Palapeleihin hurahtanut

Se on sellainen juttu, että kun hurahdan johonkin, niin kohdistan kaiken mielenkiintoni siihen. Olen aina pitänyt palapeleistä, mutta myönnän, että lapsuusvuosien jälkeen meni vuosikymmeniä ennen kuin löysin palapelit uudestaan. Muutama vuosi sitten ostin yhden palapelin. Sitten toisen. Kolmaskin taisi tulla ostettua, mutta siinä vaiheessa tuli taukoa tekemiseen. Jossain vaiheessa palapelit veivät  taas mennessään hetkeksi ja nyt on jälleen tapahtunut niin.

Mikä sitten palapeleissä kiehtoo? Palapelit ovat minulle ainakin stressin liennytystä. Kun aloitan palapelin tekemisen, en huomaa ajankulua. Keskityn pelkästään pelin kasaamiseen ja kaikki muu ympäriltä tuntuu katoavan. Siinä, jos jossakin, ajatus on tosiaan saatu siirrettyä mieltä painavista asioista pois. Palapelit ovat myös hieno tapa viettää aikaa miehen, joka täällä asuu, kanssa. Saman pöydän ääreen mahtuu tietysti myös Herra Karvajalka. Kissa valtaa toisinaan yhden tuolin itselleen. Joskus Herra Karvajalan on tutkittava palapelin etenemistä lähemmin istumalla keskelle palapeliä. Eikä niitä palapelilaatikoita voita tietysti mikään. Nehän vasta kivoja ovatkin.

Herra Karvajalka ratkomassa Saanatunturin mysteeriä

Ennen vanhaan eli silloin, kun minä olin lapsi, palapelin aiheet olivat yleensä maisemia. Siis niitä vuoristomaisemia sinisine taivaineen. Niitä toki löytyy vieläkin, mutta palapelien aihealueet ovat laajentuneet aivan hurjasti. Löytyy vaikka minkälaista kuvattua tai piirrettyä kuvaa. On myös mysteeripalapelejä, joissa valmiin palapelin kuvaa ei tiedä. On vain kuva, josta pitää päätellä, mitä on tapahtunut esimerkiksi ennen kuvaa tai kuvan jälkeen. On myös jotain mysteeripelejä, jotka ovat itsellenikin mysteeri. Löytyy muotoon leikattuja palapelejä ja kolmiulotteisia palapelejä. On myös hohtokuvia ja ties mitä kaikkea muuta. Itse olen vielä tyytynyt tavallisiin palapeleihin. Tosin maisemakuvallisia palapelejä en enää osta, vaan pyrin etsimään sellaisen palapelin, joka ihastuttaa, ja josta tiedän, etten heti kyllästy. Postauksen kuvissa on mukana myös maisemakuvia. Näitä palapelejä olen saanut ystävältäni. Palapeleissä on siis hieno kierrätysmahdollisuus

Ystävältä saatu palapeli. Huomaa avustaja kuvassa.

Palapelien laaduissa on hurjia eroja. Itse pidän parhaimpina sellaisia palapelejä, jossa on kunnon, vahvaa pahvia olevia paloja. Olen muutaman ohutpalaisen palapelin jättänyt kesken aivan siitä syystä, etten kestänyt sitä, kun palat olivat niin onnettomia. Parhaimpia ovat tietysti sellaiset palapelit, joissa vain oikea pala voi sopia oikeaan kohtaan. Tarkoittaa siis sitä, että väärä pala ei vain yksinkertaisesti istu palapelissä olevaan koloon. On nimittäin ärsyttävää, jos palapelissä on samanmuotoisia paloja, joita luulet laittaneesi oikeisiin paikkoihin, ja sitten myöhemmin ihmettelet, mikä pelissä mättää.

Itse yritän pidättäytyä siinä, että kasaan palapelejä vain viikonloppuisin, jolloin on aikaa. Jos alkaisin kasata palapeliä arki-iltana, saattaisin huomata yhdentoista jälkeen illalla, että kaikki iltapuuhat ovat tekemättä ja nukkumassa pitäisi olla. Tosin olen nyt huomannut sellaisen seikan, että arki-illat roikun erilaisissa palapelien verkkokaupoissa tai ihailemassa Facebookin palapeliryhmien aikaansaannoksia ja löytöjä. Olen ilmiselvästi koukussa.

