Blogitauko osa 2

 

Kuukausi sitten kirjoittelin blogitauosta, joka oli pakko pitää, jotta selvisin jollain tavoin päivästä toiseen eteenpäin. Nyt tuli toinen blogitauko. Mies, joka täällä asui, nukkui pois lauantaina 20.3.2021. Olen onnellinen, että mies pääsi eroon kivuista ja säryistä, mutta surullinen siitä, että tämä on nyt lopullista. Enää ei ole paluuta entiseen, vaan nyt on jatkettava elämää kahdestaan Herra Karvajalan kanssa. 

Päivät miehen kuoleman jälkeen ovat olleet mollivoittoisia. Välillä tuntuu, että kyllä tämä tästä, mutta seuraavassa hetkessä surun aalto valtaa mielen ja silmät täyttyvät kyynelistä. Olen itkenyt joka päivä. Ehkä se puhdistaa ja rauhoittaa mieltä aina hetkeksi kerrallaan. Elämän täytyy kuitenkin jatkua ja rutiineista pitäisi pitää kiinni. Siinä Herra Karvajalka on paras apu. Herätys on joka aamu kello viideltä tai kuudelta. Jos yritän mennä takaisin sänkyyn nukkumaan, niin kissa pitää huolen, etten kauan lorvi sängyn pohjalla. Ensi viikon maanantaina palaan etätöiden pariin, joten silloin viimeistään on arjesta otettava ote. Elämän täytyy jatkua kuolemasta huolimatta. 

Blogia yritän alkaa päivitellä taas vähitellen. Pinossa on postauksia odottavia kirjoja. Onneksi olen sentään saanut jotain luettua surun keskellä, vaikka jostain syystä löydän kaikista kirjoista jotain kuolemaan liittyvää. Elän ehkä nyt niin herkillä, että nappaan kaikki kuolemaan liittyvät asiat pääkoppaani. 

Haluan toivottaa teille kaikille ihanille blogini lukijoille kaunista kevään jatkoa. Pysytään terveinä ja toivotaan, että suurin osa ihmisistä ottaisi koronarokotuksen, niin saataisiin ehkä jotain stoppia tuolle kauhealle vitsaukselle. Itse sain ensimmäisen koronarokotteen reilu kolme viikkoa sitten, koska kuulun riskiryhmään 2. Toinen rokote pitäisi saada kesäkuussa, mutta en tiedä, kuinka käy, koska kyseessä oli AstraZenecan rokote. Ehkä tämäkin asia selviää ajan saatossa.