J.K. Rowling, John Tiffany & Jack Thorne: Harry Potter ja kirottu lapsi

Mitä olisi joulu ilman Harry Potteria? Ehkä hieman mielikuvituksetonta ja pelkkää perinteistä jästijuhlaa. Onneksi olin varannut kirjastosta uusimman Harry Potterin heti, kun kuulin, että sellainen on ilmestymässä. Kirja odotti lukuhetkeään ja eräpäivä alkoi painaa päälle. Joulupäivänä kaivoin kirjan vihdoin esiin ja annoin tarinan viedä minut taikojen maailmaan. Niin, kirjahan on siis J.K. Rowlingin ja John Tiffanyn yhdessä kirjoittama teos Harry Potter ja kirottu lapsi – osat yksi ja kaksi (Tammi, 2016). John Thorne puolestaan on kirjoittanut tarinan näytelmäksi. Englanninkielinen alkuteos on nimeltään Harry Potter and the Cursed Child, Parts One and Two. Kirjan on suomentanut takuuvarma Potter -suomentaja Jaana Kapari-Jatta. Kirjan laulut ja riimittelyt puolestaan on suomentanut Oona Kapari.

On kulunut yhdeksäntoista vuotta siitä, kun edellisen kirjan tapahtumat päättyivät. Harry ja Ginny saattavat lapsiaan Jamesia ja Albusta Tylypahkan junalle. Albus on aloittamassa ensimmäisen vuotensa velhokoulussa, eikä kaikki mene niin kuin hän kuvittelee. Ensinnäkin hän ystävystyy Scorpiuksen kanssa, joka on Draco Malfoyn poika. Toisekseen lajitteluhattu lajittelee Albuksen Luihuiseen, ei Rohkelikkoon, johon kaikki luulivat Albuksen päätyvän. Albus ja Scorpius tuntevat itsensä syrjityiksi Tylypahkassa, ja ehkä muutenkin koko elämässä. Neljäntenä Tylypahkan vuotena Albus vetää Scorpiuksen mukaansa seikkailuun, jonka tapahtumat meinaavat jättää jälkensä nykyisyyteen. Virheitä sattuu ja nykyisyydestä meinaa tulla hirvittävä. Selviytyvätkö pojat pinteestä vai tarvitaanko apuvoimia?

Kirjan parasta antia olivat tutut henkilöhahmot aiemmista Pottereista, mutta vain hieman vanhempina versioina. Harry ja Ginny ihastuttavana avioparina. Määrätietoinen Hermione ja hieman ulalla oleva Ron myös onnellisesti aviossa. Professori McGarmiwa, Dolores Pimento, Kalkaros, Murjottava Myrtti. Henkilöhahmojen myötä muistuivat mieleeni vanhat Harry Potter -kirjat. Tekisi mieli lukea koko kirjasarja uudestaan, jos vain olisi aikaa kaikelta muulta lukemiselta.

Kirja on näytelmäkäsikirjoitus ja siksi ehkä joillekin lukijoille hieman vieras tapa lukea kirjaa. Itse olen jonkin verran näytelmäkäsikirjoituksia lukenut, enkä kauheasti vierastanut lukea kirjaa, vaikka se erilaista onkin kuin tavallisen romaanin lukeminen. Kirja etenee kohtauksesta toiseen. Välillä mielestäni melko äkkinäisestikin ja vaatii lukijalta hyvää eläytymiskykyä ja kenties tietoa Potterin taikamaailmasta. Mielestäni näytelmään oli ehkä hieman liiaksi otettu efektejä aiemmista Potter -kirjoista. On näkymättömyysviittaa ja kelmien karttaa ja monta muuta tuttua juttua. Tietysti miksipä ei käyttää hyviksi todettuja tehostekeinoja, mutta olisin ehkä kaivannut jotain uutta ja yllättävää. Kirja on kuitenkin nopealukuinen ja vie ajatukset mukavasti taikamaailmaan.

Harry Potter ja kirottu lapsi saivat kantaesityksensä Lontoossa kesällä 2016. Kirjaa lukiessa tuli vahva tunne siitä, että tämän haluaisin nähdä teatterin näyttämöllä. Lontooseen ei ehkä tule lähdettyä näytelmää katsomaan, mutta olisiko joku suomalainen teatteri niin rohkea, että yrittäisi saada esitysoikeudet Suomeen? Jos olisi, niin taatusti lähtisin lippuja hankkimaan.

Harry Potter ja kirottu lapsi kannattaa ehdottomasti lukea, jos on lukenut muutkin Potter -teokset. Näytelmäteksti antaa mukavan irtioton jästiydestä, vaikkakaan ei yllä aiempien Potter -kirjojen maailmaan, koska näytelmäteksti on vuorosanoja, ei paikkojen ja olosuhteiden tarkempaa kuvailua.