Jojo Moyes: Jos olisit tässä

Gummerus järjesti Facebook-sivuillaan kilpailun, jossa oli mahdollisuus voittaa Jojo Moyesin Jos olisit tässä (Gummerus, 2016). Kirjahullu kun olen, niin olihan tähän osallistuttava ja voitto osui kohdalle. Kiitos vielä kerran Gummerukselle hienosta kirjavoitosta. Kirjan englanninkielinen alkuteos After You on ilmestynyt 2015. Kirjan on suomentanut Heli Naski. Jos olisit tässä on jatkoa kirjalle Kerro minulle jotain hyvää, jota en ole lukenut, mutta se ei haitannut lukukokemusta. Päinvastoin. Nyt minun on luettava myös ensimmäinen osa.

Lou Clark on menettänyt rakkaansa Will Traynorin puolitoista vuotta sitten. Willin kuoleman jälkeen Loun elämä on ollut pysähtynyttä. Lou käy töissä lentokentän pubissa, mutta ei tee oikeastaan mitään muuta, ellei vapaa-aikana tyhjennettyjä viinipulloja lasketa tekemiseksi. Eräänä päivänä Lou joutuu onnettomuuteen, joka on alkusysäys sille, että Loun elämässä alkaa tapahtua. Onnettomuuden jälkeen Lou liittyy isänsä painostuksesta omaisten sururyhmään. Yhden sururyhmäistunnon jälkeen hän tapaa erään ryhmäläisensä isän. Miehen, joka oli pelastamassa Loun henkeä onnettomuuden ensiminuuteilla. Tapahtuu muutakin kummaa. Loun ovelle tulee 16-vuotias tyttö, joka ilmoittaa olevansa Willin tytär. Loun elämä tuntuu saavan uuden suunnan. On vaikeita hetkiä, jolloin Lou vain miettii, mitä Will sanoisi tai ehdottaisi tekemään. On hetkiä, jolloin Lou uskaltautuu irrottautua muistoista ja antaa palaa.

Jos olisit tässä on kirja, jota luettaessa nenäliinapakkaus on pidettävä lähettyvillä. Tässä on kirja, joka on hömppää, mutta uskottavaa hömppää. Jojo Moyes on onnistunut kirjoittamaan kirjan, jota ei mielellään laskisi käsistään. Lukija pääsee mukaan tarinaan heti ensisivuilta lähtien. Tarina etenee loogisesti, eikä henkilöhahmoja ole kirjassa liikaa, vaan juuri sopivasti. Jossain vaiheessa kyllä aavistuksen alkoi ärsyttää Loun ja Samin suhteenpoikasen eläminen. Ollako yhdessä vaiko eikö olla? Kuuluu tietysti kirjan genreen vatvominen, mutta siitä huolimatta ärsytti.

Saadessani kirjan käsiini, olin hämmästynyt. Kirja on paksu. Sivuja on 450. En tiedä, mistä minulla oli jokin kuvitelma, että Jojo Moyesin kirjat olisivat ohuita. Tämä ei tietenkään menoa haitannut, koska tarina on kiehtova ja mukaansatempaava. Kirjassa on myös hauskoja kohtauksia, jotka oikeasti hymyilyttävät. Kirjan lukee suhteellisen nopeasti, vaikka sivuja onkin paljon. Saattaa olla, etten olisi pitänyt kirjasta yhtä paljon, jos olisin lukenut ensin Kerro minulle jotain hyvää tai ainakin lähestymistapani kirjaan olisi ollut aivan toinen. Nyt vain ihmettelen sitä, miksi en ole aiemmin ymmärtänyt Jojo Moyesin kirjojen viehättävyyttä.

Jojo Moyesin Jos olisit tässä suosittelen kaikille, jotka ovat lukeneet ensimmäisen osan sekä niille, jotka rakastavat viihdekirjallisuutta. Uskon, että silmät välillä kostuvat. Ainakin minulla kostuivat, mitä pidemmälle kirjaa luin.

Kirja saa tähtiä 4+ (ateikko 1-5).