Kirjoitin jokin aika sitten, kuinka sain kustantajalta
yllätyspaketin, jossa oli kaksi kirjaa. Tällaiset jutut ovat niin parhaimpia.
Kiitos kustantajalle. Nyt on luettu paketin toinenkin kirja, joka oli Trent Daltonin Poika nielaisee maailmankaikkeuden
(HarperCollins Nordic, 2019). Täytyy sanoa, että en olisi ehkä lukenut
kirjaa muuten, mutta koska yllätyskirja, niin olihan se luettava.
Eletään 1980-luvun Australiassa. Eli Bell on poika, jolla on
jokseenkin mutkikkaat lähtökodat elämälle. Äiti ja isä ovat eronneet. Äidin miesystävä
Lyle on mukava, mutta hänessäkin on omat ongelmansa. Ensin Lyle ja Elin äiti
ovat huumekoukussa. Myöhemmin Lyle vakuuttaa päässeensä kuville ja hoitaa myös
Elin äidin vapaaksi huumeista. Mikään ei ole kuitenkaan vieläkään selvää. Lyle
ajautuu mukaan huumebisnekseen, johon hän vetää myös Elin äidin. Tästä ei
tietenkään seuraa mitään hyvää. Elin elämässä on kuitenkin myös hyviä asioita.
On isoveli August, joka ei puhu mitään, mutta on hämmästyttävän älykäs. Lisäksi
on Slim, joka on silloin tällöin lapsenvahtina Elille ja Augustille. Ikääntynyt
Slim on entinen pahamaineinen vankilakundi, joka on onnistunut karkaamaan
vankilasta, josta pakenemisen piti olla mahdotonta.
On kuulkaa sellainen kirja, että huh huh! Aluksi en oikein
tiennyt, mitä mieltä kirjasta olisin. Tarina eteni ja sitä oli helppo lukea,
mutta aivan kuin tarina olisi odotuttanut jotain ja niin se muuten olikin.
Yhtäkkiä alkoi tapahtua ja Elin elämä mullistui täysin. Kaikki lukemani ei
ollut mitään kivaa luettavaa. Osa tarinasta oli oikeasti todella kuvottavaa ja pelottavaa,
mutta jotenkin Eli osasi olla positiivinen synkimmilläkin hetkillä. Toki pojallakin
oli alakuloisia ja rankkoja hetkiä, mutta hänessä oli myös selviytyjäainesta.
Elin rikas mielikuvitus myös johdatti pojan tilanteisiin, joihin aivan
tavalliset pojat eivät olisi kyenneet. Eli oli erityinen poika.
Kirjassa on hienoja kohtauksia, mutta jollain tavoin pidin todella
paljon kohtauksesta, jossa Elin tapaa kalastavan Slimin. Slim on huonossa
kunnossa ja Eli ottaa onkivavan Slimiltä ja auttaa miestä. Koukkuun tarttuu iso
kala, jossa on pitelemistä. Slim antaa Elille neuvoja, kuinka taltuttaa kala.
Neuvot ovat tavanomaisia, mutta niissä piilee myös paljon syvempiä viisauksia. Slimin
antamat neuvot ovat mielestäni ohjeita Elille, kuinka selviytyä elämästä.
Pakko on mainita myös siitä, kuinka minua nauratti, kun Elin
isä kertoi pojille, kuinka joulukuusi koristellaan tai ei oikeastaan se koristelu,
vaan itse puu. Joulukuusena heillä oli limoviikuna, joka sai ylleen punaista ja
vihreää joulunauhaa. Itsellänikin oli aikoinaan limoviikuna, jonka koristelin
jouluksi, koska en halunnut ostaa pieneen asuntooni oikeaa joulukuusta. Hyvin
toimi sellainenkin
Poika nielaisee
maailmankaikkeuden on yhden pojan kasvukertomus. Tarinassa edetään välillä
ajallisesti isojakin harppauksia, mutta aina sieltä löytyy se sama Eli-poika.
Eli kasvaa kouluikäisestä pojasta nuoreksi aikuiseksi. Hän oppii elämän
mutkikkuuden jo lapsena. Kaikkiin asioihin ei ole vastauksia. Ei edes silloin,
kun Eli on jo täysi-ikäinen. Pidinkin kirjassa siitä, kuinka asioita ei kaunisteltu.
Kirja kuvaa hyvin sitä, kuinka erilaiset lähtökohdat eri ihmisillä voi olla
elämän tielle.
Teoksessa kuvattu huumebisnes oli mielestäni irvokasta ja
räikeää. Aivan käsittämätöntä, millaiseksi ihmiset voivat muuttua saadakseen
rahaa huumeiden avulla. Eli ja August joutuvat tahtomattaan mukaan sellaiseen,
joka ei kuulu pienten poikien elämään. Tosiasia kuitenkin on, että maailmassa
on varmasti monta muutakin Eliä ja Augustia, jotka joutuvat elämään
huumemaailman keskellä.
Kirjan englanninkielinen alkuteos Boy Swallows Universe ilmestyi vuonna 2018. Kirjan on suomentanut
Kira Poutanen.
Trent Daltonin Poika
nielaisi maailmankaikkeuden kannattaa lukea, jos haluaa lukea erilaisen
kasvutarinan. Kirjasta löytyy myös rakkautta ja ystävyyttä. Hieno kirja.
Kirjalla osallistun myös Oksan hyllyllä -blogin
Kirjankansibingoon. Tämän kirjan kansi menee ruutuun ”lempiväri”, koska ihana
pinkki ja oranssi.
Kiinnostava kirja. Tosin huumeet ovat kauheita.
VastaaPoistaHuumeet ovat tosi kamalia, mutta muuten Elin tarina oli kiehtova. Kirjan henkilöhahmot ovat jotenkin epätyypillisiä.
PoistaIhanan pirteä kansi, siis värien puolesta. Tämä on mennyt minulta ihan ohi, mutta voisinpa ottaa syksyn lukupinoon. Kesän kevyen lukupinon jälkeen tämmöiset vakavemmat aiheet ovat alkaneet puhutella. Bingosta vielä sen verran, että mainitsit ettet ole aivan kaikista ehtinyt blogata. Jos kirja on luettu haasteaikana, ota vaan se mukaan ruudukkoon. Pari tämmöistä on ainakin yhdessä koosteessa enkä minä tästä nipota. 😊 Ja koosteen kanssa ei siis ole kiire.
VastaaPoistaTuo kirja muuten on jollain tavoin erilainen ja viehöttövö, vaikka synkkien asioiden juurella ollaankin.
PoistaLuulen, että bingossa pidättäydyn tuossa, mitä tähän asti olen saanut aikaiseksi, mutta koosteen yritän kyllä tehdä mahdollisimman pian.