Tämä ihanuus on tekeillä nyt

Palapelien tekemisestä on tullut myös hieman välineurheilua. Onhan se hankalaa tehdä palapelejä, jos on pienet tilat. Itse olen ratkaissut ongelman ostamalla palapelimaton. Tosin sellaisen voi loihtia itsekin. Tarvitaan vain riittävän iso huopakangas ja halkaisijaltaan hieman reilumman kokoinen putki. Palapeli kasataan huopakankaan päälle. Rullan avulla palapelin voi rullata pienempään tilaan, ja laittaa palapelikatkosten ajaksi syrjään. Itse lajittelen paloja Minigrip-pusseihin, mutta olen huomannut, että lajitteluunkin on saatavilla omia muovialustoja. Lisäksi on tietysti palapeliliimat. On varmasti muutakin, jota en ole vielä itse tiedostanut.

Itse pidän eniten 1000-palaisten palapelien tekemisestä. Ovat sopivan kokoisia palapelimatolle, vaikka olen tehnyt matolla suurempiakin palapelejä. 2000-palainen alkaa olla maksimi. Olisihan niitä palapelimattoja erikokoisia, mutta sitten ei riitä pöytätila, enkä halua tehdä lattialla palapeliä. Kuinkakohan jumissa sitä sitten olisi, jos polvillaan olisi tuntikausia lattialla ja ratkoisi ongelmaa. Nythän on niin, että pöydän ääressäkin saatan saada paikat kipeiksi ja jalat turvonneiksi.

Menisikö tuo pala tuonne?

Tänään menin hetken mielijohteesta Keravan Suomalaiseen kirjakauppaan, kun mies jäi kauppakeskuksessa hetkeksi istumaan penkille. Mitäpä sitä muutakaan ihminen kirjakaupassa, ellei kirjoja katselemassa. Tosin nyt en vilkaissutkaan kirjoja, koska on kirjojen ostokielto päällä. Lukemattomia kirjoja nimittäin löytyy kotoa. Suuntasin palapelihyllyä kohti. Myyjä kysyi, tarvitsenko apua. Kiitin, ja sanoin, että katson vain palapelejä. Ystävällinen myyjä sanoi, että täällä pöydällä on lisää. Voi jestas! Suuntasin heti pöydän ääreen, kun näin pöydällä ihastuttavan pöllöpalapelin. Aloin jutella myyjän kanssa, ja kerroin palapelihurahduksestani, mutta totesin, että taitaa olla moni muukin nykyään olla hurahtanut samaan asiaan. Myyjä kertoi, että kyllä. Palapelien kysyntä on yhtäkkiä noussut. Ihaillessamme myyjän kanssa palapelejä näin miehen, joka täällä asuu, kaupan ovensuussa. Heilutin pöllöpalapeliä, ja siitä se lähti. Emme meinanneet päästä liikkeestä ulos, koska kaikki palapelit piti käydä läpi. Emme kyllä ostaneet tällä kertaa yhtään palapeliä, koska haluan ensin saada keskeneräisen palapelin tehtyä ja saada sen kiertoon. Nyt tosin tiedän, että Suomalaisessa kirjakaupassa on paljon parempi valikoima kuin paikallisessa Citymarketissa tai Prismassa. On myös jonakin päivänä suunnattava Keravan Muoviin ja Leluun. Se kauppa on oikeasti ihmeiden ihme. Sieltä löytyy oikeasti mitä tahansa. Myös palapeliharrastajat ovat huomanneet tämän, koska paikka on muutamaan kertaan mainittu Facebook-keskusteluissa.

Vaikka tästä postauksesta tuli älyttömän pitkä, on loppukevennyksenä kerrottava nuoruusmuisto. Olin nuorena tyttönä saanut joululahjaksi erikoisen taidepalapelin eli en perinteistä maisemakuvaa. 2000 palaa ja ihan vain minulle. Isä oli jostain hommannut paksun pahvin, jonka laitoin huoneeni pöydälle. Pahvin reuna tuli kymmenisen senttiä pöydän reunasta ulos. Taistelin upean palapelin kanssa, ja lopulta se oli valmis. En purkanut palapeliä heti, koska halusin ihastella sitä. Seuraavana päivänä koulusta tullessani isoveljeni sanoi minulle, että huoneessani odottaa yllätys. Avasin huoneen oven. 2000 palapelipalaa ympäri huonetta. Kille-kissamme oli mennyt huoneeseen ja hypännyt palapelin päälle eli siihen pöydän ulkopuoliselle reunalle. Siinä oli palapeli saanut kyytiä ja Kille-kissa säikähdyksen.

Palapelit ovat yksinkertaisesti kiehtovia. Teetkö sinä palapelejä? Millaisia?

Ja lupaan, että myös kirja- ja teatteripostauksia on tulossa. Nyt oli vain saatava jaettua tätä iloa teille muillekin.