A. M. Frost: Kohtalokas ystävä

Viime syksynä luin A. M. Frostin Likaista peliä -sotadekkarin, joka on Frostin jännärisarjan toinen teos. Sotadekkarit eivät juuri lukugenreeni kuulu, mutta koska kirja oli vakuuttanut minut, olin iloinen, kun minulle tuli tilaisuus lukea saman sarjan kolmas osa Kohtalokas ystävä (Aula & Co, 2020). Tällä kertaa eletään välirauhan aikaa. 

Majuri Peder Jang tuskailee rakkaushuoliensa kanssa. Mies kaipaa vierelleen ihastuttavaa Helle Haagaa. Nainen ei halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä, mutta kohtalon oikusta nämä kaksi törmäävät toisiinsa. Helle ei kuitenkaan luota Pederiin, jonka ympärillä tuntuu pyörivän kaunis nainen. Hellen on kuitenkin ujuttauduttava Pederin ja alikersantti Aulis Rasilan matkaan. Helle työskentelee Valpon leivissä ja hän on sitä mieltä, että heidän on yhdistettävä voimansa, jotta kaikki hyötyvät tilanteesta. Vaikka Suomessa eletään rauhan aikaa, on taustalla koko ajan uhka tulevasta. 

Matkaa tehdään sekä kotimaan että Saksan maaperällä. Saksassa Peder on mukana korkean tason neuvotteluissa. Helle puolestaan pyrkii löytämään tietoja aviomiehestään, joka kuoli epämääräisissä olosuhteissa. Kotimaan kamaralla Pederin ja Auliksen talvisodan aikaista sissikumppania Jurvasta syytetään räjähdevarkaudesta. Toisaalla on puolestaan varastettu nalleja. Tilanteet äityvät tiukoiksi, kun alkaa selvitä, mihin tarkoitukseen varastetut räjähteet ja nallit on tarkoitus käyttää. 

Kohtalokkaan ystävän tarinassa kuljetaan päällisin puolin sopuisissa merkeissä, mutta ei kirja väkivallaton ole. Yllättävät kohtaukset tuovat kirjaan jännittävyyttä ja pelkoa siitä, kuinka päähenkilöille käy. Tapahtumarikkaassa tarinassa on monta kuviota, mutta siitä huolimatta juoni on selkeä ja helposti ymmärrettävissä. Kirjasta löytyy myös rakkautta. Tietenkin, koska Peder ja Helle tuntevat vetoa toisiaan kohtaan. Sen sijaan Auliksella ei ole onnea rakkaudessa. Ottajia olisi, mutta sydän sykkii vain Marialle, joka joutui talvisodan aikana kärsimään kauhun hetkiä. Naisen masennus ja ahdistuneisuus eivät ota helpottaakseen. 

Vaikka kirjan tarinassa eletään välirauhan aikaa, tuntuu sota edelleen joka paikassa. Kaikesta on pulaa. Korvike on tavallinen juoma. Kahvia on vain harvoin tarjolla. Sokeria jos onnistuu saamaan, on se onnenpäivä. A. M. Frost kuvailee välirauhan aikaa rehellisesti ja kaunistelematta. Köyhyyttä on joka paikassa ja evakoille pitäisi saada rakennettua kodit. Matkojen kuvaaminen on myös hienoa. Lento Saksaan kestää useita tunteja, eivätkä automatkat Suomessa sujahda hetkessä. 

Pidin myös siitä, millainen tietämys A. M. Frostilla täytyy olla aseista. Itsehän en niistä tiedä mitään, mutta kirjassa kuvaillut asetyypit ja ominaisuudet luovat tunteen, että kirjoittaja tietää, mistä kertoo. Ihailin myös sitä, kuinka Rauhanlinnaa oli kuvattu. Aivan kuin olisin itse ollut paikan päällä ihailemassa erikoista pitsihuvilaa, vaikken siellä ole koskaan käynyt. 

A. M. Frost on kirjailijanimi, jonka takana ovat kirjailijat Anne ja Matti Hakkarainen. Uskon, että tämä tuo voimaa siihen, kuinka tarinaan saadaan ujutettua sekä kauheuksia että lempeämpiä kuvauksia. 

Pakko on antaa kiitokset myös kirjan salaperäisen kauniille kansipapereille. Kerrassaan ihastuttavat. Kannen suunnittelusta on vastannut Laura Noponen. Ei taida olla ensimmäinen kerta, kun naista kiitän. 

A. M. Frostin Kohtalokas ystävä on kirja kaikille sotakirjallisuudesta pitäville, mutta myös niille, jotka pitävät rakkaustarinoista. Kirjasta löytyy monia puolia. Pakko on myös mainita, että kirjan loppukohtaus on huikea.

Kiitos kirjailijoille hienosta kirjasta.