Kaj Lipponen, Harri Tuominen & Waldemar Wallenius: Juice puhuu – Kootut muistelmat, Vol. 1

Olen ehkä jämähtänyt paikoilleni, mitä musiikkimakuun tulee tai ehkä se ei ole sitäkään, koska en ylipäätään kauheasti musiikkia kuuntele. En kulje autolla, joten radiokanava ei soita taukoamatta samoja hittibiisejä tai ikivanhoja klassikoita. En jaksa kuunnella kotona radiota, koska televisio huutaa yhtenään. Silloin, kun vielä elettiin normaalia työpaikka-arkea, niin maisemakonttorin kakofonia puolestaan tarjosi korville taukoamatonta mökää. En siis koe kovin tarpeelliseksi rasittaa korviani vapaa-ajallani musiikilla. Olen outo. Tiedän sen. Mutta ei se silti estänyt minua tarttumasta uuteen Juice-kirjaan Juice puhuu – Kootut muistelmat, Vol. 1 (Into, 2020), koska Juice Leskinen on osa nuoruuttani.

Harri Tuominen ja Waldemar Wallenius ehdottivat Juice Leskiselle syksyllä 1989 hirmuista haastattelu-urakkaa, jossa kuunneltaisiin kaikki Leskisen levytykset läpi. Ajatuksena oli, että Juicesta piti jäädä jokin jälki Tampereen ylioppilaskunnan Radio 957:n arkistoihin, koska mies oli vastikään kääntynyt kuoleman portilta elävien kirjoihin. Tavallisesti radiokanavan lähetykset olivat olleet suoria, eikä nauhoitettuja. Juice innostui ideasta, joten kolmikko alkoi pitää istuntoja, joissa Juice avasi kappaleiden taustoja ja kertoi lyriikasta. Näiden keskustelujen pohjalta on nyt syntynyt kirja, joka perustuu alkuperäisiin leikkaamattomiin ja ennen julkaisemattomiin haastatteluosuuksiin.

Juice Leskinen kertoo haastatteluissaan paljon siitä, millaisen vastaanoton hänen ja bändin tekemä musiikki sai. Olihan se ennenkuulumatonta ja sanoituksetkin olivat melkoisen hurjia ja kaksimielisiä. Toisaalta Leskinen kertoo myös sen, että hän seurasi alkuaikoina paljon Hectorin jalanjälkiä. Vaikka miesten maailmankäsitykset ovat poikenneet toisistaan, niin suomeksi tekeminen oli antanut rohkaisua Leskiselle. Leskinen mainitsee myös sen, kuinka on kunnioittanut Dave Lindholmin musiikkiuraa. Mikko Alatalolla oli tietysti suuri yhteys Leskiseen, mutta selvää oli sekin, että järkevä ratkaisu oli, kun miesten muusikon urat erkanivat toisistaan. Juice Leskinen selkeästi arvosti Alatalon kykyä muusikkona ja sitä, että mies on aina pitänyt tietyn maalaisasenteen päällä.

Kirjaa lukiessani minua huvitti suuresti, kun Leskinen kertoi sanoittaneensa monista Uudenmaan kaupungeista ja kunnista kappaleita, mutta ei Helsingistä. Tämä oli selvää irvailua Helsinkiä kohtaan, jonka Leskinen myönsikin. Asetelma on kuitenkin yhtä herkullinen kuin nuoruusvuosinani. Musiikkialan Helsinki vs. Tampere -kilpailu. En tiedä, onko tällaista vielä, mutta ainakin 1980-luvulla asetelma oli hyvinkin selvä ja jyrkkä. Helsingistä tulivat tietyntyyppiset yhtyeet ja Tampereelta täysin toisenlaiset.

Syksyn sävel lienee useimmille tuttu kappale. Kirjassa Juice kertoo, ettei kappale oli ikinä osallistunut Syksyn sävel -kilpailuun, vaikka niin usein luullaankin. Kappaleen suosio oli yllätys Leskiselle itselleenkin. Hän oli arvioinut, että kappale myy 500 tai 50.000. Haastatteluhetkellä myyntiluku oli lähellä puolta miljoonaa, ja siitä on jo noin kolmekymmentä vuotta aikaa. Aika hurjaa, mutta onhan kappale hieno.

Katu täyttyy askelista.

Elämä on kuolemista.

Pane käsi käteen, ollaan hiljaa.

Pyydä minut aamuteelle,

anna vettä kuihtuneelle.

Nyt on elokuu, ja minä olen viljaa.

Ote Juice Leskisen kappaleesta Syksyn sävel.

Yleensä saattaa olla hieman pitkästyttävää lukea jonkun muusikon elämäkertoja, jos kirjassa käydään läpi vain muusikon levytyksiä. Juice puhuu -kirjan kanssa ei kuitenkaan tullut tällaista tunneta. Kirjan tekstistä voi kuulla Juice Leskisen oikeasti puhuvan ja muistelevan. Kirja piirtää myös kuvan miehestä, joka ei ole ollut rääväsuu, vaan ehkä enemmänkin sivustaseuraaja. Tosin silloin kun sivustaseuraaja on avannut suunsa, on sieltä tullut jotain piikikästä tai viisasta, joka on saattanut asettaa keskustelun täysin uuteen valoon.

Kirjan kolmas tekijä Kaj Lipponen ei itse ehtinyt koskaan tavata Juice Leskistä, mutta haastattelunauhojen läpikäynti tutustutti hänet mieheen, joka leikkii sanoilla ja ajatuksilla, esittää selkeitä analyysejä, mutta seuraavassa hetkessä saattaa heittää ilmaan vitsin.

Kuten kirjan nimessä mainitaan Vol. 1, on sarjaan tulossa myös toinen osa. Nyt on tietysti niin, että sarjan kakkososa käsittelee enemmän minun nuoruusaikaani, joten luultavasti minun täytyy sekin kirja lukea.

Juice puhuu – Kootut muistelmat on kirja kaikille niille, jotka pitävät Juice Leskisen musiikista ja sanoituksista. Korona-aikana täytynee mainita, että kirjaa saa myös e-kirjana.

Kiitos kustantajalle, jolta kirjan sain.