Rosa Liksom: Hytti nro 6

Syys-lokakuussa lukupiiri luki Rosa Liksomin Hytti nro 6 (WSOY, 2011). Itse en päässyt tai paremminkin kyennyt osallistumaan lukupiiriin, koska olin vielä hieman pökerryksissä Peijaksessa vietettyjen tuntien jälkeen. Ja olihan minulla pari sormeakin paketissa, joten ei siitä näpyttelystä äkkiseltään oikein mitään olisi tullutkaan. Niin, näpyttelystä sen takia, että lukupiirimme keskustelee lukemastaan kirjasta Facebookissa kirjalle omistetun tapahtumasivun kautta. Onneksi tapahtumasivun keskustelut jäävät muistiin, joten kävin myöhemmin antamassa omat kommenttini ja lukemassa muiden arviot kirjasta. Itselleni tämä oli toinen kerta, kun tähän kirjaan tartuin.

Hytti nro 6 kertoo suomalaisen tytön junamatkasta halki Siperian vuonna 1986. Matka alkaa Moskovasta päättyen Ulan Batoriin, jossa tyttö haluaa nähdä kuuluisat kalliomaalaukset. Samalla matka on tytölle irtiotto kipeistä ja sotkuisista ihmissuhteista. Moskovassa samaan junahyttiin astelee mies, Vadim Nikolajevits Ivanov, joka ryypiskelee ja puhuu naisista, myös tytöstä, halventavasti. Toisaalta mies on sydämellinen. Juottaa tytölle teetä ja syöttää omia eväitään sekä pitää tyttöä vieraanaan. Matka on pitkä. Juna pysähtyy välillä asemille, joissa seistään muutama tunti tai päivä. Junan seisoessa matkustajat pääsevät jaloittelemaan tai yöpymään hotelleihin. Näin tekee myös tyttö. Aika usein hyttitoveri tuppautuu tytön seuraksi ja siitäkös vasta erikoiset retket alkavat. Miehen seurassa tyttö näkee sellaista Neuvostoliittoa, jota ei olisi ehkä muuten nähnyt.

Lukupiirin mielipiteet kirjasta jakaantuivat. Osa ei pitänyt kirjasta juuri ollenkaan, osa piti hieman enemmän ja pari henkilöä, myös allekirjoittanut, pitivät kirjasta melkoisen paljon. Kerronnan tyylistä pidettiin, vaikka tekstistä löytyikin suhteellisen paljon toistuvia lauseita. Kirjan ensimmäisellä sivulla teksti on ihastuttavaa, mutta muuttuu nopeasti toiseen suuntaan. Miehen rivot ja ilkeät puheet saivat lukijassa aikaiseksi ärtymystä ja etovuutta. Yksi lukupiiriläinen piti kirjan tekstiä väkisin puserrettuna ja keskustelua olikin herättänyt, olisiko tekstiä voinut tiivistää. Kirjan päähenkilöistä ei kummastakaan, tytöstä tai miehestä, ollut lukupiiriläisten mielestä lukijan samaistumisen kohteeksi.

Itse pidin kirjassa ehkä eniten siitä, kuinka Liksom on kuvannut Neuvostoliittoa ja sen elämää. Junamatka vaikutti hyvin realistiselta, vaikka hieman ihmetyttää ja kauhistuttaa, että vieraat miehet ja naiset laitetaan samaan hyttiin, mutta maassa maan tavalla. Hauskoina yksityiskohtina kirjassa olivat esimerkiksi muovikaiuttimet, joista pakkosyötettiin kansalle klassista musiikkia sekä kaupan hyllyllä olevat tuotteet, joita ei syystä tai toisesta myyty. Veti kyllä hymyä huulille tällaiset kuvaukset. Neuvostoliitto näytti kirjassa sekä rumat ja julmat että ystävälliset ja kauniit kasvonsa. Erikoista oli myös se, kuinka mies haukkasi raakaa sipulia vodkaryyppyjen ohessa. Onkohan tämä jokin vanha neuvostoliittolainen tapa vai oliko vain miehen omaa nautinnonhakuisuutta?

Lukupiirissä oli keskustelu myös siitä, oliko tyttö ”miehen vankina”, kuten professori Pekka Pesonen oli jonkin kirjapainoksen sisäkannessa sanonut. Lukupiirin mielestä asia ei näin ollut, vaikka mies välillä tytön olon helvetilliseksi tekikin. Mies antoi kuitenkin tytölle myös turvaa tietyissä asioissa ja oli hyvin vieraanvarainen. Eräs lukupiiriläinen oli kiteyttänyt hyvin, että tyttö oli hienosti niskan päällä vaikenemisellaan ja sillä, että kieltäytyi miehen tarjoamasta vodkasta. 

Hytti nro 6 kannattaa lukea, jos haluaa lukea kuvauksen junamatkasta halki Siperian sekä haluaa saada yhden näkemyksen Neuvostoliitosta. Rosa Liksomin Hytti nro 6 voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2011, joten onhan sekin hyvä syy tutustua tähän teokseen.

Ystäväni Päivi Hidasta matkailua aloittelijoille -blogista ehti jo ajat sitten kirjoittaa kirjasta mahtavan hienon postauksen. Kannattaa käydä kurkkaamassa. 

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 3+ (asteikko 1-5).