Olen vapaa

Tiedättekö, kuinka kyllästynyt olen ollut näihin jatkuviin pakkasiin? Ei voi kunnolla ulkoilla. Aamulla ei voi oikeastaan ollenkaan mennä ulos, koska pienet tassuni aivan jäätyvät. Olen siis esittänyt hapanta naamaa aamuisin, koska tällaiset kelit on joku minulle järjestänyt. Palvelijattaren lähtiessä töihin, olen kietoutunut itseni paremmalle kerälle. Kyllä ei ole kissan elämä helppoa. Aamupissankin olen joutunut tekemään hiekkalaatikkoon. Mitä mamerotouhua!

Palvelijattaren tullessa töistä, on hän yleensä jossain vaiheessa yrittänyt saada minut ulos muutamaksi minuutiksi. Eilen olimmekin ulkona ehkä peräti viisi minuuttia. Sitten takaisin sisälle. Kylmää oli, vaikka vesitornin kalliolla jotain mielenkiintoista tapahtuikin. Se vain on niin, ettei tuolla ulkona oikeasti voi paljain tassuin oleskella pidempään.

Tänään oli taas sama show päällä, kun palvelijatar kotiutui. Ensin aloin seurata palvelijatarta anovasti katsoen. Palvelijatar ymmärsi pyyntöni ja alkoi valmistautua ulkoilureissulle. Traditioihin kuuluu, että käyn tassuttelemassa tai leipomassa, kuten jotkut sanovat, palvelijattaren fleecen, kun palvelijatar pukee ylleen muita ulkoiluvaatteita. Hirvittävästi hän ainakin vaatetta ylleen pukee. Ei ole ihme, jos otsasta alkavat hikikarpalot tippuilla. Tänään en kuitenkaan viitsinyt tassutella, vaan pidin enemmänkin huutokonserttia palvelijatar-akalle. Pakko välillä korottaa ääntään, jos ei muuten mene perille.

Palvelijatar sai toppauksensa ylleen ja alkoi maanitella minua terassin ovelle. Menin melko lähelle ovea, mutta sellaiseen kulmaan, ettei akka vain saisi laitettua minulle ulkoilupukua eli valjaita päälle. Palvelijatar sanoi menevänsä ulos odottamaan, josko mieleni muuttuisi. Palvelija tokaisi sohvalta, ettei hän jaksa joka ilta tätä samaa showta. Kumma tyyppi. Enhän minä voi olla täysin varma, haluanko edes ulos.

Palvelijatar alkoi vilkuilla ikkunasta, olisinko tulossa. Myhäilin tyytyväisenä. En ollut vielä päättänyt, mutta siirryin lähemmäksi ovea. Sitten tapahtui jotain yllättävää. Palvelijatar avasi terassin ovea ja kysyi, tulenko ulos. Tuijotin vain takaisin. Akka oli tunkemassa juuri itseään takaisin sisälle, niin mitä tein minä? Hah hah. Tähän kohtaan sellaiset kunnon röhönaurut. Minä syöksyin ovenraosta ulos. Olin vapaa! Kerrankin vapaa ja ilman iänikuista ulkoilupukua.

Juuri kun pääsin oikein nauttimaan vapaasta tunteesta, ryntäsi se hullu akka perääni ja kiljui jotain ulkoilupuvusta. Ihan sama. Laitoin tassua toisen eteen. Palvelijatar seurasi kintereilläni ja sanoi, että on muka vaarallista liikkua ilman ulkoilupukua etenkin, kun olen valkoinen kuin lumi. Lal lal laa. Ei paljon kiinnostanut. Minullahan on loistava suojaväritys. Palvelijatar yritti napata minua, mutta pääsin aina livahtamaan karkuun. Taidan olla hieman kuin rasvattu salama.

Vesitornille päästyäni oli hauska juosta kissapolkuja pitkin vapaana. Siis todellakin vapaana, vaikka se yksi seurasikin kintereilläni kuin varjo. Jotain selitti fleksistä ja nahkarukkasista, kuinka ne pitää tunkea taskuihin, jotta saisi ulkoilupuvun päälleni. Mitä vielä? Minä en sellaisia pyytänyt, joten ei ole ongelmani, jos kädet jäätyvät. Pari kertaa oli läheltä piti -tilanne. Palvelijatar sai minusta kunnon otteen, mutta minä ärähdin todella vihaisesti. Palvelijatar tuntui hieman säikähtävän ja samassa minä jo ehdinkin taas livahtaa juoksureiteilleni. On muuten hurjan kivaa olla vapaa.

Lopulta palvelijatar-akka ärähti hieman kovempaan ääneen, että nyt riittää. Auto voi ajaa parkkipaikalle ja minä saatan jäädä alle. Kuinka sekin voisi olla mahdollista, jos ollaan vesitornin tontilla kissapolkuja kulkemassa? Ei kuinkaan. Minua alkoi kuitenkin ärsyttää se jatkuva perässä ravaaminen. Syöksyin parkkipaikalle ja lähdin taas juoksemaan. Ette voi uskoa, mutta se akka edelleen juoksi perässäni. Minä vähät välitin. Laitoin tassua toisen eteen nopeammin ja syöksyin kotiterassillemme. Kun palvelijatar pääsi paikalle, avasi hän oven ja piti minulle puhuttelun. Onko hei vähän tyhmä? Eihän minulle mitenkään käynyt.

Oletteko te päässeet ikinä vapaiksi ja kulkemaan omia polkujanne? Minä päätin, että otan tästä tavan. Nyt vain odotan, että palvelija aloittaa myöhäisiltaulkoilun suunnittelun. Olen taas valmiina lähtöön.