Joskus tekee hyvää poiketa omalta mukavuusalueelta pois.
Itse tein tällaisen loikan, kun tartuin A. M. Frostin sotadekkarisarjan toiseen
osaan Likaista peliä (Bazar, 2019).
Ensimmäistä osaa en tietenkään ollut lukenut, mutta toinen osa meni hyvin
itsenäisenä ja aikamoisen hyytävän jännittävänä lukukokemuksena.
Eletään talvisodan jälkipuoliskoa. Haavoittuneita
suomalaissotilaita kuljettanut linja-auto ei ole ikinä saapunut määränpäähänsä.
Majuri Peder Jang lähtee tukikohtaan selvittämään, mitä on tapahtunut. Sitä
ennen on ehditty lähettää sotilasjoukko etsimään linja-autoa. Sotilaita odottaa
järkyttävä näky. Linja-autossa olleet sotilaat on tapettu raa’asti. Linja-auto löytyy
hieman etäämpää hylättynä, mutta tämäkään ei riitä. Ei tarvita kuin yksi suuri
pamaus ja kaikki on mennyttä tai ei sentään ihan kaikki. Yksi sotamies selviää.
Tämä on alkusysäys sille, mitä alkaa tapahtua Suomen rajojen ulkopuolella. Samaan aikaan tukikohdassa alkaa selittämättömien murhien suma. Kuka viljelee
tuhoa omiensa parissa?
Huh huh! Oikeasti en ikinä lue tällaisia sotakirjoja. Kirja
ei missään nimessä ollut huono, vaan järkyttävän jännittävä. Ensimmäisinä
iltoina, kun kirjaa luin, aloin nähdä painajaisia. Hetken jo mietin, pystynkö
jatkamaan lukemista. Onneksi jatkoin, koska painajaiset väistyivät syrjään ja
oli helpompi eläytyä kirjan tunnelmaan. Olen ehkä hieman liiankin herkkä eläytymisessä.
Minä oikeasti jännitin, kuinka Peder Jangin johtamalle sissipartiolle käy
vihollisen rajojen sisäpuolella. Täytyy myöntää, että A. M. Frost on osannut
kirjoittaa tarinan, jonka jokaista liikettä lukija seuraa keskittyneesti ja lähes
hengittämättä samalla peläten pahinta että toivoen parasta.
Kirjasta voi löytää useita erilaisia kohtaloita. On lotta Marian
ja sotamies Auliksen suhde. Voiko mikään palata ennalleen vai onko sota tehnyt
tehtävänsä rakkauden suhteen? Helle Haagalla on lääkintälotan tehtävien rinnalla
komennus Valpolta. Kuinka kaunis nainen selviytyy kaikesta? Majuri Peder Jang on
mies, joka on arvostuksensa ansainnut, mutta mitä hänen olisi tehtävä, jotta
myös Helle Haaga luottaisi häneen? Entä mikä on tukikohdan pastori Saastamoinen
miehiään?
Pidin myös siitä, kuinka kirjassa kuljetetaan kahta
päätarinaa rinnakkain. Tarinat ovat järkyttäviä, mutta erittäin hyvin eteenpäin
vietyjä. Kumpikaan päätarina ei jää kesken, vaan asiat tulevat selvitetyksi
tavalla tai toisella. Päätarinoiden rinnalla kulkevat henkilöiden tarinat.
Itseäni jäi kaihertamaan se, kuinka Marialle ja Aulikselle käy. Haluaisin, että
heille käy hyvin, mutta ikävä kyllä sota jättää jälkensä.
Kirjassa on hyvin paljon psykologista peliä. Sota tuo ihmisestä
esiin sellaisia piirteitä, joita ei välttämättä muuten havaittaisi. Tilanteet
kärjistyvät hetkessä, kun ihmisen psyyke on kovalla koetuksella. Syntyy konflikteja
pienimmistäkin asioista ja ilmassa on nopeasti muutakin kuin ruudin tuoksua. Tällainen
lisää kirjan trillerimäisyyttä.
Itse en tietenkään tiedä sodista juuri mitään.
Mielenkiintoista oli kuitenkin lukea erilaisia asioita, joille varmasti löytyy
todellisuusperää. Ensinnäkin tänä päivänä olisi tavatonta, jos tupakoita
jaettaisiin armeijan sissien muona-annoksiin. Ainakin uskon niin. Toisen
maailmansodan aikana sissit ovat saaneet kolme holkki-Saimaata päivässä. Oli
myös aika hurjaa lukea siitä, millaisia ansoja puhtaanvalkean lumen keskellä
voi odottaa, tai kuinka puhelinlinjoja on kuunneltu.
