Keskiviikkoillan jälkeen on ollut hymy herkässä, vaikka
tarkemmin ajatellen ei pitäisi olla. Bloggariklubi kutsui Kansallisteatteriin Julian & Romeon ensi-iltaan, ja
oikeastihan kyseessä on traaginen tarina. Tästä huolimatta suupieleni ovat
ylhäällä. Koin ja näin jotain sellaista, jota ei voi muuta kuin hehkuttaa. Ai
niin, kyseessä on siis Julia & Romeo,
ei Romeo & Julia, vaikka tarina
pohjautuukin William Shakespearen
tekstiin. Kansallisteatterin tarinaa vetää ehdottomasti Julia, joten näytelmän
nimen painotus on aivan oikea.
Näytelmän tarina on tuttuakin tutumpi. Veronan kaupungissa
on kaksi sukua, Capuletit ja Montaguet, jotka eivät voi sietää toisiaan. Yhteenotot
ovat räjähdysherkkiä ja verisiä. Mutta mitä tapahtuu, kun Julia (Satu Tuuli Karhu) ja Romeo (Olli Riipinen) kohtaavat? Aika
pysähtyy. On vain kaksi nuorukaista tähtitaivaan alla. Syntyy romanssi, jota
Julia lähtee viemään eteenpäin rytinällä. Häntä ei kiinnosta se, että hänen
vanhempansa ovat luvanneet hänet toiselle, rikkaalle kreivi Parisille (Eetu Känkänen).
Satu Tuuli Karhu ja Olli Riipinen
Kuva © Tuomo Manninen, Kansallisteatteri
|
Kansallisteatterin Julia
& Romeo sekoittaa sujuvasti eri aikakausia näyttelijöiden rooleissa.
Mahtavaa on se, että homma kuitenkin toimii. Satu Tuuli Karhun esittämä Julia on
goottiasuinen nuori, joka uskaltaa uhmata vanhempiaan, etenkin 1500-luvun
loistokkaisiin pukuihin pukeutunutta äitiään Katariina Kaituetta. Julian rooli on voimakas, mutta myös herkkä.
Karhu vie roolinsa taidokkaasti läpi koko näytelmän. Romeo on pilottitakissaan
ja vyölaukussaan kuin suoraan 1980-luvulta. Miksi minulle tuli hyvin voimakas
flashback? Siksi, että olen itse 80-luvun nuori ja Riipinen on kuin muisto
menneisyydestä, mutta roolissa on muutakin. Riipisen esittämä Romeo muistuttaa
luppakorvaista koiraa kosteine ja haaveksivine katseineen. Romeo on haaveilija,
jonka runosuoni pulppuaa rakkauden tähden, mutta jonka ujous vahvan Julian
rinnalla on käsin kosketeltavaa.
Satu Tuuli Karhu
Kuva © Tuomo Manninen, Kansallisteatteri
|
Näyttelijäkavalkadista on nostettava pääosan esittäjien
lisäksi pari nimeä esiin. Ihan vain sen takia, kuinka herkullisia kohtauksia
henkilöt näyttämöllä saivat aikaiseksi. Kristo
Salminen, mies, joka isä Laurencen hippiasussa vihkii Julian ja Romeon avioliittoon.
Oikeasti. Mies tulee esiin verhoilla peitettyjen vaunujen kätköstä rauhanlintu
kätösissään. Risti vilkkuu iloisesti verhoseinustalla. Pienet ja pyöreät,
värilliset silmälasit luovat hippitukan olemukseen lisätunnelmaa. Meinasin
tikahtua nauruun. Entä sitten Julian imettäjä? Sanna-Kaisa Palo luo koomisen hahmon, joka ensinäkemältä vaikuttaa
mieheltä viiksikarvoineen ja olemuksineen, mutta eihän imettäjä voi olla mies.
Palo on ilman muuta Julian läheisin henkilö, joka osaa tuoda koomisuutta
kohtaukseen kuin kohtaukseen.
Kristo Salminen ja Heikki Pitkänen
Kuva © Tuomo Manninen, Kansallisteatteri
|
Juliassa &
Romeossa on hyvin pelkistetty lavastus, mutta näytelmässä on kuitenkin
erikoisjuju. Näyttämöä on laajennettu valtaamalla katsomon neljäs rivi osaksi
näytelmää. Itse istuin toisella rivillä, ja tämä oli näytelmän heikkous, ettei
eturiveissä istuvat täysin nähneet kaikkia tapahtumia. Toisaalta taaempana
olevia katsojia hellittiin tällaisilla tehokeinoilla. Yhtäkkiä näytelmä olikin
lähempänä katsojaa. Näytelmässä oli myös kohtauksia, joissa tilanteet alkoivat
aivan suuren näyttämön perukoilta. Valojen avulla tällaisista kohtauksista
saatiin hätkähdyttäviä ja näyttäviä. Suuren näyttämön ala-aitioissa musisoivat Mila Laine ja Aleksi Kaufmann. Itselleni oli etenkin toisen näytöksen alun sellosoitannat
aivan jotain käsittämättömän hienoa kuunneltavaa.
