Hanna Weselius: Sateenkaariportaat

 

Elokuun lukupiirissä luettiin Hanna Weseliuksen Sateenkaariportaat (WSOY, 2021). Täytyy myöntää, että tuskin olisin kirjaa muuten tullut lukeneeksi, vaikka pidinkin Weseliuksen esikoisomaanista Alma!. Lukupiiriä saa siis jälleen kerran kiittää siitä, että tulee tarttuneeksi monenlaisiin kirjoihin. 

Egon on lähes kuusikymppinen mies. Hän opettaa valtiotieteellisessä tiedekunnassa, joten ei kuulosta ihan turhalta mieheltä. Pinnan alla on kuitenkin jotain aivan muuta. Egon on alkoholisti. Hän yrittää luovia arjessa käymällä sairaan äitinsä luona. Omaan poikaansa täytyy myös pitää välejä, mutta siteet vaikuttavat löyhähköiltä. Naisia Egon pelkää, paitsi sitä yhtä, johon hänellä on suhde. Suhde ei sekään ole sitä, mitä mies haluaa, mutta oikeastaan Egon ei itsekään tiedä mitä haluaa. Vaikuttaa siltä, että hän vain ajelehtisi elämässänsä. 

Sateenkaariportaat esittelee Egonin tarinan ohella nippelitietoutta Helsingistä. Välillä peilataan tapahtumia myös isoimpiin maailmalla vallitseviin uutisiin. Uutiset ja Egonin elämä yhdistyvät jännästi spiraaliksi. Uutiset ovat myös tärkeä osa Egonin ja hänen äitinsä suhdetta. Egon lukee äidilleen uutisia, mutta niin lukee myös äiti pojalleen. Kumpikaan ei halua ottaa kantaa toistensa lukemiin uutisiin, vaan joko ne aiheuttavat pientä kinaa tai niistä ei vain yksinkertaisesti keskustella. Vähän niin kuin, että puhu sinä, mitä puhut, minä puhun toista. 

Egonilla on myös vihan kohde. Hän vihaa uutisvalokuvaajia. Etenkin sitä yhtä, joka kävi hänestäkin ottamassa yliopistolla kuvia. Valokuvaajan ote Egoniin vaikuttaa olevan musertava. Egon taipuu hetkessä asentoihin, joita valokuvaaja pyytää ottamaan. Jälkikäteen Egonia harmittaa todella. Miksi hän suostui moiseen. Valokuvaajahan on manipuloija. Lukijalle tämä kaikki välittyy eräänlaisena kateutena Egonin puolelta. Valokuvaajan työ vaikuttaa olevan helppoa. Pääsee erilaisiin paikkoihin ilmaisten lounaiden äärelle. 

Lukupiirissä tuli selkeä sukupuolijakauma sen suhteen, mitä kirjasta pidettiin. Vanhemmat lukupiiriläiset pitivät kirjasta äärettömän paljon ja löysivät hyvin kirjan ironisuuden. Me vähän nuoremmat, jotka emme ole kuitenkaan enää nuoria, pidimme kirjasta pikkuriikkisen vähemmän. Nuoremmilla oli vaikeuksia saada kirjasta tai Egonista otetta. 

Egonin alkoholismi aiheutti paljon keskustelua. Alkoholismin täytyi kulkea suvun geeneissä, koska sairaalle äidille maistui viinilasillinen tai useampi ihan siinä missä Egonillekin. Egonin poika oli myös varsin kärkäs maistelemaan väkijuomia. Oliko alkoholismi syynä myös puhumattomuudelle? Sille, etteivät Egon ja äiti sekä Egon ja poika oikeasti keskustelleet asioista. Tietysti tämä kertoo myös paljon nykyajan perhesuhteista. Kaikilla on omat menonsa ja ajatuksensa, ja jos ne eivät kohtaa, niin keskusteltavaa ei ole. 

Egonin elämään kuuluivat myös mielenosoitukset. Mies soluttautui hyvin helposti ihmisryhmien sekaan, olipa kyseessä mikä tahansa kulkue. Tämä kertoo paljon tässä ajassa elämisestä. Sateenkaariportaat voi olla hankalasti sisäistettävä teos, koska kuka haluaa lukea alkoholisoituneesta ja kaavoihin kangistuneesta miehestä. Kirjan viisaudet onkin osattava kaivaa rivien välistä. 

Hanna Weseliuksen Sateenkaariportaat on helppolukuinen, mutta lukijan on oltava koko ajan valppaana päästäkseen kirjan ytimeen sisälle. Tarinan loppuhuipentuma on sellainen, joka aiheutti lukupiirissä keskustelua. Kuinka Egonin käykään? 

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 3½ (asteikko 1-5).