Claudie Gallay: Tyrskyt

Olen jo aiemmin maininnut pari kertaa mahtavasta blogipalkinnosta, jonka voitin Ullan Luetut Kirjat -blogista. Iso kasa kirjoja, joita olen nyt vähitellen lukenut kaiken muun ohella. Yksi päivä nappasin mukaani kissaulkoilulle pokkarin, jonka pienikokoinen fontti hieman hirvitti, mutta onneksi vain hirvitti. Kirja nimittäin oli yksi hienoimmista lukemistani pitkään aikaan. Kyseessä on Claudie Gallayn Tyrskyt (Avain, 2011). Ranskankielinen alkuteos Les Déferlantes ilmestyi vuonna 2008. Ensimmäisen kerran kirja julkaistiin Avaimen kustantamana vuonna 2010. Kirjan on suomentanut Titia Schuurman.

Tyrskyt sijoittuu Normandian uloimpaan niemenkärkeen, La Hagueen, joka on kylä meren ja myrskyjen äärellä. Tyrskyjen kertoja on tullut kylään tutkimaan ja laskemaan merilintuja päästäkseen eroon menneisyyden tuskasta. Kylän ihmiset ovat erikoisia ja persoonallisia. Kun kylään saapuu muukalainen, aistii kertoja, että kyläläisten pinnan alla kuplii. Kertojan kysellessä asiasta, kukaan ei tunnu tietävän mistään mitään tai ei ainakaan halua jakaa tietämäänsä. Vähitellen kertoja alkaa löytää vihjeitä, joista hän pystyy rakentamaan tarinaa, joka on surullinen, mutta samalla toivoa antava ja ihana.

Kertoja asuu Kyntevässä, talossa, jossa hänen lisäkseen asuu Morgane ja hänen veljensä Raphaël. Morgane on kylän miesten päiväuni, mutta eniten kuitenkin hieman yksinkertaisen Maxin, joka palvoo naista. Morgane vähät välittää kuolaavista miehenkuvatuksista, mutta osaa hän välillä olla kilttikin, jos vain haluaa. Raphaël on kuvanveistäjä, joka riutuu teostensa keskellä. Lili on kylän kiukkuinen baarinpitäjä. Lilin vanhemmat, Muori ja Theo, asuvat erillään. Muori odottaa miestään baarissa päivät pitkät Lilin huolehtiessa vanhuksen perustarpeista. Isälleen Lili laittaa ruoka-annoksia, mutta he eivät keskustele keskenään. Varsin kirjavaa ja omituista sakkia kylässä asustaa.

Kirjan kieli on kaunista ja runollista. Proosaa parhaimmillaan. Gallaylla on viehättävä tyyli kirjoittaa lyhyitä lauseita ikään kuin luetellen ja todeten. Kirjan tarina kuitenkin etenee ja kasvaa koko ajan. Kirjan yksi viehättävyys piilee siinä, että luonto on läsnä alati. Lukija voi tuntea sadepisarat tai sumun kasvoillaan. Myrskyäänet ja tuulen ujelluksen seinänraoissa voi kuulla. Tyrskyissä ei eletä pintapuolista elämää. Kirja on elämänmakuinen. Siinä iloitaan ja surraan. Siinä eletään. Kirjan suomentajalle täytyy antaa myös kiitokset. Ilman hyvää suomentajaa, kirjan tunnelma olisi saattanut olla aivan toinen.

Pidin myös kirjassa siitä, kuinka Gallay oli onnistunut pitämään henkilöhahmot luomissaan muoteissa. Henkilöt olivat loppuun saakka sellaisia kuin alussa kerrottiin. Ja jos jostain syystä henkilön kuvaus jäi vähemmälle, mitä ei yleensä tapahtunut, sai lukija silti otteen kunkin henkilön ominaisuuksista pelkkien vuorosanojen tai henkilön tekemisten perusteella. Loistavalla tavalla Gallay on onnistunut yhdistämään kirjan tarinan, ympäristön ja erikoiset ihmiset.

En ollut aiemmin lukenut Claudie Gallayn kirjoja, mutta Tyrskyt antoi sysäyksen tutkia kirjailijan tuotantoa laajemminkin. Pitäisi vain olla tarpeeksi aikaa, että ehtisi lukea maailman kaikki lukemista odottavat kirjat.

Claudie Gallayn Tyrskyjä suosittelen luettavaksi, jos pidät hieman runollisesta kerronnasta, mutta haluat silti uppoutua sinulle aivan uuteen maailmaan ja tarinaan. 

Kirja saa tähtiä 5- (asteikko 1-5).