Teatterissa: Sontiainen – balladi koti-ikävästä

Meillä monella on varmasti Amerikan sukulaisia. Heidän jälkeläisiä, jotka ovat 1800-luvun loppupuolella tai 1900-luvun alussa matkanneet Amerikkaan etsimään parempaa ja vapaampaa tulevaisuutta. Minullakin on. Millaista tällaisten siirtolaisten elämä on ollut? Teatteri Avoimet Ovet kertoo yhden miehen tarinan näytelmässään Sontiainen – balladi koti-ikävästä. Näytelmän tarina perustuu tositapahtumiin Tom Sukasen elämästä.

Aarni Kivinen, Juha Pulli, Johanna Koivu ja Anna-Riikka Rajanen

Teatteri Avoimet Ovet: Sontiainen – balladi koti-ikävästä (2020)

Kuva © Mitro Härkönen

Tom Sukanen (Aarni Kivinen) on lähtenyt Amerikkaan muiden perässä. Täällä on paljon tarjolla ja kaikille. Mikään ei vain tunnu innostavan Sukasta, joka on kiinnostunut laivanrakennuksesta. Sitä ei kuitenkaan ole tarjolla Minnesotassa, jonne mies päätyy. Löytyy kuitenkin aviovaimo Kerttu (Anna-Riikka Rajanen) ja perhe alkaa kasvaa. Tomin veli on jättänyt monilapsisen perheensä. Perhe muuttaa Tomin ja Kertun katon alle. Kaikesta on pulaa. Tom päättää lähteä Kanadaan laveamman leivän perässä. Perhe jää Minnesotaan odottamaan Tomin paluuta. Vuodet kuluvat. Kanadan matka venyy ja venyy, eikä Tom ole ollut yhteydessä perheeseensä kuuteen vuoteen. Lopulta Kanadasta irtoaa maa-alue. On aika palata Minnesotaan ja hakea perhe uuteen kotiin. Minnesotassa odottaa yllätys. Perhettä ei enää ole.

Olin jo aiemmin lukenut artikkelin Tom Sukasesta, joten oli hienoa, kun kuulin Teatteri Avoimien Ovien näytelmästä. Sukasen elämä on ollut rankka ja se kuvastuu näytelmästä hyvin. Sukanen sairastui myös henkisesti. Näytelmässä Sukasen kylähulluutta ihmettelevät kaikki kyläläiset. Miestä pilkataan ja kiusataan. Mies on kuitenkin sisukas, eikä välitä ivaajista. Aarni Kivinen on omaksunut erikoislaatuisen miehen luonteenlaadun mahtavasti. Periksiantamaton hullunkiilto silmissä loistaen Kivinen ottaa yleisönsä.

Aarni Kivinen, Juha Pulli ja Anna-Riikka Rajanen

Teatteri Avoimet Ovet: Sontiainen – balladi koti-ikävästä (2020)

Kuva © Mitro Härkönen

Kuten näytelmän nimestä Sontiainen – balladi koti-ikävästä voi olettaa, näytelmä sisältää musiikkia. Musiikki onkin hyvin kantava osa esitystä. Musiikkikohtauksiin ottavat osaa koko viiden hengen näyttelijäjoukko, josta löytyy myös ammattimuusikoita. Aarni Kivisen ja Juha Pullin lauluosuudet huokuvat voimaa, Johanna Koivun ja Pekka Lehden soitto-osuudet ovat upeaa kuultavaa ja Anna-Riikka Rajasen pyykkilautasoinnut tuovat hienoa huumoria esitykseen. Erityisen paljon pidin kohtauksesta, jossa muut näyttelijät yhtyivät Juha Pullin rivitanssimaiseen esitykseen. Oikeasti en tiedä, onko sille jokin nimitys, kun tanssijat istuvat ja alkavat samassa rytmissä liikkua. Rivitanssi tuli ensimmäisenä mieleen. Monet kuultavista kappaleista on J. Karjalaisen säveltämiä ja sanoittamia. Hienoja kappaleita, joiden rytmi ja sanoitukset jäävät helposti mieleen soimaan.

Teatteri Avoimien Ovien katsomo on pieni. Tämä luo hyvin intiimiä tunnelmaa. Näytelmä ikään kuin vyöryy katsojan päälle, joten muuta ei voi kuin keskittyä näytelmään. Näyttelijät ovat hyvin lähellä ja kasvonpiirteet ja -ilmeet erottuvat loistavasti. Katsojan on pakko olla läsnä tilanteessa ja kohtauksissa. Omille ajatuksille ei jää aikaa, kun antaa itselleen luvan antautua näytelmän vietäväksi. Sontiainen vei kyllä mennessään täysin.

Johanna Koivu, Aarni Kivinen, Anna-Riikka Rajanen ja Pekka Lehti

Teatteri Avoimet Ovet: Sontiainen – balladi koti-ikävästä (2020)

Kuva © Mitro Härkönen

Näytelmän väliajalla keskustelin ystäväni kanssa siirtolaisuudesta. Ystäväni on syntynyt Australiassa, jonne hänen vanhempansa olivat muuttaneet työn perässä. Itselläni on alussa mainittuja siteitä Amerikkaan, ja muistan, kuinka joskus 1980-luvun alussa Amerikan sukulaiset vierailivat meillä. Siirtolaisen aseman ei vieraassa maassa ole kadehdittava. Ei leivän ansaitseminen niin helppoa ole vieraalla maaperällä. Itse mietin myös sitä, kuinka Suomessa mollataan pakolaisia. Usein suhtautuminen pakolaisiin on kankeaa ja ikävää. En usko, että Suomesta lähteneiden siirtolaisten asema on ollut yhtään sen helpompaa. Vieras on aina vieras uudessa kotimaassaan. Elämä on ollut siirtolaisena kovaa, ja sen näytelmä osoittaa hyvin todeksi. Se, että Tom Sukasen elämä on nostettu jalustalle, on hieno teko. Itseä harmittaa, etten tiedä tarpeeksi Amerikkaan muuttaneiden sukulaisten elämänvaiheista. Olisi mielenkiintoista tietää, miksi he lähtivät ja löytyikö onni vieraalta maalta.

Sontiainen – balladi koti-ikävästä on näytelmä, joka sopii mielestäni kouluikäisistä alkaen koko perheen katsottavaksi. Näytelmä on hyvä keskustelunavaus sille, millaista on siirtolaisen elämä ja kuinka koti-ikävää hoidetaan.

Sontiainen – balladi koti-ikävästä sai kantaesityksensä Teatteri Avoimissa Ovissa keskiviikkona 5.2.2020.

Näyttelijät ja muusikot: Aarni Kivinen, Johanna Koivu, Pekka Lehti, Juha Pulli ja Anna-Riikka Rajanen

Käsikirjoitus ja ohjaus: Hanna Kirjavainen

Skenografia: Ia Ensterä

Valosuunnittelu: Jere Kolehmainen

Musiikin sovitus ja johto: Pekka Lehti

Lavastus ja puvustus: Ia Ensterä ja Anne Svensk

Näin esityksen kutsuvieraslipulla. Kiitos Teatteri Avoimille Oville. Kiitos myös kuvalainauksista.