Arto Paasilinna: Onnellinen mies

Sain kutsun Ohkolan kesäteatteriin Mäntsälään katsomaan Onnellista miestä. Ajattelin, että olisi kiva lukea Arto Paasilinnan kirjoittama Onnellinen mies ennen esitystä, joten kävin lainaamassa kirjan kirjastosta. Nyt vain toivon, että sääherra olisi suosiollinen keskiviikkona. Sadetta ja ukkosta on luvattu, eikä katsomoa ole katettu. Toivottavasti esitystä ei kuitenkaan peruta ja toivottavasti veljeni ei hätkähdä huonoa ilmaa, koska on lupautunut lähtemään seurakseni.

Siltainsinööri Jaatinen saapuu Kuusmäelle rakentamaan betonisiltaa vanhan ja lahonneen puusillan viereen. Jaatinen ottaa homman hienosti haltuunsa. Hän tulee hyvin työmiesten kanssa toimeen ja häntä pidetään reiluna esimiehenä. Kylän valtaapitävät joutuvat Jaatisen kanssa kuitenkin heti napit vastatusten. He eivät voi sietää miestä. Lisää vettä myllyyn tuo se, että Jaatinen kellistää juhannusyönä palopäällikkö Jokikokon mielitietyn. Sakinhivutusta tuollainen mies kaipaa. Jaatinen on kuitenkin rehellinen mies, eikä hän suostu altavastaajaksi, jos ei ole tietoisesti tehnyt mitään väärää. Kylällä kuohuu, mutta vielä enemmän kuohuu sen jälkeen, kun rehtori Rummukainen yllättää Jaatisen ja oman rouvansa ilkosillaan kesämökin sängystä. Nyt ei hyvät hyssykät heilu. Kylän kerma ei kuitenkaan tiedä, että suuttuessaan Jaatinen saa aikaiseksi vaikka mitä. Sen tulevat myös arvovaltaiset kyläläiset tuntemaan nahoissaan.

Siis apua! Olen taatusti joskus nuorempana lukenut Onnellisen miehen, mutta nyt se jotenkin upposi tosi kovaa. Onnellinen mies on ilman muuta klassikko, ja tekisi mieli jopa osallistua Kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen tällä kirjalla, mutta en tiedä, lukevatko muut kirjaa klassikoksi. Minä kuitenkin luen. Toisaalta klassikkohaasteen postauspäivä on joskus vasta tammikuussa, ja minä haluan postata kirjasta nyt heti. Etenkin kun teatteri on ylihuomenna.

Arto Paasilinnan tapa kuvailla on suoraviivaista, mutta ilkikurista. Kirjassa tapahtuu koko ajan jotain, eikä tylsiä hetkiä synny. Vaikka kirjan tapahtumat ovatkin välillä yliampuvia, niin rehellisesti sanottuna kaikki kirjassa tapahtunut olisi mahdollista tapahtua oikeasti. Pidin myös siitä, kuinka Paasilinna on osannut jättää kirjasta kaiken epäoleellisen pois. Kirja on kompakti ja nopealukuinen. Lukemassani pokkarissa oli vajaa kaksisataa sivua.

Kirjan ajankuvaus on loistavaa. Nauratti monessa kohtaa, miksei henkilö ota kännykkää esiin ja soita jonnekin. Niin sitä on tultu 1970-luvulta rytinällä eteenpäin, etten edes itse meinaa muistaa, että siihen aikaan ja pitkälle sen jälkeenkin oli vain lankapuhelimia. Huvittavaa oli myös lukea, kuinka suuri auktoriteetti kirkolla on ollut silloin. Toisaalta Jaatiseen sillä ei kyllä ollut mitään vaikutusta, mikä sinänsä on saattanut olla aikanaan jopa melko ällisyttävää.

Kirjan yksi teema on kateus. Kateus on jotain niin perisuomalaista, ettei sitä voi aina ymmärtää. Jos jollakin menee hyvin ja asiat ovat mallillaan, niin jonkun toisen täytyy yrittää pilata kaikki. Mustamaalaaminen ja kiusaaminen ovat keinoja, joilla kateellinen ihminen yrittää saada henkilön, jolla on näennäisesti kaikki hyvin, huonoon valoon ja muiden syrjimäksi. Tämä on varmasti sellainen asia, josta ei ikinä päästä yli. Kateellisia ihmisiä on aina. Onko kateuden takana pelko siitä, että oma asema horjuu vai mikä kateuden taustalla on? Eikö kaverilla saa mennä hyvin, jos itselläkään ei mene? En vain ymmärrä, enkä varmaan koskaan opi ymmärtämäänkään.

Arto Paasilinnan Onnellinen mies on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1976 Weilin & Göösin kustantamana. Kirjasta on otettu useita eri painoksia ja kenties useiden kustantajien toimestakin. Itse luin Loistopokkareiden version vuodelta 2006. Kyseessä on ollut kirjan yhdeksäs painos siihen aikaan.

Onnellinen mies kuuluu mielestäni siihen kategoriaan, että tämä kannattaa lukea. Tarinassa on vetovoimaa, eikä ajan hammas ole sitä purrut.

Kirjalla osallistun myös Oksan hyllyllä -blogin Kirjankansibingoon. Tämän kirjan kansi menee ruutuun ”lomahaave”. Nyt kun olen vihdoinkin kesälomalla, olisi kiva matkata maalaismaisemaan.