Kevään viimeisessä bloggariklubissa Pirkko Saisio oli kertomassa Kansallisteatterille kirjoittamastaan
näytelmästä Koivu ja tähti. Bloggariklubilaiset
saivat mahdollisuuden nähdä näytelmän ensi-iltana, joten olihan sinne mentävä.
Etenkin, kun Saisio kertoi bloggariklubilaisille näytelmästä hyvin mielenkiintoisesti. Sakari Topelius on aikanaan
kirjoittanut Koivun ja tähden. Saisio
on halunnut tietää, kuinka Koivun ja
tähden tarina jatkuu.
Koivun ja tähden
päähenkilöinä ovat sisarukset Hagar (Tiina
Weckström) ja Kristoffer (Jukka
Puotila), jotka liikkuvat ajassa jopa vuosisatojen harppauksilla eteen- tai
taaksepäin. Yhteistä sisaruksille on kuitenkin torppa, joka muokkautuu kullekin
aikakaudelle tyypilliseksi asumukseksi tai lopulta jopa kesämökiksi asti.
Yhteistä on myös luonto, joka on vahvasti mukana sisarusten elämässä. Tarinan
pääpaino on kuitenkin kesämökillä, jonne sisarukset ovat kutsuneet joukon ystäviään
(Katariina Kaitue, Mari Lehtonen, Petri Manninen, Harri
Nousiainen, Jukka-Pekka Palo ja Paula Siimes). Ystävien kesken on
sanailua ja torailua, jota todistavat mökillä olevat ulkomaanelävät Lee (Sonja Salminen) ja Ann-Lee (Elsa Saisio). Mökkielämä muuttuu kummalliseksi,
kun paikalle tuodaan yhden vieraan superyllätys, jättiläismäinen Lenin-patsas.
Tämä sysää illanvieton täysin pois raiteiltaan. Mökki valloitetaan. Lee ja
Ann-Lee häviävät. Sisarukset ystävineen joutuvat pakosalle. Mitä tämä kaikki
tarkoittaa?
Heikki Pitkänen, Tiina Weckström. Karin Pacius ja Riku
Nieminen
Kuva © Stefan Bremer, Kansallisteatteri
|
Tätä eriskummallista, mutta sangen mielenkiintoista tarinaa,
siivittävät luonnonihmeet. Puhuvat puut (Riku
Nieminen, Karin Pacius ja Heikki Pitkänen), jääkarhu, kettu,
kurjet ja moni muu. Luonnonihmeet tekevät tarinasta satumaisen ihmeellisen,
mutta ehkä toisinaan hieman pelottavankin. Luonto on kytketty tarinaan
loistavalla tavalla. Kautta aikain luonto on ollut suomalaisen läsnä, mutta
vuosisatojen saatossa suomalainen ihminen on pahasti erkaantunut luonnosta.
Tämä tulee esiin myös Koivussa ja
tähdessä.
Tiina Weckström vie roolihahmoaan voimakkaalla ja hieman
maskuliinisella tavalla eteenpäin, vaikka välistä Hagarin kuoren alta löytyy
myös hyvin herkkä tyttölapsi. Kristofferin vaatteissa esiintyvä Jukka Puotila
on vaikuttava. Rooli antaa Puotilalle tilaa käyttää hienoa ammattitaitoaan.
Entä sitten Karin Pacius? Aivan mahtava Koivu. Jonkinlaista äänitekniikka oli
taatusti käytetty, jotta Koivun tai oikeasti Paciuksen äänestä oli saatu
sellainen kuin se oli. Taianomainen ja kiehtova. Paciuksella on näytelmässä
lukuisia rooleja, ja toinen, joka erityisesti viehätti, oli äidin rooli, jossa
Pacius oli aivan erilaisessa roolissa ja tilanteessa kuin Koivuna luonnon
keskellä. Hienoa roolityötä. Haluan nostaa esiin myös Elsa Saision, jolla niin
ikään on näytelmässä useampi rooli esitettävinään. Saisio vaihtaa lennossa kiivaasta
desantista itsensä voimattomaksi Lapsi-kurjeksi. Hienoa katseltavaa.
Jukka Puotila, Karin Pacius ja Elsa Saisio
Kuva © Stefan Bremer, Kansallisteatteri
|
Laura Jäntti on
vastannut näytelmän ohjauksesta. Koivu ja
tähti on jo ensi-iltanaan mielestäni hyvin valmis näytelmä. Näyttelijät
tietävät paikkansa ja roolit viedään taidokkaasti läpi koko kolmituntisen
esityksen ajan. Näytelmän lavastus on kuin taideteos itsessään. Aivan
uskomattoman hienoa työtä on Kati Lukka
jälleen saanut aikaiseksi. Oikeasti olin hieman häkeltynyt, kuinka lavastus oli
saatu elämään valaistuksen ja puuhahmojen kanssa. Ei sovi myöskään unohtaa
sitä, kuinka pyörivää näyttämöä hyödynnettiin läpi näytelmän ajan. Tarja Simonelle lähtevät
erityiskiitokset pukusuunnittelusta. Puvustus oli kautta linjan ekologinen. Näytelmän
asut on tehty kierrätysmateriaaleista ja vanhaa hyödyntäen. Ja oikeasti
puuhahmojen asut olivat jotain uskomatonta.
Koivu ja tähti on
varmasti näytelmä, joka jakaa mielipiteitä. Itse nautin esityksen jokaisesta
minuutista. Näytelmä ei ole ehkä kaikkein helpoiten ymmärrettävä, mutta
jokainen katsoja löytää esityksestä varmasti sellaisia elementtejä, jotka
koskettavat. Itse pidin siitä, kuinka ihmisen ja luonnon välistä suhdetta
kuvattiin. Näytelmässä nousee hyvin myös esiin suomalaiset erityispiirteet.
Ollaan olevinaan hyviä ihmisiä, mutta nostetaan kuitenkin itsemme hieman
korkeammalle kuin ulkomaalaiset ystävämme. Pidin myös siitä, kuinka näytelmässä
tuotiin esiin pakolaisteemaa ikään kuin hieman kääntäen. Mitä sitten, kun
suomalainen jää muurien taakse, eikä raja-aita aukene? Näytelmän visuaalinen
kauneus oli saatu erittäin toimivaksi kokonaisuudeksi. Sykähdyttävää.
Katariina Kaitue, Petri Manninen, Paula Siimes, Jukka-Pekka
Palo ja Mari Lehtonen
Kuva © Stefan Bremer, Kansallisteatteri
|
Koivu ja tähti
kannattaa käydä katsomassa ihan jo pelkän suomalaisen tarinan takia. Esitys
tuskin jättää kylmäksi ketään.
Koivu ja tähti
sain kantaesityksen Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 13.9.2017.
Rooleissa: Katariina Kaitue, Mari Lehtonen, Petri Manninen,
Riku Nieminen, Harri Nousiainen, Karin Pacius, Jukka-Pekka Palo, Heikki
Pitkänen, Jukka Puotila, Elsa Saisio, Sonja Salminen, Paula Siimes ja Tiina
Weckström
Ohjaus: Laura Jäntti
Lavastus: Kati Lukka
Pukusuunnittelu: Tarja Simone
Musiikki: Markus
Fagerudd
Valosuunnittelu: Morten
Reinan
Äänisuunnittelu: Raine
Ahonen ja Esko Mattila
Naamioinnin suunnittelu: Jari Kettunen
Ohjaajan assistentti: Helena
Vierikko
Näin esityksen medialipulla. Kiitos Kansallisteatterille,
kuten kiitos myös kuvalainauksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti