Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme

Jos joku ihmettelee, missä kirjapostaukset ovat, niin syy löytyy tästä postauksessa. Lukupiirissä otettiin luettavaksi Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme (Teos, 2013), jota en ehtinyt lukea lukupiiriin mennessä kuin vajaat parisataa sivua. Kohta on jo seuraava lukupiiri, ja nyt vasta sain Pelon kirjan luettua. Lukujumi on ollut päällä tai ehkä ei aivan niinkään. Olen lukenut kirjaa iltaisin, mutta useimmiten olen ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut lukea paria sivua enempää, kun Nukkumatti on jo tullut. Kirja ei missään tapauksessa ole huono, mutta se on vaikeasti ja hitaasti luettava teos ainakin minulle.

Jokapäiväinen elämämme kertoo venäläisestä runoilijasta Marina Tsvetajevasta (1892-1941) ja hänen tyttärestään Ariadna ”Alja” Efronista (1912-1975). Kirjan tapahtumissa eletään vuosia 1923, 1939 ja 1941. Näinä vuosina ikään kuin käydään vuoropuhelua äidin ja tyttären välillä. Vuonna 1923 perhe tai se, mitä siitä on sillä hetkellä koossa, elää pakolaisina Tšekkoslovakiassa. Marina on lähettämässä Aljaa miehensä Serjožan pyynnöstä kauaksi pois. Kouluun, jotta tytär oppisi olemaan muiden lasten kanssa. Ajatus hirvittää Marinaa, koska hänellä on vahva side tyttäreensä. Kenelle hän sitten kertoisi miesseikkailuistaan tai kenelle hän lukisi runojaan tai kenen kanssa hän kirjoittaisi yhteistä teosta.

Moskovassa eletään vuotta 1939. Alja on rakastunut naimissa olevaan mieheen Muljaan. Elämä hymyilee ja Aljalla on salaisuus. Hänessä kasvaa uusi elämä. Alja tuntee ensimmäistä kertaa elämässään olevansa joku. Joku, jolla on tärkeä tehtävä. Hän on osa isänmaallista koneistoa. Elämää varjostaa ainoastaan oma äiti, Marina, josta on tullut vuosien saatossa jokseenkin rasite. Marina ei enää kirjoita. Hän vaatii paljon, mutta ei itse anna mitään. Äidin ja tyttären suhde kipuilee rankasti. Sitten tapahtuu vielä jotain todella kamalaa. Alja pidätetään ja viedään kuulusteluihin, joista ei aivan heti palata.

Vuonna 1941 Marina elää paossa poikansa Murin kanssa. Alja on vankileirillä, kuten Serjožakin. Kuinka elämästä tuli tällaista? Alja elää päivän kerrallaan. Voimat hiipuvat, mutta hän uskoo, että Mulja tulee tapaamaan häntä leirille. Sen ajatuksen voimalla nainen jaksaa elää. Marina puolestaan elää jatkuvassa pelossa ja omien ajatusten tunnemyrskyssä. Elämässä on tehtävä lopullisia päätöksiä, jotka vaikuttavat kaikkiin rakkaimpiin.

Lukupiirin mielestä Jokapäiväinen elämämme ei ollut mikään helppo kirja lukea. Teksti oli välillä todella raskasta lukea ja lauserakenteet pitkiä. Kirjan kieli on kuitenkin rikasta ja hienoa. Välillä on osuuksia, joita yksi lukupiiriläinen kuvasi tajunnanvirtaluvuiksi. Nämä pisteettömät tekstivirrat toivat kirjaan ilmaa ja kevensivät lukemista. Lukupiiriläisten mielestä Pelo on saanut kirjaan lukittua venäläisen kirjallisuuden pohtivuuden, jossa mielen liikkeitä kuvataan paljon. Kirjassa on myös paljon henkilöitä, joista käytetään välillä erilaisia lempinimiä, joten lukijalta vaaditaan melkoista tarkkaavaisuutta, jotta pysyy mukana, kenestä milloinkin puhutaan.

Kirja on ilman muuta hankala luettava, mutta mielenkiintoinen ja kiinnostava lukukokemus. Itselläni tosin meni ensimmäiset sata sivua ennen kuin pääsin kunnolla tarinaan mukaan. Myös muut lukupiiriläiset olivat sitä mieltä, että kesti melkoisen pitkään, että kirjassa alkoi tapahtua ja kiinnostus luettavaa kohtaan heräsi voimakkaampana.

Lukupiirissä keskusteltiin paljon Marinan ja Aljan väleistä. Itse sain kirjan alkupuoliskon luettuani Marinasta hyvin kylmän äidin kuvan. Marina ei myöhemminkään tunteita näyttänyt, mutta loppusivujen aikana kyllä selvisi, että Alja oli hänelle rakas ja hän kaipasi tytärtään. Toisaalta ei aikuinen Aljakaan äitiään kovin suuresti tuntunut arvostavan. Kirjan kokonaan luettuani aloin pohtia sitä, oliko ongelma siinä, ettei Marinaa itseä oltu hellitty lapsuudessa. Taiteilija ei sitten itse osannut olla sen parempi äiti, jos oli itse saanut samanlaisen mallin omilta vanhemmiltaan.

Kirjassa hypittiin vuosien 1923 ja 1939 välillä. Aluksi tämä oli hieman hämmentävää, mutta selkeä otsikointi helpotti lukemista. Vuodet 1923, 1939 ja 1941 olivat Marinan ja Aljan elämän käännekohtia. Ensin nuori tyttö lähetetään muualle kouluun. Vuonna 1939 Alja pidätetään ja lähetetään vankileirille. Viimeisenä Marina tekee oman ratkaisunsa, jolla on myös vaikutukset koko perheen elämään. 

Riikka Pelo kirjoitti Jokapäiväistä elämäämme usean vuoden ajan, joten ei ole ihme, että Pelo voitti kirjallaan vuoden 2013 Finlandia-palkinnon. Kirjasta aistii sen, että sen eteen on tehty paljon töitä. Kirja on fiktiivinen, mutta sillä on todellisuuspohja. Marinan ja Aljan kohtalot on kirjassa kerrottu, eivätkä ne ole mitkään kauniit kohtalot.

Historiasta kiinnostuneiden kannattaa tarttua Jokapäiväiseen elämäämme. Pelon tapa kuvata on dramaattista, mutta mielenkiintoista.

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä yhteensä 4- (asteikko 1-5).