Miina Supinen: Mantelimaa

Tämäkin postaus olisi pitänyt kirjoittaa ennen joulua, mutta koska kiire, niin jäi kirjoittaminen uuden vuoden puolelle. Sain Miina Supisen Mantelimaan (WSOY, 2015) omakseni Kansallisteatterin, Tammen, WSOY:n ja Johnny Knigan marraskuussa järjestämältä Bloggariklubilta. Olin tästä todella iloinen, koska olin ajatellut jossain vaiheessa tarttua kyseiseen kirjaan. Mielenkiintoa kirjaa kohtaan lisäsi entisestään se, että Miina Supinen oli Bloggariklubilla kertomassa Mantelimaasta. Jotenkin kirjaa on vielä mukavampi lukea, jos on kuullut kirjailijan kertovan kirjan synnystä ja tarinasta itsestään. Paikallisten Kirkes-kirjastojen kaikki Mantelimaat ovat tällä hetkellä lainassa, joten uutukainen kiinnostaa myös muita.

Mantelimaa kertoo Molli Niemisestä ja siitä, kuinka hän ajautuu Mantelimaa-nimiseen teemahuvipuistoon töihin turvatakseen perheensä elannon, kun hänen aviomiehensä Keke joutuu sairaalaan vakavan tapaturman seurauksena. Mantelimaassa on aina joulu ja sieltä löytyy kaikille jotain. Kauppoja on laidasta laitaan. Lapsille löytyy huvittelupaikkoja ja aikuisille tarjotaan aikuisviihdettä. Mekaaniset tontut nousevat milloin mistäkin irvailemaan. Valtava piparkakkutalo syödään kilpaa matalaksi ja tilalle tulee maailman suurin suklaaputous. Kaikkea tätä kimalletta ja makeutta johtaa Jonne J. Halkio. Kirjanpitäjä Felix osaa hoitaa tilit kuntoon ja antaa tukensa niin Jonne J. Halkiolle kuin Mollillekin. Kaiken jouluisen säihkeen ja imelyyden alla on kuitenkin pahuutta, joka nousee vähitellen pintaan. Tapahtuu pahoja asioita. Myös Molli joutuu lapsiensa Lilan ja Rosan kanssa sananmukaisesti maan alle.

Miina Supinen on luonut loistavia henkilöhahmoja kirjaansa. Molli on itsekeskeinen, vaikka haluaakin vain kaikkea parasta läheisimmilleen. Fantasiamaailman luoja Jonne J. Halkio puolestaan pullistelee itseensä tyytyväisenä kaiken luomansa keskellä. Vastenmielisyys miestä kohtaan kasvaa tarinan edetessä. Miehessä on jotain kuvottavaa. Felix puolestaan on jollain tavoin kaksijakoinen persoona. Toisaalta mies on sympaattinen, mutta toisaalta jotain outoa ja hämärää hänessäkin on. Supisen teksti on helposti ja nopeasti luettavaa. Mantelimaa on mukavasti rakennettu kokonaisuus, jossa käydään välillä läpi vuosien takaisia asioita, jotta lukija pysyy juonikuvioiden mukana. Lukija uppoutuu helposti kirjan tarinaan ja unohtaa ajankulun.

Supisen itsensä mukaan Mantelimaa on sekoitus dekkaria, fantasiaa ja hieman kauhua. Jollain tavalla kirja on myös parisuhderomaani. Täytyy myöntää, että allekirjoitan tämän sekoituksen. Yllätyin itse siitä, että itselleni tarina nousi ehkä eniten esiin parisuhderomaanina. Keken kokema tapaturma heti kirjan alkumetreillä oli kenties sysäys sille, että Molli alkoi miettiä avoliittoaan tarkemmin. Samaan päätyy Keke siinä vaiheessa, kun alkaa toipua tapaturman jälkeisestä koomasta. Mantelimaassa Miina Supinen on kasannut yksien kansien väliin kaikki mahdolliset jouluiset asiat, joita ihmisten oletetaan toteuttavan ja haluavan, vaikka kirjailijan itsensä mukaan oikeasti joulu voisi olla ihan vain pieni lämminhenkinen asia.

Vaikka Mantelimaa keskittyy täydellä teholla jouluisiin asioihin, voi kirjaan mielestäni tarttua milloin vain. Kirja on mielestäni koominen ja irvokas, vaikka välillä hieman hirvittikin ja odotin jännityksellä, kuinka tarina päättyy. Kirjaa suosittelen sekä jouluihastelijoille että jouluvihastelijoille.

Tähtiä kirja saa 4½ (asteikko 1-5). 

Kiitos Bloggariklubille ja WSOY:lle kivasta kirjalahjasta.