Katri Lipson: Detroit

Katri Lipsonin Detroit (Tammi, 2016) on ollut luettuna jo jonkin aikaa, mutta en ole ehtinyt tehdä postausta. Tässä se nyt kuitenkin tulee. Kirjan sain Bonnier Kirjojen ja Kansallisteatterin maaliskuisessa Bloggariklubissa, jossa myös Katri Lipson oli kertomassa uutuuskirjastaan. Mielenkiinnolla kirjaan tartuin, koska en ole aiemmin tutustunut Lipsonin tuotantoon.

Timothy ja Nathan pelaavat samassa NHL-joukkueessa ja asuvat samassa asunnossa. Nathan on paha poika ja Timothy hyvä poika. Miesten välinen ystävyys on toverillista ja naljailevaa, kunnes Timothy rikkoo lumouksen. Sitten tapahtuu onnettomuus. Timothy halvaantuu Detroitin jääkiekkoareenalla kaulasta alaspäin. Alkaa pitkä toipuminen ja kuntoutukset. Timothy tietää, ettei liiku enää ikinä omin neuvoin. Onnettomuudesta on vuosi, eikä Nathan ole käynyt kertaakaan katsomassa ystäväänsä. Mistä kaikessa on kyse? Nathanin elämä on alaspäin suuntautuva syöksykierre. Hän palkkaa seurakseen sokean stripparin Janetin, jonka laittaa tapaamaan Timothya. Vähitellen asiat liikahtavat ja myös Nathan uskaltautuu vierailulle. On paljon selvitettävää, mutta mistä miehet löytävät oikeat sanat vai riittääkö pelkkä toisen läsnäolo?

Tunnustan heti, etten ole mikään jääkiekkofani. Silloin kun koko muu Suomi katselee jääkiekon MM-kisoja, niin minä teen jotain muuta. Ihmettelen esimerkiksi Facebookissa, miksi kaikki päivittelevät seinälleen otteluiden tähtihetkiä. Kuinka tällainen ei jääkiekkofani voi sitten lukea Detroitin? Aivan loistavasti. Detroitissa on jääkiekkoa, mutta ei missään tapauksessa liikaa. Jääkiekko on osa kirjan tarinaa, mutta periaatteessa jääkiekon tilalla voisi olla mikä tahansa joukkuelaji, jota ihannoidaan, ja jonka pelaajia palvotaan. Lipson on kirjoittanut hienon kirjan kahden miehen välisestä ystävyydestä ja siitä, kuinka herkästi ystävien välinen side voi katketa. Kirja on vaikuttava ja tiivistunnelmainen. Intensiivisyys pakottaa lukijan kääntämään sivuja. Yksinkertaisesti mahtava ja hyvin kirjoitettu kirja.

Katri Lipson kertoi Bloggariklubissa, että jääkiekko valikoitui lajiksi, koska hän itse on suuri jääkiekkofani. Jääkiekko on oopperaa, draamaa ja mielettömiä tarinoita. Tätä kaikkea löytyy myös Detroitista. Lipson kertoi myös, että usein urheiluaiheiset elokuvat ovat kliseisiä. Detroitissa käy aivan toisin, vaikka tämä ei ollutkaan kirjailijan mukaan tarkoituksellista. Katri Lipsonin esikoisromaani Kosmonautti kertoo kahden pojan välisestä ystävyydestä. Detroit on tavallaan Kosmonautin sisarteos. Lipson kertoi myös, että koska kirjan päähenkilöt ovat englanninkielisiä, on hänen täytynyt hakea suomenkieleen englanninkielen letkeys.

Detroit vakuutti minut niin totaalisesti, että minun on pakko tutustua Katri Lipsonin kahteen aikaisemmin ilmestyneeseen kirjaankin. Mistä näitä hienoja suomalaisia kirjailijoita kasvaa?

Katri Lipsonin Detroitia suosittelen draamasta pitäville. Vaikka kirjassa liikutaan liukkailla jääkaukaloilla, voi sen siitäkin huolimatta lukea kesähelteillä riippumatossa maaten. 

Kirja saa tähtiä 4½ (asteikko 1-5).