Teatterissa: Koivu ja tähti

Kevään viimeisessä bloggariklubissa Pirkko Saisio oli kertomassa Kansallisteatterille kirjoittamastaan näytelmästä Koivu ja tähti. Bloggariklubilaiset saivat mahdollisuuden nähdä näytelmän ensi-iltana, joten olihan sinne mentävä. Etenkin, kun Saisio kertoi bloggariklubilaisille näytelmästä hyvin mielenkiintoisesti. Sakari Topelius on aikanaan kirjoittanut Koivun ja tähden. Saisio on halunnut tietää, kuinka Koivun ja tähden tarina jatkuu.

Koivun ja tähden päähenkilöinä ovat sisarukset Hagar (Tiina Weckström) ja Kristoffer (Jukka Puotila), jotka liikkuvat ajassa jopa vuosisatojen harppauksilla eteen- tai taaksepäin. Yhteistä sisaruksille on kuitenkin torppa, joka muokkautuu kullekin aikakaudelle tyypilliseksi asumukseksi tai lopulta jopa kesämökiksi asti. Yhteistä on myös luonto, joka on vahvasti mukana sisarusten elämässä. Tarinan pääpaino on kuitenkin kesämökillä, jonne sisarukset ovat kutsuneet joukon ystäviään (Katariina Kaitue, Mari Lehtonen, Petri Manninen, Harri Nousiainen, Jukka-Pekka Palo ja Paula Siimes). Ystävien kesken on sanailua ja torailua, jota todistavat mökillä olevat ulkomaanelävät Lee (Sonja Salminen) ja Ann-Lee (Elsa Saisio). Mökkielämä muuttuu kummalliseksi, kun paikalle tuodaan yhden vieraan superyllätys, jättiläismäinen Lenin-patsas. Tämä sysää illanvieton täysin pois raiteiltaan. Mökki valloitetaan. Lee ja Ann-Lee häviävät. Sisarukset ystävineen joutuvat pakosalle. Mitä tämä kaikki tarkoittaa?

Heikki Pitkänen, Tiina Weckström. Karin Pacius ja Riku Nieminen

Kuva © Stefan Bremer, Kansallisteatteri

Tätä eriskummallista, mutta sangen mielenkiintoista tarinaa, siivittävät luonnonihmeet. Puhuvat puut (Riku Nieminen, Karin Pacius ja Heikki Pitkänen), jääkarhu, kettu, kurjet ja moni muu. Luonnonihmeet tekevät tarinasta satumaisen ihmeellisen, mutta ehkä toisinaan hieman pelottavankin. Luonto on kytketty tarinaan loistavalla tavalla. Kautta aikain luonto on ollut suomalaisen läsnä, mutta vuosisatojen saatossa suomalainen ihminen on pahasti erkaantunut luonnosta. Tämä tulee esiin myös Koivussa ja tähdessä.

Tiina Weckström vie roolihahmoaan voimakkaalla ja hieman maskuliinisella tavalla eteenpäin, vaikka välistä Hagarin kuoren alta löytyy myös hyvin herkkä tyttölapsi. Kristofferin vaatteissa esiintyvä Jukka Puotila on vaikuttava. Rooli antaa Puotilalle tilaa käyttää hienoa ammattitaitoaan. Entä sitten Karin Pacius? Aivan mahtava Koivu. Jonkinlaista äänitekniikka oli taatusti käytetty, jotta Koivun tai oikeasti Paciuksen äänestä oli saatu sellainen kuin se oli. Taianomainen ja kiehtova. Paciuksella on näytelmässä lukuisia rooleja, ja toinen, joka erityisesti viehätti, oli äidin rooli, jossa Pacius oli aivan erilaisessa roolissa ja tilanteessa kuin Koivuna luonnon keskellä. Hienoa roolityötä. Haluan nostaa esiin myös Elsa Saision, jolla niin ikään on näytelmässä useampi rooli esitettävinään. Saisio vaihtaa lennossa kiivaasta desantista itsensä voimattomaksi Lapsi-kurjeksi. Hienoa katseltavaa.

Jukka Puotila, Karin Pacius ja Elsa Saisio

Kuva © Stefan Bremer, Kansallisteatteri

Laura Jäntti on vastannut näytelmän ohjauksesta. Koivu ja tähti on jo ensi-iltanaan mielestäni hyvin valmis näytelmä. Näyttelijät tietävät paikkansa ja roolit viedään taidokkaasti läpi koko kolmituntisen esityksen ajan. Näytelmän lavastus on kuin taideteos itsessään. Aivan uskomattoman hienoa työtä on Kati Lukka jälleen saanut aikaiseksi. Oikeasti olin hieman häkeltynyt, kuinka lavastus oli saatu elämään valaistuksen ja puuhahmojen kanssa. Ei sovi myöskään unohtaa sitä, kuinka pyörivää näyttämöä hyödynnettiin läpi näytelmän ajan. Tarja Simonelle lähtevät erityiskiitokset pukusuunnittelusta. Puvustus oli kautta linjan ekologinen. Näytelmän asut on tehty kierrätysmateriaaleista ja vanhaa hyödyntäen. Ja oikeasti puuhahmojen asut olivat jotain uskomatonta.

Koivu ja tähti on varmasti näytelmä, joka jakaa mielipiteitä. Itse nautin esityksen jokaisesta minuutista. Näytelmä ei ole ehkä kaikkein helpoiten ymmärrettävä, mutta jokainen katsoja löytää esityksestä varmasti sellaisia elementtejä, jotka koskettavat. Itse pidin siitä, kuinka ihmisen ja luonnon välistä suhdetta kuvattiin. Näytelmässä nousee hyvin myös esiin suomalaiset erityispiirteet. Ollaan olevinaan hyviä ihmisiä, mutta nostetaan kuitenkin itsemme hieman korkeammalle kuin ulkomaalaiset ystävämme. Pidin myös siitä, kuinka näytelmässä tuotiin esiin pakolaisteemaa ikään kuin hieman kääntäen. Mitä sitten, kun suomalainen jää muurien taakse, eikä raja-aita aukene? Näytelmän visuaalinen kauneus oli saatu erittäin toimivaksi kokonaisuudeksi. Sykähdyttävää.

Katariina Kaitue, Petri Manninen, Paula Siimes, Jukka-Pekka Palo ja Mari Lehtonen

Kuva © Stefan Bremer, Kansallisteatteri

Koivu ja tähti kannattaa käydä katsomassa ihan jo pelkän suomalaisen tarinan takia. Esitys tuskin jättää kylmäksi ketään.

Koivu ja tähti sain kantaesityksen Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 13.9.2017. 

Rooleissa: Katariina Kaitue, Mari Lehtonen, Petri Manninen, Riku Nieminen, Harri Nousiainen, Karin Pacius, Jukka-Pekka Palo, Heikki Pitkänen, Jukka Puotila, Elsa Saisio, Sonja Salminen, Paula Siimes ja Tiina Weckström

Ohjaus: Laura Jäntti

Lavastus: Kati Lukka

Pukusuunnittelu: Tarja Simone

Musiikki: Markus Fagerudd

Valosuunnittelu: Morten Reinan

Äänisuunnittelu: Raine Ahonen ja Esko Mattila

Naamioinnin suunnittelu: Jari Kettunen

Ohjaajan assistentti: Helena Vierikko

Näin esityksen medialipulla. Kiitos Kansallisteatterille, kuten kiitos myös kuvalainauksista.