Pitää mainita sellainenkin seikka, että näytelmässä on
peräti viisi teatterikorkeakoululaista: Satu Tuuli Karhu, Olli Riipinen, Miro Lopperi, Jarno Hyökyvaara ja Eetu Känkänen. Riipinen ja Hyökyvaara
suorittavat teoksella samalla taiteellista opinnäytettään. Kansallisteatterille
pitää antaa erityiskiitokset, että ottavat näin isoon produktioon mukaansa
opiskelijoita. Nuorilla on todellinen tilaisuutensa näyttää, mitä osaavat, ja
osaavathan he.
Olli Riipinen ja Satu Tuuli Karhu
Kuva © Tuomo Manninen, Kansallisteatteri
|
Julian & Romeon
on ohjannut Jussi Nikkilä, joka on
itse ollut Englannissa Shakespearen teatteriopissa. Viime keväänä bloggariklubilla
Nikkilä kertoi, että WSOY:n uudet Shakespeare-käännökset tuntuvat hyvin
alkuperäisiltä. Kansallisteatterin Juliassa
& Romeossa onkin käytetty nimenomaan uutta Marja-Leena Mikkolan käännöstä. Hyvin käännös toimii myös
näyttämöllä. Shakespearen näytelmä elää edelleen.
Julia & Romeo
on näytelmä, jonne sopii raahata perheen murrosikäiset lapset. Näytelmä, joka
varmasti koskettaa perheen nuorisoa, koska koskettaa tällaista vanhempaakin
täti-ihmistä. Ihana, mahtava ja koskettava näytelmä. Hymyilen edelleen.
Julia & Romeo
sai ensi-iltansa Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä keskiviikkona
7.3.2018.
Rooleissa: Jarno Hyökyvaara, Olli Ikonen, Katariina Kaitue, Satu Tuuli Karhu, Eetu Känkänen, Miro
Lopperi, Sanna-Kaisa Palo, Heikki
Pitkänen, Olli Riipinen, Kristo Salminen, Sonja Salminen ja Juha Varis
Muusikot: Mila Laine ja Aleksi Kaufmann
Ohjaus: Jussi Nikkilä
Sovitus ja esitysdramaturgia: Anna Viitala
Suomennos: Marja-Leena Mikkola
Sävellys: Mila Laine
Lavastus: Katri
Rentto
Pukusuunnittelu: Saija
Siekkinen
Koreografia: Ima
Iduozee
Taistelukoreografia: Kristo Salminen ja Ima Iduozee
Valosuunnittelu: Pietu
Pietiäinen
Äänisuunnittelu: Viljami
Lehtonen
Naamioinnin suunnittelu: Petra Kuntsi
Ohjaajan assistentti: Johanna
Kokko
Näin esityksen medialipulla. Kiitokset Kansallisteatterille,
kuten kiitos myös kuvalainauksista.
Näytelmän sulatteluun meni muutama päivä. Olen vieläkin pöllämystynyt. Mikä tunneskaala!
VastaaPoistaOlen samaa mieltä siitä, että näytelmä sopii täydellisesti etenkin teineille!
Oli aivan uskomatonta tunteiden pyörittelyä. Jotenkin on sellainen tunne, että tämä näytelmä jää mieleen pitkäksi aikaa. Ja voisin mennä uudestaankin tätä fiilistelemään. Hieno esitys.
PoistaOn ollut tosi mukavaa lukea näitä postauksia Juliasta ja Romeosta, kun jokainen kirjoittaja on kuitenkin kiinnittänyt huomiota hieman eri juttuihin. Näin syntyy monipuolinen kuva itse näytelmästä.
VastaaPoistaKuten tiedätkin niin minäkin ihastuin tähän näytelmään ihan täysin. Hyvä että sinun kirjoituksessasi tuli esiin myös Kristo Salmisen mainio näyttelijäntyö, jota omassa kirjoituksessani ei ole mainittu ollenkaan. Näyttelijöiden lisäksi vaikutuin suuresti erilaisista valaistuksellisista tehokeinoista sekä esityksen musiikista.
Kyllä meitä hellittiin, kun tämän pääsimme katsomaan.
PS. riviltä 18 näki kaiken oikein hyvin :D
Ahneella on sottainen loppu. Itsehän itsemme kakkosriville tungettiin. :D
PoistaJuliassa ja Romeossa oli todella taitavia näyttelijäsuorituksia, eikä kaikkia voi yksinkertaisesti luetella. Hieman itseäkin jäi kaihertamaan, että olisi pitänyt useampia rooleja esitellä.
On myös tosi juttu, että valaistus ja musiikki luvoat oman tunnelmansa. Pidin etenkin siitä kohtauksesta, jossa Julia oli parvekkeella kuunvalon kajastuksessa. Todella kauniisti toteutettu kokonaisuus.
Ja näitä juttuja on todella kiva lukea, koska on tosiaan niin, että toinen huomaa sellaisia juttuja, joita toinen ei ole huomannut. Olisin esimerkiksi niin toivonut, että nuoripari joisi helmeilevää omenaviiniä, mutta kuten Kulttuuri kukoistaa -Arja totesi, ei Veronassa ehkä juoda suomalaista tuotetta. :D