Kustantamoklubilla tapahtui

Viime viikolla Bloggariklubi järjesti kustantamoklubi-illan WSOY:n ja Tammen tiloissa. Minä tietysti lähdin innolla mukaan, koska paikalla oli kolme kirjailijavierasta. On aina ilo kuunnella ja nähdä kirjailijoita ilmielävänä. Kirjailijavieraat olivat Ari Räty, Mikko Kalajoki ja Jukka Vieno.

Paikalla oli myös Ylen kulttuuritoimitus kameroineen kaikkineen. En edes aluksi ymmärtänyt koko asiaa, mitä kuvasivat. Taisi piiloblondius iskeä. Sitten kun asia minulle valkeni kaikessa karmeudessaan, että kuvaavat kulttuuriuutisia, aloin pohtia, miltä näytän. Miksi pitääkin heti ajatella ulkonäköä? Pari päivää asiaa mietin, kunnes ehdin jo unohtaa koko asia. Tiistai-illalla äitini soitti ja hihkui innoissaan, että olin ollut televisiossa ja moneen kertaan oli näytetty ja niin poispäin. Ensimmäinen kysymys oli, miltä näytin? Kuulemma ihan hyvältä. Puhelun lopetettuamme huomasin, että ystäväni oli laittanut minulle ja eräälle toiselle ystävälleni keskusteluviestin. Oli bongannut minut uutisista, kuten oli tämä toinenkin ystävä. Kerroin, etten ollut nähnyt lähetystä, enkä haluaisikaan nähdä, vaikka Areenasta löytyisi. Kommentit kuuluivat, että hyvältä näytit punaisessa puserossa ja Lapponia-korut päällä ja fressin näköinenkin vielä ja nyt menet katsomaan sen videon. Joo, en mennyt. Pelottavaa tuollainen. Siis minähän en tietysti sanonut sanaakaan mihinkään haastatteluun, mutta siitä huolimatta tuollainen on pelottavaa. Ei minusta ainakaan tubettajaa tule.

Ari Räty

Mutta mennään lopulta itse asiaan eli kirjailijoihin. Illan ensimmäinen kirjailijavieras oli Ari Räty. Rätyä oli haastattelemassa Tammen viestintäpäällikkö Satu-Maria Rastas. Rädyn esikoisromaani Syyskuun viimeinen (Tammi, 2017) on vastikään ilmestynyt. En ole vielä ehtinyt kirjaa lukea, mutta kirjan takakannessa kirjan kerrotaan olevan intensiivinen ja taidokas kuvaus rikoksesta, sen syistä ja seurauksista. Kirja on tarina yksinäisyydestä, turvattomuudesta ja väkivallasta, mutta kirjasta löytyy myös ystävyyttä ja rakkautta. Räty itse kertoi kirjan henkilöiden eläneen pitkään hänen mukanaan. Henkilöt ovat kirjailijan omasta elämästä ja kokemuksista lainattua ja varastettua. Rädyllä ei ollut kirjalle suunniteltua juonikuviota, vaan juoni ajautui sellaiseksi, mikä lopputulos on. Vaikka kirjassa on kuulemma pahuutta, haluan kirjan ehdottomasti lukea heti, kun ehdin muilta kesken olevilta kirjoilta.

Jukka Vieno

WSOY:n kirjallinen tuottaja Lari Mäkelä toimi illan toisen kirjailijavieraan Jukka Vienon haastattelijana. Tätä haastattelua odotin eniten, koska Vienolta on ilmestynyt tammikuussa runokirja Ruttopuiston rakastavaiset (WSOY, 2017), ja koska runohaaste on meneillään. Vienon uutuusteoksesta kerrotaan takakannessa, että kirja pitää sisällään aikalaiskokemuksen ikuisesta aiheparista: rakkaudesta ja kuolemasta. Kirjasta löytyy myös havaintokuvauksia eläin- ja kasvikunnan ihmeistä, kansakunnan katoavaisuudesta ja pysyvyydestä. Vieno kertoi runoistaan, että hänelle runo tulee näkynä tai tunteena. Runot on kirjoitettu suurella sydämellä ja niitä on hiottu useaan otteeseen. Ja mikä haastattelussa oli parasta? Vieno itse lausui myös pari runoa. Hienoa kuulla kirjailijan tai pitäisikö sanoa runoilijan, itse lausuvan omia runojaan. Sävähdytti. Varmasti myös arvasitte, että olen korkannut Vienon runokirjan.

Mikko Kalajoki

Mäkelä haastatteli myös illan viimeistä kirjailijavierasta Mikko Kalajokea. Kalajoelta ilmestyi tammikuussa Miesmuisti (WSOY, 2017), joka on kirjan takakannen mukaan huumorilla painepesty romaani avioliitosta, isyydestä, remontista, keski-ikäistymisestä, muuntohuumeista, digimarkkinoinnista ja Iron Maidenistä. Kalajoki kertoi kirjan henkilöhahmojen olevan karikatyyreja, mutta varmasti kirjasta löytyy asioita, jotka saattavat hieman kolahtaa lukijalle. Kirjan ei ole kuitenkaan tarkoitus syyllistää naisia, koska kirjan pääosamies, Arto, on nestepää kauniisti muotoiltuna. Kalajoen oli tarkoitus kirjoittaa Miesmuisti siten, että ihmisillä on todella hauskaa kirjaa lukiessa, mutta lopputuloksena syntyikin tasapainoilua synkkyyden ja hauskuuden välillä. Kyllä, tähänkin kirjaan tartun innolla ja toivottavasti mahdollisimman pian.

Oletteko ehtineet vielä lukea mitään näistä kirjauutuuksista?

Loppuhuomautuksena vielä sellainen, että keskiviikkona lounasravintolassa kassarouva kysyi, olinko ollut jonakin iltana televisiossa jossain kirjajutussa. Joo, olin, eikä siitä enempää. 👀