Kjell Westön kirjat ovat sellaisia, joihin olen ihastunut
jollain tavoin salavihkaa. Westöltä ilmestyi vastikään uusi kirja Rikinkeltainen taivas (Otava, 2017),
jonka laitoin heti kirjastoon varaukseen, kun näin kirjasta jonkin ennakkomainoksen.
Sainkin kirjan aivan tuoreeltaan lainaksi, mutta tietenkin lyhyellä
laina-ajalla. Tämä tarkoitti sitä, että kirjan loppuosa piti lukea nopeasti, jotta
saisin kirjan palautettua eräpäivään mennessä. Kirjan ruotsinkielinen alkuteos
on nimeltään Den svavelgula himlen. Kirjan
on suomentanut käsikirjoituksesta Laura Beck.
Kirjan kertoja on 10-vuotias pojanviikari, kun hän törmää
kesäpaikan kaupan pihalla samanikäiseen poikaan Alexiin. Kertoja saa kutsun
Alexin perheen kesäkartanolle, josta alkaa poikien elinikäinen ystävyys.
Kertoja ja Alex tulevat erilaisista lähtökohdista. Kertoja on keskiluokkaisen
suomenruotsalaisen perheen poika. Alex Rabell puolestaan on mahtisuvun vesa,
jolla ei tunnu olevan puutetta mistään. Alexin kautta kertoja tutustuu myös Alexin pikkusiskoon Stellaan, josta tulee muutamaa vuotta myöhemmin kertojan ensimmäinen
tyttöystävä. Kertojan ja Stellan rakkaus on huumaavaa, mutta muuttuu
vähitellen vihaksi. Tätä jatkuu myös myöhemmin elämän aikana. Kertoja ja Stella
palaavat yhteen, erotakseen taas, kun viha ja kyllästyminen nostavat päätään.
Mutta onneksi on myös Linda. Ystävä ja rakastettu samoilta nuoruusvuosilta.
Elämä ei kuitenkaan ole yksinkertaista. Lapsuudessa ja
nuoruudessa solmitut suhteet siivittävät kertojan aikuiselämäänkin. Ihminen,
joka jo nuoruusvuosinaan oli jonkinlainen, on sitä loppuelämän ajan. Tietyt
ihmisen piirteet vain voimistuvat vanhetessa, eikä niille tunnu voivan mitään.
Vuosien varrella nuoruuden ystävät saavat myös lapsia. Lapsissa kertoja näkee
ikäväkseen tai ihastuksekseen täysin samoja piirteitä, mitä vanhemmissa on.
Mahtavaa. Rikinkeltainen
taivas on todella hienosti kerrottu kirja. Kirja, jossa kertojan elämä
käydään läpi 60-luvun lopulta nykypäivään saakka. Kirjassa ajankuvaukset on
tuotu hyvin esiin. Nähdään esimerkiksi 80-luvun hullut vuodet sekä 90-luvun lama.
Westö on myös taitava maisemamaalari. Kirjan nimi jo itsessään antaa viitteitä
maisemasta, mutta kirjasta löytyy paljon muutakin kuin erikoisenvärinen taivas.
Kirjan Helsinki-kuvaukset ovat myös mukavaa luettavaa, jos Helsinkiä itsessään
yhtään tuntee. Luokkaerojen kuvaajana Westö on onnistunut varsin hyvin. Pidin
myös kirjan henkilöhahmojen kuvauksista. Henkilöt tulivat lukijalle ikään kuin eläviksi
kaikkine vikoineen ja hyvine ominaisuuksineen.
Minua hieman harmitti, että jouduin lukemaan kirjan lopun
nopeasti, koska tässä on kirja, josta pitää nauttia pitkään ja hartaasti. Kirja
on fiilistelyä ja kertojan kuvauksia kaipuusta menneisyyteen. Kirjassa on toki
pahaakin, niin pahaa, että sisimmässä tuntuu kurjalta. Elämä ei kuitenkaan ole
pelkää iloa, vaan siihen kuuluvat ikävätkin asiat, vaikka niitä kuinka
välttelisi.
Syksyn ensimmäisellä bloggariklubilla Kjell Westö oli
kertomassa kirjastaan Kangastus 38
(Otava, 2013), sillä Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä alettiin viime
viikolla esittää kirjaan perustuvaa samannimistä näytelmää. Koska Rikinkeltainen taivas oli juuri
ilmestynyt, syntyi kirjasta luonnollisesti myös keskustelua. Kirja ilmestyi
samaan aikaan sekä Suomessa että Ruotsissa. Kirjailijalla on kovat odotukset Ruotsin
suhteen, koska kirja saattaa olla ruotsalaisille helpompi
ymmärtää, kun mukana ei ole kuvauksia Suomen sodista, joista he eivät
välttämättä tiedä mitään. Westö kertoi myös, että suomennosten kanssa on
välillä tosi tiukkaa vääntöä, mutta Rikinkeltaisen
taivaan suomentajan kanssa yhteistyö oli hyvää.
Kjell Westön Rikinkeltainen
taivas kannattaa ehdottomasti lukea, jos nauttii kunnon lukuromaaneista.
Itse soisin kirjalle jopa jonkinlaisen palkinnon. Hieno kirja kaiken kaikkiaan.
Tulimme illalla saaresta pois ja ajelimme autolla merenrantaa pitkin, kun taivas oli kauneimmillaan ja siitä olisi voinut sanoa, että rikinkeltainen taivas.
VastaaPoistaPidin kirjasta, mutta ei se minun listalle ihan kärkeen pääse.
Varmasti on ollut ihana näky tuo taivas.
PoistaMinulle kirja kolahti oikein kunnolla. Olin oikeassa mielenvireessä kirjaa lukiessani. :)