Jo Nesbø: Suruton

En muista varmasti, mistä kaappiini ilmestyi Jo Nesbøn Suruton (Johnny Kniga, 2005), mutta luultavasti tämä oli yksi niistä pokkareista, joita ystäväni työnsi matkalaukkuuni viettäessämme naisten laatuaikaa heidän Turkin asunnollaan. Sinänsä mukavaa, että kirja oli pokkariversio (2006), koska kovakantiset kirjat ovat painavampia raahattavia matkustettaessa. Kirja päätyi työmatkalukemiseksi kuitenkin vasta yli vuosi reissun jälkeen ja hitaasti kirja eteni, koska työmatka junalla kestää suuntaansa vain kymmenen minuuttia ja kirjassa oli sivuja yli viisisataa. Kirjan norjankielinen alkuteos Sorgenfri on vuodelta 2000. Kirjan on suomentanut Outi Menna. Nesbøn dekkarit pitävät pintansa. Paikallisissa kirjastoissa kaikki Suruttomat yhtä vaille olivat lainassa ainakin tällä hetkellä.

Harry Hole saa selvitettäväkseen rikoksen, jossa pankkiryöstäjä ampuu ryöstön päätteeksi pankkivirkailijan. Apulaisekseen Harry Hole saa nuoren Beate Lønnin, joka nuoresta iästään huolimatta tietää rikosmaailmasta yllättävän paljon. Pankkiryöstön selvittelyn ohessa Harry Hole tutkii itsenäisesti entisen rakastettunsa Annan kuolemaa, koska vaikuttaa siltä, että Harry olisi ollut viimeinen henkilö, joka on nähnyt Annan elossa. Ei järin mairittelevaa, jos kyseessä on murha.

Suruton on dekkarin ystävän unelma. Nesbø on saanut ujutettua kirjaan kaksi rikostarinaa, jotka kulkevat kirjassa rinta rinnan toisiinsa hieman kietoutuen. Itse asiassa luulin puolessa välissä kirjaa, että jaahas, nyt on toinen rikos selvitetty ja tunsin oloni hieman tyhjäksi, mutta eihän se niin mennytkään. Kirja on intensiivinen ja välillä melko inhottavakin. Henkilöhahmoja ja erilaisia ihmissuhdekuvioita kirjassa on todella paljon. Lukijalta vaaditaan melkoista tarkkaavaisuutta, että pysyy kärryillä kaikesta tapahtuneesta. Juonikuvio on kuitenkin hyvä ja mielenkiinto pysyy yllä kirjan loppuun saakka.

Olen aiemmin lukenut pari Jo Nesbøn Harry Hole –kirjaa. En järjestyksessä, vaikka Harryn tarinan kannalta ehkä olisikin ollut järkevää edetä kronologisesti. Nesbø on tehnyt Harry Holesta mielenkiintoisen persoonan. Mies on oman tiensä kulkija. Ajautuu kimurantteihin kuvioihin, eikä liiallinen alkoholinkäyttö edesauta ongelmien selvittelyä. Mies on kuitenkin älykäs, vaikka haluaakin hoitaa tutkimukset välillä hieman omintakeisesti, eikä aina ehkä ihan lainmukaisestikaan.

Jo Nesbøn Surutonta suosittelen kaikille, jotka pitävät pohjoismaisesta rikoskirjallisuudesta. Nesbø pitää otteessaan oikein kunnolla. 

Tähtiä kirja saa 4+ (asteikko 1-5).