jota omassa kirjoituksessani ei ole mainittu ollenkaan. Näyttelijöiden lisäksi vaikutuin suuresti erilaisista valaistuksellisista tehokeinoista sekä esityksen musiikista.

    Kyllä meitä hellittiin, kun tämän pääsimme katsomaan.
    PS. riviltä 18 näki kaiken oikein hyvin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahneella on sottainen loppu. Itsehän itsemme kakkosriville tungettiin. :D

      Juliassa ja Romeossa oli todella taitavia näyttelijäsuorituksia, eikä kaikkia voi yksinkertaisesti luetella. Hieman itseäkin jäi kaihertamaan, että olisi pitänyt useampia rooleja esitellä.

      On myös tosi juttu, että valaistus ja musiikki luvoat oman tunnelmansa. Pidin etenkin siitä kohtauksesta, jossa Julia oli parvekkeella kuunvalon kajastuksessa. Todella kauniisti toteutettu kokonaisuus.

      Ja näitä juttuja on todella kiva lukea, koska on tosiaan niin, että toinen huomaa sellaisia juttuja, joita toinen ei ole huomannut. Olisin esimerkiksi niin toivonut, että nuoripari joisi helmeilevää omenaviiniä, mutta kuten Kulttuuri kukoistaa -Arja totesi, ei Veronassa ehkä juoda suomalaista tuotetta. :D

      Poista