Jos haluaa heittää aivot narikkaan, kannattaa suunnistaa
Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämölle katsomaan Francis Veberin kirjoittamaa näytelmää Palkkamurhaajan painajainen. Kyseessä on farssi, joka naurattaa
ensihetkiltä loppuminuuteille asti.
Vierekkäisiin hotellihuoneisiin majoittuu kaksi täysin erilaista
miestä. Toinen on palkkamurhaaja (Santeri
Kinnunen), jonka tehtävänä on ampua hotellia vastapäätä olevasta
oikeustalosta poistuva todistaja. Toisen huoneen asukki on itsetuhoinen valokuvaaja
Frank Dyson (Iikka Forss), joka on
joutunut vaimonsa hylkäämäksi. Kun huonepalvelija (Antti Peltola) astuu Frankin huoneeseen, löytää hän miehen henkitoreissaan.
Huonepalvelija on tunnollinen työntekijä, joka ei jätä mitään puolitiehen. Onneksi
huoneesta on väliovi viereiseen palkkamurhaajan huoneeseen. Ensiapua on
haettava sieltä ja poliisi (Sauli
Suonpää) kutsuttava paikalle. Palkkamurhaaja vedetään mukaan soppaan, joka ei
ota päättyäkseen. Soppaa tulevat sekoittamaan myös Frankin
ex-vaimo Laura Dyson (Sanna Saarijärvi)
sekä hänen terapeuttinsa sekä nykyinen miesystävänsä Edgar Wolf (Jouko Klemettilä).
Antti Peltola, Santeri Kinnunen ja Iikka Forss
Kuva © Mirka Kleemola, Helsingin Kaupunginteatteri
|
Huh huh. Nyt oli kyllä sellainen farssi, ettei mitään rajaa.
Iikka Forss ja Santeri Kinnunen, miljoonien ilmeiden miehet. Aivan uskomatonta
naaman vääntelyä molemmilta miehiltä. Frank Dysonia esittävä Forss vetää
mahtavasti hermoheikon ja epätoivoisen miehen roolin. Mies, joka on valmis
ripustautumaan vaikka kenen tahansa kaulaan, jos sellainen tulee sopivasti tarjolle.
Mies, joka janoaa ystävyyttä. Santeri Kinnunen puolestaan palkkamurhaajan
puvussa on kylmäkiskoinen herra, joka ei ystävyyttä kaipaa. Ei keneltäkään. Ei
varsinkaan pimahdusherkiltä valokuvaajilta. Palkkamurhaaja joutuu kokemaan
kovia ja Kinnuselta vaaditaankin paljon, kun hänen roolihenkilönsä henkinen ja
fyysinen tila heittävät yhtäkkiä kuperkeikkaa.
Sanna Saarijärvi, Iikka Forss ja Jouko Klemettilä
Kuva © Mirka Kleemola, Helsingin Kaupunginteatteri
|
Antti Peltola on mies, joka kirvoitti ensinaurut.
Huonepalvelija, joka toimii täysin korrektisti ja ohjeiden mukaisesti kaiken
sekamelskan keskellä, jaksaa naurattaa. Peltolan silmälasien kohennukset ja
virallisuus ovat huippua. Jouko Klemettilä terapeutti Edgar Wolfina oli kaikessa
lääketieteellisessä kauheudessaan varsinainen irvikuva. Tuollaisen terapeutin
tai lääkärin pakeille, jos joutuisi, ei voisi kyllä yhtään tietää, mitä tuleman
pitää. Frankin vaimoa näyttelevä Sanna Saarijärvi oli varsinainen domina.
Pelottava, mutta silti Frankin rakastama nainen. Ja Sauli Suonpää. Sattuiko
sinua? Eikös se pitäisi olla niin, että poliisi pamputtaa, eikä toisinpäin?
Komedioissa ja farsseissa on aina vaarana se, että jokin
menee pahasti pieleen, eikä katsojia naurata ollenkaan. Ohjaaja Mika Eirtovaara on kuitenkin onnistunut
työssään. Palkkamurhaajan painajainen
naurattaa. Palaset ovat kohdillaan ja katsoja voi vain heittäytyä mukaan
hullunmyllyyn. Näytelmässä on osattu hoitaa myös taitavasti kohtaukset, joissa
molemmissa hotellihuoneissa tapahtuu samanaikaisesti jotain. Pidin myös Peter Ahlqvistin lavastuksesta, joka avasi
katsojille näkymät molempiin, hyvin samankaltaisiin, hotellihuoneisiin. Hieman
nuhjuisia huoneita, vaikka peruspuitteiltaan ihan toimivia. Riemastuttava
yksityiskohta oli kuitenkin ilmastointikanavan luukku. Nehän ovat hotelleissa
aina tuollaisia, pienillä ruosteläiskillä täplitettyjä tai sitten olen
asustanut vain halvemman tason hotelleissa.
Sauli Suonpää ja Santeri Kinnunen
Kuva © Mirka Kleemola, Helsingin Kaupunginteatteri
|
Palkkamurhaajan
painajainen on ehdottomasti näytelmä, joka sopii esimerkiksi
pikkujouluporukoille. Tällaista hulluttelua on hauska katsella, kun muutenkin
ollaan viihteellä. Ei oteta asioita liian vakavasti, vaikka näytelmässä toki
vakavia aiheita taustalla onkin. Tämä näytelmä sopii muuten varmasti myös
sellaisille, jotka eivät tavallisesti teattereissa viihdy. Näytelmä on hupaisa
ja hervoton. Ei tarvitse todellakaan ajatella mitään syvällisiä. Puolitoista
tuntia kuluu kuin huomaamatta.
Palkkamurhaajan
painajainen sai suomenkielisen kantaesityksensä Helsingin
Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä 6.9.2017.
Rooleissa: Iikka Forss, Santeri Kinnunen, Jouko Klemettilä,
Antti Peltola, Sanna Saarijärvi ja Sauli Suonpää
Ohjaus: Mika Eirtovaara
Suomennos: Reita
Lounatvuori
Lavastus: Peter Ahlqvist
Puvut: Elina
Kolehmainen
Valosuunnittelu: Kari
Leppälä
Äänisuunnitelu: Mauri
Siirala
Naamiointi ja kampaukset: Jaana Nykänen
Näin
esityksen pressilipulla. Kiitos Helsingin Kaupunginteatterille, kuten kiitos
myös kuvalainauksista.
Katselin Palkkamurhaajan painajaista jo tovi sitten jostain mainoslehdykästä, mutta en ole vielä ehtinyt sitä nähdä. Farssissa on tosiaan se vaara, että se voi mennä tuskalliseksi sisäiseksi myötähäpeäkieriskelyksi. Toisaalta parhaimmillaan se on juuri mahtavan kepeää, naurattavaa ja rentouttavaa. Täytyykin pitää mielessä tämä suosituksesi, kiitos!
VastaaPoistaTämä oli tosiaan sellainen farssi, ettei mennyt aivan älyttömyyksiin meno, vaikka säpinää näyttämöllä koko ajan olikin. Näyttelijöiden ilmeet olivat kyllä ehkä parasta. Aivan huippuja.
Poista