Lucinda Riley: Vaarallinen kirje

 

Lucinda Riley on vaivihkaa hiipinyt lempikirjailijoideni joukkoon. Ensin aloin lukea Rileyn Seitsemän sisarta -kirjasarjaa. Sen jälkeen jatkoin tutustumista Rileyn muuhun tuotantoon. Riley kirjoittaa juuri sitä, mitä tarvitsen. Satuja aikuisille, ja jos ei halua olla sukupuolineutraali, niin nimenomaan satuja aikuisille naisille. Rileyn uusin suomennos Vaarallinen kirje (Bazar, 2021) ilmestyi sopivaan saumaan. Aikaan, jolloin tarvitsin täydellistä irtiottoa kaikesta, joka liittyi jollain tavoin mieheni sairauteen ja kuolemaan. Toki kuolemaa löytyy Vaarallisesta kirjeestäkin, mutta siihen törmäsin eittämättä joka yhteydessä, kun mieheni tie oli loppumetreillä. 

Joanna Haslam on toimittaja, jonka on yritettävä osoittaa journalistiset kykynsä työpaikkansa johdolle. Hän raahautuu työkeikalle, joka ei voisi häntä vähempää kiinnostaa. Näyttelijä Sir James Harrisonin muistotilaisuus kirkossa on ääriään myöten täynnä. Kaikki kynnelle kykenevät haluavat saattaa kuuluisan näyttelijän viimeiselle matkalle ja onhan samalla mahdollisuus itsekin päästä parrasvaloihin. Joannan vieressä istuva heiveröinen vanha nainen saa jonkinlaisen kohtauksen. Ennen kuin Joanna huomaakaan, on hän saattamassa vanhusta kotiin. 

Jonkin ajan kuluttua Joanna saa vanhukselta postia, jonka sisältönä on ikivanha rakkauskirja sekä ohjelmalehtinen vuodelta 1923. Vanhuksella on tarina kerrottavana, mutta hän pyytää Joannaa vaikenemaan kirjeestä ja ohjelmalehtisestä, koska näissä piilevä skandaali saattaisi sekoittaa liian monen henkilön elämän, eikä kuningaskunta olisi enää ikinä entisensä. Joannan toimittajan nenä saa vanhuksen kirjeestä vainun, joka on selvitettävä perin pohjin. Ikävä kyllä, vanhus on ehtinyt kuolla. Tämä ei silti estä Joannaa. Hän joutuu elämänsä seikkailuun, josta löytyy yllättävää rakkautta, upeaa ystävyyttä sekä trillerimäisiä kauhunhetkiä. 

Huh huh! Lucinda Riley on todella taitava tarinankertoja. Tällä kertaa tarinasta löytyy oikeasti paljon kuolemaa ja pelottavia tilanteita, mutta kirja ei missään tapauksessa ole mikään trilleri. Riley kuljettaa lukijaa Joannan matkassa, mutta välillä kuljetaan myös kirjan muiden henkilöiden mukana. Kirjan tarinassa on paljon kauneutta ja upeita kartanokuvauksia, mutta myös sitä tavallista kotikaaosta, jota ainakin omasta asunnostani löytyy. Kirjassa päästään matkustamaan myös Irlantiin sekä raotetaan hieman kuningasperheen verhoja. Kertomusta siivittävät melkoiset käänteet, enkä voi muuta kuin ihmetellä, kuinka Joanna pysyi kaikessa mukana. 

Riley on ottanut tarinaansa mukaan melkoisen uskaliaasti Englannin hovin. Aihehan on jokseenkin pyhä, eikä kuningasperheestä saa puhua, kertoa tai kirjoittaa mitään sellaista, joka saattaisi aiheuttaa kohun, vaikka kyseessä olisi täysin tuulesta temmattu tarina. Kirjan julkaisemisesta aiheutuikin kirjailijalle ongelmia. Alkuperäisteos Seeing Double julkaistiin ensimmäisen kerran parikymmentä vuotta sitten. Kustantaja oli perunut kirjailijan seuraavan kirjan kustannussopimuksen, koska kuningasperhe oli ilmeisesti loukkaantunut kirjan sisällöstä. Tämä aiheutti Rileylle pakollisen tauon, jona aikana hän keskittyi pienten lastensa kasvattamiseen. Nuorimmaisen aloittaessa koulutaivaltaan Riley uskaltautui lähettämään uuden käsikirjoituksensa kustantajalle. Sen verran hän oli vahingosta viisastunut, että vaihtoi kirjailijanimeään. Uusi kustantaja oli halukas myös julkaisemaan kirjan Seeing Double uudelleen Lucinda Rileyn nimellä sekä uudella kirjannimellä The Love Letter (2018). Aikamoinen tarina tämäkin, mutta voin hyvin kuvitella, kuinka kirjan sisältö on kuohuttanut kuninkaallisia piirejä, vaikka se onkin täysin mielikuvituksen tuotetta. 

Vaarallisen kirjeen on suomentanut Tuukka Pekkanen. Laura Noponen on suunnitellut kirjan upeat, mutta melko synkkäsävyiset kannet. Toisaalta Noposta voi kiittää siitä, että hän on saanut kansiin vangittua sellaisen tunnelman, joka kirjassa toisinaan on. Pelottavaa ja pimeää. 

Lucinda Rileyn Vaarallinen kirje on kirja, jota ei mielellään laskisi käsistään, mutta välillä on vain pakko pitää tauko, koska kirjassa on yli 600 sivua. Melkoinen järkäle, mutta juuri sellainen mahtikirja, jonka seurassa viihtyy hyvin. Pidän myös siitä, kuinka Rileyn kirjoissa eletään nykypäivässä, mutta samalla voidaan tehdä aikamatkoja kauas historiaan.

Kiitos kustantajalle hienosta kirjasta.