Kirjailija A. M. Frostista on pakko mainita, että kyseessä
ei ole yksi henkilö, vaan pariskunta Anne ja Matti Frost. Uskon, että tässä on
yksi syy siihen, että viihdyin kirjan parissa kaikista kauhuhetkistä
huolimatta. Kirjasta löytyy myös rakkautta ja hempeyttä. Frostin pariskunnan on
tarkoitus kirjoittaa kokonainen jännärisarja toisesta maailmansodasta. Yhdessä
kirjassa liikutaan ajassa noin puolisen vuotta kerrallaan. Kirjasarjan ensimmäinen
osa on Näkymätön kuolema.
A. M. Frostin Likaista
peliä on kirja niille, jotka pitävät sotakirjallisuudesta sekä niille,
jotka rakastavat trillerimäisiä jännäreitä. Tässä on myös hyvä joululahjaidea,
tai jos oikein haluaa yllättää, ostaa samaan pakettiin kirjasarjan ykkösosan.
Sain kirjan kustantajalta. Lämmin kiitos siihen suuntaan.
Huuuu, sotakirjallisuus on kyllä sellaista, ettei ihan äkkiseltään tulisi napattua luettavaksi jotain selkeästi sotakirjaksi luokiteltua. Hauska huomata, että tuollaisestakin genrestä löytyy tämmöisiä yllättäviä helmiä, jotka ovat monitasoisempia ja syvääluotaavampia kuin mitä osasi ajatellakaan - tai ehkä kaikki sotakirjat ovat semmoisia, mutta kun ei ole yhtään lukenut, niin ei voi tietää. ;) Mielenkiintoinen kirjoitus! <3
VastaaPoistaSotakirjallisuus on kyllä sellaista, etten yleensä sitä lue, mutta tämä kirja oli hyvin positiivinen yllätys. Siitäkin huolimatta, että kauhua ja jännitystä riitti ihan loppuun asti.
PoistaNo jopas jotakin, kuulostaa kyllä todella omalaatuiselta. Suorastaan hämmentävältä, mutta hyvällä tavalla ja herätti uteliaisuuteni. Kammoksun sotakirjallisuutta, vaikka tokihan sekin riippuu siitä, miten ja mistä näkökulmasta sotaa käsitellään. Itse en rintamakuvauksia jaksa, mutta esim. siviilien näkökulma kiinnostaa.
VastaaPoistaTämä kuulostaa tosiaan niin omintakeiselta, että on varmaan pakko kokeilla sitä ensimmäistä osaa ja katsoa josko sitten lukisi tämänkin. Eli nimi listalle muistiin!
Jos tykkää trillereistä ja jännäreistä, niin tämä tai sarjan ensimmäinen osa kannattaa ehdottomasti lukea. Toki sota on ainakin tässä kirjassa hyvin läsnä ja tosiaan itsellänin tuli aluksi painajaismaisia sotajuttuja uniin. Olen kuitenkin iloinen, etten jättänyt kirjaa kesken.
PoistaKirjailijanimi on tuttu, mutta jostakin syystä se on muuten mennyt ihan ohi. Joskus tuli luettua sotakirjallisuutta enemmän, mutta nykyisin kovin vähän. Tämä vaikuttaa kuitenkin jännittävältä! Ehkä pitää hankkia luettavaksi ja testata, voisin hyvinkin tykätä!
VastaaPoistaJos olet pitänyt sotakirjallisuudesta ja pidät jännäreistä, niin tämä kirja kannattaa lukea. Niin tai sarjan ensimmäinen osa, niin tulee henkilöhahmot tutuimmiksi.
PoistaOlen pikkuhiljaa oppinut lukemaan dekkareita. Sotakirjat jotain Hemingwaytä lukuunottamatta ovat jääneet tosi vähälle huomiolle, joten tässä voisi olla sellainen dekkareiden kautta luotu portti niihin asti.
VastaaPoistaTässä onkin mielestäni kirjan hyvä idea: psykologista jännitystä sodan melskeissä. Ehdottomasti kannattaa lukea.
PoistaVaikka sotakirjallisuus ei enää minua vierastutakaan, tällaisia "hc-sotakirjoja" ei ole kyllä tullut luettua varmaan ikinä. Toisaalta jännitystähän sitä kaipaa aika ajoin, ja tästä sitä selvästi saa!
VastaaPoistaTämä on tosiaan melkoisen jännittävä kirja, kun uniinkin tuppasi tulemaan. Jotenkin koen kauhean ahdistavana ajatuksen sodasta ja sen kaikista kauheuksista. Olen silti iloinen, että kirjan luin.
PoistaTämä olisi minullakin aikalailla mukavuusalueen ulkopuolelta. Ensinnäkin sota-aiheensa takia, mutta myös jännittävyytensä vuoksi. Nukun muutenkin nykyään niin huonosti, että mitään ylimääräisiä häiriötekijöitä ei pitäisi hankkia...
VastaaPoistaTuossa tilanteessa ei kyllä kannata hakea lisää univaikeuksia. Itse nukun todella sikeäsi, mutta liian vähän. Illat tuppaavat aina venymään, koska on jokin kirja kesken. :D
Poista