Lukupiiri tarttui novellikokoelmaan, joka on saanut kiitosta
ja ylistystä ainakin kirjablogimaailmassa. Mitä sitten tykkäsi lukupiirimme
Harry Salmenniemen teoksesta Uraanilamppu
ja muita novelleja (Siltala, 2017)? Täytyy myöntää, etteivät aivan auenneet
novellit meille.
Salmenniemen novellikokoelma sisältää kolmetoista novellia.
Osa novelleista pohjautuu joihinkin muiden henkilöiden kirjoituksiin.
Esimerkiksi Uraanilamppu pohjautuu
Juhani Ahon novelliin Siihen aikaan, kun
isä lampun osti. Uraanilamppu
olikin lukupiirin mielestä yksi kokoelman selkeimmistä novelleista. Fantastinen salaatti puolestaan alkoi oivallisesti.
Teki mieli lukea lisää, ja selvittää, mitä salaattiin tulisi, mutta hieman
lisää luettua alkoi syöksykierre, joka ei ottanut loppuakseen. Salaattiin tuli
kaikkea mahdollista. Itse jäin vain miettimään, kuinka ison tarjoiluvadin
tuollainen salaatti vaatisi. Muiden lukupiiriläisten mielestä novelli oli
kannanotto kaiken maailman ruokahifistelyihin.
Salmenniemi osaa kirjoittaa monella eri tyylillä, mutta onko
se aina tarpeellista? Lukupiirin mielestä kieli oli eriskummallista monessa
novellissa. Toisissa novelleissa oli tavanomaisempaa kieltä, mutta juonta ei
tuntunut löytyvän. Kertomus
-novellissa taidettiin mainitakin, ettei lukijan kannata hätäillä, jos ei
ymmärrä lukemaansa, vaan antaa kielen viedä ja nauttia siitä. Siitä huolimatta
lukupiiri ei aivan tässä onnistunut. Toisaalta novelli suorastaan nauratti,
koska virkkeet olivat hienoja, mutta eivät tuntuneet mitenkään liittyvän
edeltävään tai tulevaan virkkeeseen.
Novellissa Kaksi
ihmistä kaupungissa oli käsinkirjoitettuja tekstikappaleita. Itselleni
tuotti vaikeuksia lukea käsinkirjoitetut tekstit, joten luettavuus kärsi
todella paljon. Lopulta annoinkin periksi ja harpoin kyseiset kohdat. Täytyy sanoa,
että tällaista harppomista kohdalleni sattuu todella harvoin. Olisi ollut
mielenkiintoista tietää, mitä näillä käsinkirjoitetuilla teksteillä haettiin?
Toiminta
-novellissa oli reilut kaksi sivua tekstiä minuutin kestävästä heräämisestä. Saavutus
sekin. Tässä pari lukupiiriläistä oli ajatellut Antti Hyryn Uunia, vaikka täytyy ainakin omalla
kohdalla sanoa se, että Hyryn Uunin
koin rentouttavana lukukokemuksena. Toiminta
puolestaan ärsytti. Olisinkohan rentoutunut, jos tällaista tekstiä olisi ollut
kokonaisen kirjan verran?
Kokoelman viimeinen novelli Maailma ja maailmat oli hyvä, vaikka lukupiiri ei pitänytkään
siitä, että älykkäältä vaikuttavalle pikkupojalle valehdeltiin. Tässä
yhteydessä lukupiiri myös keskusteli siitä, että novellista olisi saattanut
saada enemmän irti, jos olisi lukenut novelliin pohjautuvan Teuvo Pakkalan
novellin Veli.
Jos tarkemmin ajattelee, on Salmenniemi todellakin sohaissut
muurahaispesää, koska lukupiiri kovasti kokoelmaa kummeksui. Yhden lukupiiriläisen
mielestä Salmenniemen teksti on uutta ja hienoa kirjallista kerrontaa, josta
nauttiakseen pitäisi olla lukenut hyvin laajasti yhtä ja toista kirjallisuutta,
kuten myös tuntea muidenkin taiteenalojen tuotteita. Jotain sentään lukupiiri
osasi yhdistellä tai ainakin kuvitteli niin. Kertomus -novellin kaksi aurinkoa muistutti mieleen Haruki Murakamin 1Q84, jossa taivaalla
köllötteli kaksi kuuta.
Harry Salmenniemi on selvästikin monipuolinen kirjailija,
mutta lukupiiri jäi kaipaamaan jonkinlaista punaista ja yhdistävää lankaa
novelleille. Lukupiiri on kieltämättä perinteisemmän kirjallisuuden kannalla.
Kokoelma oli siinä mielessä mainio, että lukupiiriläisillä riitti
keskusteltavaa.
Harry Salmenniemen Uraanilamppu
ja muita novelleja kannattaa ottaa luettavaksi, jos haluaa haastaa itsensä
lukijana.
Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 3- (asteikko 1-5).
Kyllä tässä moni novelli meni yli ymmärryksen. Suosikkejani olivat ne kaksi kirjailijasta kertovaa ja fantastinen salaatti!
VastaaPoistaKyllä. Yli ymmärryksen menivät, mutta oli toki joukossa helmiäkin, kuten nuo mainitsemasi novellit. Fantastinen salaatti oli kaikessa älyttömyydessään melkoisen hilpeä.
Poista