Lucinda Riley: Kadonnut sisar

 

Olin juuri aloitellut lukemaan Lucinda Rileyn uusinta Seitsemän sisaren -kirjasarjan kirjaa Kadonnut sisar (Bazar, 2021), kun ystäväni laittoi suru-uutisen. Lucinda Riley oli nukkunut pois pitkän ja vaikean sairauden murtamana. Tunsin itseni surulliseksi, koska mietin, miltä kirjailijan lähipiiristä tuntuu. En voinut myöskään olla miettimättä sitä, kuinka käy sarjan kahdeksannen ja viimeisen kirjan kanssa, jonka piti kertoa Papa Saltin tarina. Kirjan piti ilmestyä syksyllä 2022. 

Papa Saltin tyttäret ovat suunnitelleet adoptioisänsä muistojuhlaa, johon haluavat koko perheen osallistuvan. Mukaan halutaan myös kadonnut sisar, josta perheen lakimiehellä Georgilla on uusia tietoja. Georg ei itse ehdi asiaa selvittää, joten sisarukset ottavat haasteen vastaan. Ovathan he jokainen selvittäneet omatkin sukujuurensa. Sitä paitsi heillä on vihjeenä piirustus tähden muotoisesta sormuksesta, jossa on seitsemän sakaraa. On myös tieto, että Uudessa-Seelannissa on viinitila, josta kadonnut sisar saattaisi löytyä. CeCe on lähimpänä Uutta-Seelantia, joten hänet laitetaan ystävänsä Chrissien kanssa matkaan selvittämään mysteeriä. Viinitilalta löytyy sopivan ikäinen nuori nainen Mary-Kate, joka voisi olla kadonnut sisar. Hän nimittäin on saanut äidiltään piirustuksen mukaisen sormuksen lahjaksi. Mary-Katen äiti Merry on kuitenkin ottanut sormuksen mukaansa maailmanympärysmatkalle. Kun hän kuulee CeCen ja Chrissien vierailusta, menee hänen matkasuunnitelmansa uusiksi. Hän ei missään tapauksessa halua kuulla vieraista naisista sanaakaan. Merryn pakomatka alkaa. 

Merryllä on salaisuuksia, joista hän ei ole ikinä puhunut perheelleen. Hän haluaa selvittää välit menneisyytensä kanssa, jotta voisi jatkaa täyspainoista elämää. Hän on saanut kauan aikaa sitten käsiinsä päiväkirjan, joka saattaisi valottaa, mitä joskus on tapahtunut. Nualan päiväkirja vie Merryn Irlannin maaseudulle vuoteen 1920. IRA:n salainen turvapaikka löytyy Nualan kotitilalta. Nuala on perheensä kanssa brittivastaisia. He haluavat itsenäisen Irlannin tasavallan. Sitä varten on tehtävä kovasti töitä, eikä vastoinkäymisiltäkään voi välttyä. Miten tämä kaikki liittyy Merryyn, Mary-Kateen ja kadonneeseen sisareen? 

Olipahan taas sellainen tarina, että aika kului siivillä, kun kirjan sivuja availi. Kadonneen sisaren tarina on juuri sellainen, jossa kadonnutta sisarta ei tavoiteta, vaikka kuinka yritetään. Aivan kuten on aiemmissa kirjoissakin kerrottu. Kadonnut sisar ei halua tulla nähdyksi. Pidin siitä, kuinka Lucinda Riley on tuonut kirjan tarinaan kaikki vanhat ja tutut sisarukset ja heidän nykyiset perheensä. Myös iki-ihana Orlando on päässyt kirjan tarinassa vauhtiin. Mikä mahtava persoona. Seitsemän sisaren kirjasarjasta olen ehkä vähiten pitänyt Allyn tarinasta. Nytkään en ihan kauheasti ihastunut, kuinka Allyn herttaisuus kirjassa esitellään. Taidan olla kyyninen, koska ihan kaikki ei tähän tätiin iske. Ei se silti kirjan viehätysvoimaa millään tavoin pilannut. 

Kirjan henkilökuvaukset ovat loistavia. Ihastuin Merryn tukiverkoston tärkeisiin miehiin Ambroseen ja isä O’Brieniin. Kaksi erilaista maailmankatsomusta, mutta kuinka hyvin miehet tulivatkaan toimeen. Pidin myös siitä, millaiseksi Merryn lapsuudenkoti ja perheenjäsenet kuvattiin. Jokainen omanlaisia persooniaan niin hyvässä kuin pahassa. Riley on osannut myös kuvata sen, kuinka perheet voivat hajota, ja kuinka se kaikki vaikuttaa tuleviin vuosikymmeniin. Onko anteeksianto lähimmille ihmisille kaikkein vaikeinta? 

Lucinda Rileylla oli hieno tapa tuoda oikeaa historiaa kirjojensa sivujen sisälle. Tällä kertaa lukija saa melkoisen käsityksen Irlannin vapaussodasta ja siitä, mihin kaikki johti. Myös Michael Collins tulee lukijalle tutuksi. Olen aina myös ihastellut sitä, kuinka Riley maalailee kirjojensa maisemia lukijan silmien eteen. En ole ikinä käynyt Irlannissa, mutta kirjan luettuani tuli halu joskus matkustaa Irlantiin, vihreälle saarelle. 

Kirjan englanninkielinen alkuteos The Missing Sister on ilmestynyt vuonna 2021. Nyt täytyy sanoa, etten aivan tarkkaan muista, ilmestyivätkö käännökset samaan aikaan kuin alkuteos. Sillä ei kuitenkaan ole väliä. Pääasia, että Seitsemän sisaren -kirjasarjan rakastajat saivat kirjan nopeasti käsiinsä. Kirjan suomennoksen ovat tehneet Hilkka Pekkanen ja Tuukka Pekkanen. Jälleen on myös mainittava, että kirjan kauniiden kansipaperien takana on Laura Noponen.  

Alussa mainitsemaani Papa Saltin tarinaan palatakseni en edelleenkään tiedä, mitä kirjan kanssa tapahtuu. Voin kuitenkin hyväksyä, että kirjasarja päättyi kadonneen sisaren tarinaan, koska kirjan lopussa annettiin viitteitä Papa Saltista. Jokainen lukija voi käyttää mielikuvitusta ja miettiä, millainen Papa Saltin tarina olisi voinut olla. Toki kirjan luen, jos se joskus markkinoille ilmestyy, mutta en tiedä, miltä tarina tuntuu, jos sen on kirjoittanut tai sanellut esimerkiksi joku muu kuin Lucinda Riley itse. Olen hieman kaksijakoinen näistä tapauksista, joissa kirjailijan kuoltua joku toinen jatkaa kirjailijan aloittamaa tarinaa. 

Lucinda Rileyn Kadonnut sisar on kirja kaikille niille, jotka ovat nauttineet aiemmista Seitsemän sisaren -kirjasarjan teoksista.

Lämmin kiitos kustantajalle ihanasta kirjasta.