Enni Mustonen: Emännöitsijä

Lukupiiri kokoontui jälleen kerran ja tällä kertaa ruodinnan kohteena oli Enni Mustosen Emännöitsijä (Otava, 2015). En tiedä, miksi olen aina ohittanut Mustosen kirjat, mutta jatkossa en välttämättä ohita, eikä ilmeisesti ohita moni muukaan. Kirkes-kirjastoissa Emännöitsijä on erittäin suosittua luettavaa, eikä kirjaa ole täysin helppo hyllystä löytää. Joskus joutuu jopa jonotuslistalle.

Emännöitsijä jatkaa Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita –sarjaa, jossa seurataan Ida Erikssonin elämää. Emännöitsijässä Ida aloittaa työt taloudenhoitajana Albert Edelfeltin ateljeessa Helsingin Elisabetinkadulla. Vuosi on 1900. Idan toimenkuvaan kuuluu taloudenhoito kaikkine mahdollisine kuvioineen, mutta ruoanlaittoa ei vaadita. Nuori nainen on toimelias ja innostunut uudesta työstään. Palkka ja talousrahat tulevat pyytämättä ja vapauttakin tuntuu olevan melkoisen paljon. On kuitenkin myös kaikkea vähemmän mukavaa. Täytyy seurata sivusta taitelijan ja hänen vaimonsa epäonnistunutta avioliittoa. Taiteilijan ranskalaista rakastajatarta täytyy passata ja olla nöyrä naista kohtaan. Taiteilijan matkustellessa, täytyy käydä avustamassa taiteilijan sisarusten kotona. Myös kahden eri huvilan siivoustyöt kuuluvat toimenkuvaan. Mutta on Idan elämässä paljon muutakin. Taidenäyttelyitä, tansseja ja Kansankirjasto, josta saa kerralla lainata peräti kaksi kirjaa tietopuolelta tai yhden romaanin. Lopulta elämään tulee myös rakkaus. Rakkaus ja rakkaussuhde omaan työnantajaan Albert Edelfeltiin.

Enni Mustosen Emännöitsijä on sujuvaa ja helppolukuista tekstiä. Ajankuvaukset ovat hyvin uskottavia. Lukija tuntee olevansa hyvin voimakkaasti läsnä Helsingin kaupunkimiljöössä 1900-luvun alkupuolella. Kirja on myös rentouttava ja koukuttava. Tekee mieli lukea kirjasarjan edelliset osat, jos niitä ei ole aiemmin lukenut. Mustosen tapa tuoda historia lukijalle tutuksi on kiehtova. Kirja antaa myös hyvin realistisen kuvan siitä, kuinka hidasta esimerkiksi matkanteko oli. Nykypäivän kymmenen minuutin junamatkaan saatiin kulumaan vossikalla aikaa puoli päivää tai enemmänkin. Hieman lukupiirissä tuli kritiikkiä siitä, kuinka yksi ja sama ihminen päätyy kolmannen suomalaisen kulttuurivaikuttajan kotiin töihin, mutta näinhän se on, että suhteilla edetään usein tänäkin päivänä paikasta toiseen.

Emännöitsijä antoi sysäyksen myös sille, että yksi jos toinenkin lukupiiriläinen oli alkanut googlata Albert Edelfeltistä ja etenkin hänen teoksistaan lisätietoa. Myös Anna Kortelaisen Virginie! – Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina oli alkanut kiinnostaa. Kirja, jossa haetaan vastausta sille, kuka oli Albert Edelfeltin taulujen Virginie?

Enni Mustosen Emännöitsijää suosittelen historiasta kiinnostuneille, ja vaikka et olisikaan kiinnostunut historiasta, kannattaa tähän kirjaan ehkä kuitenkin tarttua. Ainakin voi tehdä vertausta, kuinka ajat ovat muuttuneet.

Lukupiiri antoi tähtiä 4- (asteikko 1-5).