Luettuani Ian McEwanin Vieraan turva oli minun avattava myös McEwanin Sementtipuutarha
(Uusi Kirjakerho, 1980). Kirjan voitin Ullan Luetut Kirjat -blogin
kesäarvonnasta. Sementtipuutarhan
englanninkielinen alkuteos The Cement
Garden ilmestyi vuonna 1978. McEwanin esikoisteoksen on suomentanut Eva Siikarla. Kirjan kannet vaikuttivat hyvin tutuilta, enkä voinut
olla miettimättä, onko meillä lapsuudenkodissani ollut samainen kirja hyllyssä.
Aiemmin en kyllä kirjaa ole lukenut.
Neljä sisarusta, Julie, Jack, Sue ja Tom, ovat menettäneet
molemmat vanhempansa. Ensin kuoli isä, jonka jälkeen melko pian äiti menehtyi vakavaan sairauteen. Sisarukset, iältään kuudesta kuuteentoista,
päättävät olla kertomatta äitinsä kuolemasta kenellekään, etteivät joutuisi
toisista erilleen. Lapset alkavat elää omaa sulkeutunutta elämäänsä vanhassa ja
isossa kotitalossaan. Kukin lapsista tekee mitä tahtoo, eikä järjestyksellä ole
väliä. Julie on sisaruksista vanhin. Hän yrittää aluksi pitää talossa kuria,
mutta koska hän on nuori ja menokenkä vipattaa, ei hän jaksa aina keskittyä
nuorempiin sisaruksiinsa. Jack on kirjan kertojaääni. Murrosikäinen, haiseva
finninaama, joka on kaikkea vastaan. Jack voi maata päivät pääksytysten
sängyssä ja masturboida. Sue on sisarusparven älykkö. Kirjoihinsa uppoutunut ja
terävä-älyinen tyttö. Tom, sisaruskatraan nuorin, on selkeästi eksyksissä. Hän
kaipaa äidin syliä ja turvaa. Välillä Tom pukeutuu tytöksi tai leikkii
pikkuvauvaa, jota Julie hoivaa.
Ensinnäkin täytyy sanoa, että johan oli kirja. Ei
todellakaan huono, mutta outo ja erikoinen. Ei ikinä pitäisi verrata kirjoja
keskenään, mutta pidin Sementtipuutarhasta
enemmän kuin Vieraan turvasta. Ian
McEwanilla on loistava taito vangita tunnelma kirjoitettuihin sanoihin. Osa
kirjan kohtauksista oli jopa niin kuvottavia, että tunsin nenässäni epämiellyttävät
hajut tai tunsin ruokapöydän likaisuuden sormenpäissäni. Sementtipuutarha on absurdi ja älykäs kirja. Kirjan tunnelma on kummallinen,
mutta ainakin minun oli lukijana pakko jatkaa eteenpäin. Janosin tietää, kuinka
tarinassa lopulta käy.
Sementtipuutarha
on ennen kaikkea psykologinen teos. Kirja laittaa lukijan miettimään, kuinka
ihmismieli voi niksahtaa sijoiltaan hyvin herkästi. Toisaalta jo ennen lasten
äidin kuolemaa perhe oli omituinen ja sulkeutunut. Mielestäni äidin kuolema oli
viimeinen sysäys sille, kuinka lasten mielet lopulta vääristyivät aivan pois
raiteiltaan. Kirjassa käsitellään myös paljon seksuaalista heräämistä. Vääristyneet
perhesuhteet aiheuttavat kuitenkin sen, ettei kirjassa nuorten heräävä seksuaalisuus ole
normaalia. Täytyy kyllä sanoa, että Ian McEwan ei päästä lukijaansa helpolla. Kirja
herättää paljon ajatuksia, jotka jäävät pääkoppaan pyörimään.
Ian McEwanin Sementtipuutarhaa
suosittelen, jos kaipaat luettavaksesi lyhyttä, mutta tiivistunnelmaista
kirjaa.
Kirja saa tähtiä 4+ (asteikko 1-5).
Luin tuon joskus kauan sitten ja yhä muistan, että tunnelma ei ollut helpoimpia. Terkkuni Herra Karvajalalle.
VastaaPoistaTunnelma oli hyvin erikoinen, mutta taitavasti McEwan on kynää käytellyt. Ei oikein malttanut kirjaa laskea käsistään, kun vauhtiin pääsi.
PoistaHerra Karvajalka kiittää terkuista ja lähettää omat terkkunsa sinne. :)