Soitto pankkiin

Olen vanhanaikainen. Myönnän sen. Nordea alkoi lähetellä jo viime vuoden puolella perinteisiä kirjeitä ja verkkopankkitiedotteita, että tunnuslukukortit poistuisivat käytöstä. Jokaisen uuden tunnuslukukortin mukana tuli samat litaniat. No, mitä teen minä? Odottelen. On kuin jäitä polttelisi. En siis tehnyt yhtään mitään hienon uudistuksen eteen, jossa tunnuslukukortit kovautuisivat jollain ihmevempeleellä. Ilmeisesti ei tehnyt moni muukaan, koska uudistus sai vuoden jatkoa.

Keväällä sitten kuitenkin tilasin ihmevempeleen eli tunnuslukulaitteen. Ai miksikö en ottanut mitään nykyaikaisempaa systeemiä? Onhan siellä tarjolla esimerkiksi tunnuslukusovellus tai näemmä jokin salasanakin. Käytössäni oleva älyluuri on työsuhdepuhelin, mutta en halua ladata siihen mitään tällaisia sovelluksia. Olen ehkä tyhmä ja vanhanaikainen, mutta näin se nyt vain menee. Toisekseen olen kuullut huhuja, että emoyhtiön suunnalta tultaisiin rajoittamaan huomattavasti myös sitä, mitä työsuhdepuhelimiin voi ladata. En tiedä, onko se kuinka laillista, jos puhelimista kuitenkin verotusarvot maksetaan. Ja tuosta salasana-asiasta en tiedä mitään eli en viitsinyt edes tutustua asiaan tarkemmin. Niin, ja onhan minulla vielä oma, ikivanha nokialainen käytössä. Liukukansimalli. Ei todellakaan mikään älypuhelin, ehkä ennemminkin antiikkia, antiikkia. Ei siihen sovelluksia ladata kuitenkaan.

Mutta takaisin asiaan. Tunnuslukulaite on kaihertanut mieltäni, koska en ole ottanut sitä käyttööni. Laite ei ole mielestäni mitenkään näppärän kokoinen, vaikka sitä niin mainostettiin. Ei sitä lompakkoon voi tunkea. On liian paksu ja kai ne numeronäppäimetkin painuvat itsekseen. Kivasti on aina tullut uudet tunnuslukukortit ajallaan ja tähän olen tyytynyt. Nyt iski kuitenkin jonkinlainen paniikki. Kohta vaihtuu vuosi, ja kuvittelin, että sitten se on loppu. Meinaan tunnuslukukorttiaika.

Paniikki kun iskee, niin on toimittava. Otin tunnuslukulaitteen esiin ja aloin ihmetellä, mitä pitäisi tehdä. Kivan YouTube-videon löysin. Kädestä pitäen neuvottiin, kuinka pitää toimia. Ohjeitten mukaan etenin, kunnes pääsin kohtaan, että ”Ota käyttöön”. Tästä, kun jatkaisi, niin pitäisi puhelimeen tulla tekstiviestillä jokin tunnistesarja. Öö, mitä sitten tehdään, jos verkkopankissa on täysin outo puhelinnumero? Voinko vaihtaa numeron nettipankissa? En nähtävästi. Onneksi videopätkässä oli puhelinnumero 24/7 mahdollisten ongelmatilanteiden varalle. Luuri käteen siis.

Nordean automaattinen konemies vastasi heti. Pyysi kertomaan asiani, jotta minut voitaisiin ohjata oikeaan putkeen. Siis mitä? Alanko minä puhua jollekin konemiehelle? Hetken aikaa olin hiljaa, mutta sitten aloin tarinoida ongelmastani. Konemies kuunteli hiljaisena. Puheeni loputtua kertoi, että puheluni siirtyisi automaattisesti jonnekin tuubiin. Seuraavaksi samainen konemies pahoitteli noin kahdenkymmenen minuutin odotteluaikaa. Jonotusta voisin kuitenkin nopeuttaa näppäilemällä käyttäjätunnukseni ja ruudun. Jokin muu vaihtoehto oli tarjolla myös, mutta valitsin tuon. Onneksi olin ottanut käteeni antiikkisen nokialaisen, koska siinä pystyy näpyttelemään haluttuja numeroita ja risuaitoja. Älyluuri menee usein pimeäksi puhelun aikana ja myönnän, en osaa aktivoida niitä numeronäppäimiä kesken puhelun. Vanhanaikainen mikä vanhanaikainen.

Mitä sitten seuraavaksi liukukansimalli pöydälle kaiutin päällä ja säröilevää musiikkia kuuntelemaan. Parin minuutin välein konemies pahoitteli odotusaikaa. No, mutta minähän olin nopeuttanut jonotustani näppäilemällä oikean sarjan. Aikaa kului ja kului. Aikani kuluksi luin blogipostauksia ja aloin tehdä runohaasteen koontia vääntelemällä Exceliä. Voihan jonotusajan näinkin hyödyntää.

Lopulta kuuntelin, vastasiko joku. Otin luurin korvalle ja kyllä. Konemies oli vaihtunut ihka eläväksi naishenkilöksi. Hieman murtaen kylläkin suomea puhuvaksi, mutta hällä väliä, Oikea ihminen toisessa päässä. Kerroin naiselle ongelmani, niin vastaus oli, että täällä on tämä sama puhelinnumero, josta soitatte! Siis mitä ihmettä? Ei todellakaan ole. Luettelin numeron, joka näkyi verkkopankissa. Kerroin vielä, että saattaa olla entisen työnantajan työsuhdepuhelimen numero. Mistä noita kaikkia muistaa vai oliko se jokin sellainen numero, joka tuli joskus jonkin kännykkäjutun kytkentänä. Kolmas numero talouteen, jossa on kaksi henkilöä.

Asia meinasi mennä puhelimessa todella hankalaksi. Lopulta yritin puhelimessa vääntää rautalangasta, että verkkopankissa oleva puhelinnumero täytyy poistaa ja tilalle täytyy laittaa numero, josta soitan. Tuli hiljaista. Hyvin hiljaista. Aloin miettiä, katkesiko puhelu. Ei ääntä. Ei edes konemiestä. Meni minuutti, meni kaksi ja odottavan aika voi olla pitkä. Lopulta nainen tuli takaisin linjoille. Nyt on kuulemma numero vaihdettu. Oli pakko tarkastaa, ja siellä se oikea numero vihdoin killitti. Kiitin palvelusta ja heippa.

Puhelun päätyttyä totesin, että kaksikymmentä minuuttia luvattiin, mutta koko puhelun kesto oli yhteensä kolmekymmentäkuusi minuuttia ja risat, joista ainakin puoli tuntia jonottelin. Olen ehkä huono asiakas, koska jonotusaika piteni. 

Tunnuslukulaitteen sain toimimaan, mutta video ei kertonut enää sitä, kuinka laitetta käytetään. Huoh. Maksoin laskut vanhaan malliin tunnuslukukortilla. Syvennyn asiaan jonakin toisena iltana. Myöhemmin luin myös netistä, että kortit poistuvat käytöstä vuoden 2018 aikana. Josko vieläkin vetkuttelisin? Eihän ole pakko, jos ei halua? Ja miten muuten vielä minua vanhanaikaisemmat henkilöt selviytyvät tästä kaikesta?