Kale Puonti: Milo

 

Loppukesästä riemuitsin suomalaisen dekkaritaivaan uusimmasta nimestä Kale Puontista, jonka uutuuskirja Manni ihastutti, eikä pelkästään nimen takia. Kyllähän te kaikki sen tiedätte, että Herra Karvajalka on oikeasti Manni. Viime vuoden synkkien sävyjen jälkeen oli hienoa saada luettavaksi Kale Puontin Pasilan myrkky -dekkarisarjan toinen teos Milo (Bazar, 2021). Synkkiä asioita kirjassakin, mutta tämän lukijan mielestä todella viihdyttävää luettavaa. 

Rikosylikonstaapeli Kalle Pesonen on palannut pitkiltä lomilta töihin. Eihän se töihin paluu ikinä mitään mukavaa ole, mutta Pesoselle se on vielä rankempaa. Tiedossa olisi kuulustelu virkavelvollisuuden rikkomisesta. Kaiken lisäksi hänet passitetaan vastaamaan valtakunnalliseen neuvontapuhelimeen. Ei jestas! Sehän tietää sitä, että kaiken maailman vinksahtaneet soittelevat ja heitä pitää neuvoa asiallisesti. 

Albanialainen Fatjon Milo on palannut Suomeen. Hänen on tarkoitus ottaa haltuunsa setänsä hallinnoima huumekauppa Suomessa. Milo on ollut pari vuotta pois maisemista ja huumevelkoja on alettava periä tosissaan. Hänen ystävänsä Rama ja Hasa eivät ole saaneet mitään aikaiseksi. Hasa on vartioinut huumevarastoa ja Rama laittanut huumeita liikaa liikenteeseen saamatta niistä maksuja. Ramalla on kuitenkin ajatus. Yökerhoissa huumeet liikkuvat, joten paras olisi mennä paikan päälle ja laittaa kauppa käymään. Pintaliitäjät maksavat kerta-annoksista hyvin. Tosin tässäkään ei käy hyvin. Helsinkiläisessä hotellissa kuolee kaksi nuorta naista huumeisiin. Mitä Milo keksii seuraavaksi? Hänen on löydettävä ulospääsy huumeveloista. Vaikka setä on setä, ei hän siitä huolimatta halua odottaa huumerahojaan. 

Johan oli menoa! Milossa jatkuu tarinankerronta samalla tavoin kuin Mannissa. Luvut ovat suhteellisen lyhyitä ja napakoita. Ei kikkailla liioilla juonikuvioilla, vaan pysyttäydytään asiassa ja vain sellaisten juonihenkilöiden keskuudessa, jotka ovat tarinan kannalta tärkeitä. Jokaisessa luvussa keskitytään yhden henkilön kautta tarinan tapahtumiin. Tämä toimii ällistyttävän hyvin. Lukija tietää koko ajan, mitä on tapahtunut ja kuka on syyllinen, mutta jännitys säilyy loppuun saakka, kun poliisi yrittää saada rikolliset kiinni. Kaiken lisäksi kerronta on hyvin realistista, ja miksei olisi. Onhan Kale Puonti työskennellyt yli 30 vuotta poliisina huume- ja järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnassa. Hän todellakin osaa esittää asiansa selkeästi turhia lisäilemättä. 

Puontin luomat henkilöhahmot ovat loistavia. Pesonen, joka haluaa kulkea omia polkujaan välittämättä kaikista säännöistä ja ohjeista. Hänelle on tärkeintä, että syylliset saavat rangaistuksensa ja pienempiä tekijöitä voidaan kohdella lievemmin, jos he auttavat poliisia ratkaisemaan rikoksia. Milon huumemiehillä on myös omat toiveensa elämälle. Eivät he välttämättä halua loppuelämäänsä viettää huumemaailmassa. He ovat yleensä ajautuneet huumemaailmaan, koska ei ole ollut muita vaihtoehtoja. Jos Albaniassa käsky käy, on sitä noudatettava. 

Huumemaailma on kamala, enkä edes voi ymmärtää, kuinka nykyään monet nuoret hyväksyvät huumeiden niin sanotun viihdekäytön. Kirjan tarinassa tämä tulee hyvin esiin. Kuinka ihmeessä fiksut ja koulutetut ihmiset suovat itselleen huumeiden käytön, kun ovat vapaalla? Täytyy myös myöntää, että kun Puonti nimeää kirjassa huumeiden nykynimityksiä, niin kyllä tämä täti on aivan kuutamolla. Sellaisia nimityksiä, joita en ole ikinä aikaisemmin kuullut. Olen luultavasti todella pihalla huumemaailmasta ja hyvä niin. Huumeet aiheuttavat niin paljon pahaa jälkeä. Se tulee myös kirjan tarinassa esiin. 

Ikinä ei pitäisi verrata kirjoja, mutta täytyy myöntää, että pidän Milosta melkeinpä enemmän kuin Mannista, vaikka Manni on aina Manni. Milon tapahtumat eivät missään nimessä ole mukavia, mutta jotenkin tuntui, että Mannissa meno oli jollain tavalla likaisempaa ja ehkä raaempaakin, vaikka näissä kirjoissa ei väkivallalla mässäillä. 

Pasilan myrkky -dekkarisarja saa syksyllä jatkoa. Syyskuussa ilmestyy Virkki, joka menee ainakin tämän naisen lukulistalle. Odotan myös innolla, jos ja kun Mannista ja Milosta tehdään elokuva tai tv-sarja tai molemmat. Oikeudethan on jo myyty. 

Kale Puontin Milo on dekkari, jota ei meinannut malttaa laskea välillä käsistään. Tätä kirjaa ei kannata sivuuttaa, jos tykkää dekkareista.

Lämmin kiitos kustantajalle loistavasta lukuelämyksestä.