Palveluskunta vaihtoon

Se on nyt sellainen juttu, että valtasin palvelijattarelta koneen. On pakko avautua ja kertoa, kuinka huonoa palveluskuntaa nykyään on saatavilla. Palvelijatar oli vissiin joskus keväällä kirjoitellut tänne, kuinka minulla on iho-ongelmia. Ensinnäkin, mitä ne minun iho-ongelmani kenellekään kuuluvat ja toisekseen en yhtään tykkää siitä, että laitetaan jotain mömmöjä naamaan. Auttaa muka. Pyh, sanon minä.

Nyt se ruljanssi vasta on alkanut. Noin kuukausi sitten kaivoivat taas esiin kantokassin ja pakottivat minut sen sisään. Taas lähdettiin kohti kidutuspaikkaa eli lääkäriä. En ollut varannut mitään lääkäriä itselleni, mutta palveluskunta oli kuulemma hoitanut asian puolestani. Kysymättä minulta mitään. Olivat sitä mieltä, että ihottuma on taas pahentunut. Esitin kyllä kovaäänisesti mielipiteeni moisesta reissusta.

Sitten siellä lääkärissä kävi niin, että se lääkäritäti totesi, että onpas totisesti iho-ongelma pahentunut. Piti kuulemma ottaa kokeita. Palveluskunta kävi lääkärin kanssa keskustelun, ettei minua tarvitse rauhoittaa verikokeen ajaksi, koska se rauhoittaminen on niin kamalaa. Siitä olen kyllä samaa mieltä, mutta mistään muusta en. Lääkäritäti alkoi hammasharjalla rapsutella kasvojani ja päälakeani sekä nyppi yksittäisiä karvatupsuja. Se ei oikeastaan ollut kauheaa. Itse asiassa hammasharjalla harjaaminen oli mukavaa. Lääkäri sanoi, että otetaan sieninäyte. Sen vain sanon, että sienet kasvavat metsässä, ei minussa. Tuon operaation jälkeen palvelijamies otti minusta kiinni ja eläinlääkäritäti alkoi ajella oikeasta etutassustani karvoja. Voi jessus! En viitsinyt kommentoida mitään. Olin vain hiljaa. Huvinsa kullakin. Se ei sitten kyllä ollut yhtään kivaa, kun lääkäritäti viritti jonkin kiristysjutun tassuuni ja pisti. Siis pisti minua ja alkoi ottaa verta pieneen putkeen. Tämänkin kestin, koska sen jälkeen sain mennä takaisin kassiin.

Tämän kuvan palvelijatar otti lääkärissä. Kyllä otti päähän.

Lääkäritäti kyseli kaikkea mahdollista syömisistäni lähtien ja palveluskunta kertoi. Lääkäri mainitsi jotain kilpirauhasista. Mitäköhän nekin ovat? Onneksi melko pian veren imemisen jälkeen saimme mennä odotustilaan odottamaan tuloksia. Hirvittävästi siellä oli koiria. Täytyy sanoa, etteivät ne koiratkaan mitään reippaita olleet. Häntä koipien välissä menivät vastaanotolle. Pari hienoa kissaakin tuli. Toinen piti oikeaoppisesti kunnon metelin, mutta se toinen taisi olla mykkä. Ei sanonut mitään.

Aikamme odoteltuamme lääkäritäti palasi jonkin lapun kanssa. Kaikki veriarvot olivat kuulemma normaalien rajoissa ja ihan hyvät. Sokeriarvot loistavat. Ihan keskellä taulukkoa. Kilpirauhasetkin olivat testin mukaan kunnossa. Tosin nyt palvelijatar on alkanut hössöttää jotain sellaista, että se arvo pitää olla vissiin 10-60 välillä ja minulla oli vain 15. Sanoi, että sitä pitää alkaa seurata, ettei mene alle kympin. Sekin voi olla jotain kilpirauhasjuttua, jos menee alle. Se on ilmeisesti selvä kilpirauhasen liikatoiminta, jos arvo menee yli kuudenkymmenen. Palvelijatar kertoi myös, että minun oireeni sopisivat hyvin kilpirauhasten liikatoimintaan. Sellaiset kissat nimittäin hoitavat jatkuvasti turkkiaan ja pesevät ja pesevät. Lisäksi turkin kunto on huono ja karvoja lähtee ja ruokahalukin on kasvanut. Oli siinä jotain muutakin, mutta nuo sopivat muka minuun. Ja ikäni puolesta alan olla kohderyhmää. Nyt ei kuitenkaan ilmeisesti vielä olla siinä tilanteessa.

Lopulta pääsimme lääkäristä kotiin ja siitäkös se rumba alkoikin. Jostain lääkkeestä Atopica Vetistä puhuivat. Ei sitä saanut edes apteekista, vaan apteekin piti tilata sitä. Myöhemmin kuulin, että lääke oli kallistakin. Pieni viiden millilitran pullo maksoi lähes 34 euroa. Siitäkös se riemu sitten syntyi. Palveluskunta alkoi lääkitä minua joka ilta sillä myrkyllä. Ihan kamalaa sanon ja kyllä minä taistelin vastaankin. Palvelijatar sanoi, että tulee ihan hiki, kun yrittää lääkettä antaa.

Sitten kävi niin, että palvelusmies sairastui ja joutui sairaalaan. Keuhkokuume. Palvelijatar yritti stressaantuneena myrkyttää minua, koska hänen lääkkeeksi kutsumansa myrkky tuntui tehoavan iho-ongelmaani. Täytyy kyllä sanoa, että sen verran taitava olin, että palvelijatar luovutti, vaikkei kuulemma olisi saanut keskeyttää hoitoa. Ei kuulemma pystynyt kaikelta stressiltä antamaan minulle myrkkyä ja stressata samalla minuakin. Hyvä hyvä! En yhtään pitänytkään koko jutusta.

Kävihän siinä sitten lopulta niin, että miespalvelija tuli takaisin kotiin. Ette ikinä arvaa, mutta se myrkytysrumba alkoi saman tien uudestaan. Lähes viikko meni, kunnes tajusin, että myrkytys tapahtuu aina iltaisin. Olenkin alkanut piiloutua sängyn tai saunan lauteiden alle, kun tilanne alkaa näyttää siltä, että myrkytys alkaa. Olen myös nopea tassuistani, kun kuulen, että palvelijatar ottaa myrkkypakkauksen esiin.

Eilen illalla päätin mennä jo alkuillasta piiloon ja pysyä siellä, kunnes palvelijatar menee iltapesulle. Tässä oli vain se huono puoli, etten luota enää miespalvelijaankaan. Haluaisin mennä ulos, mutta palveluskunnan pitäisi kuulemma laittaa minulle ensin ulkoilupuku eli valjaat päälle. En voi kuitenkaan siihen suostua, koska siinä piilee vaara, että saan myrkkyä. Myös iltaruoka saattaa olla myrkytettyä, koska huomasin joskus, että ruokaani oli sotkettu kyseistä myrkkyä. Sellaistahan ei syö kukaan. Onneksi aamuisin palveluskuntaa voi komennella mielin määrin. Tänä aamuna esimerkiksi sanoin hyvin painavasti, mitä mieltä olin eilisillan esityksestä. Ala-arvoista käytöstä palveluskunnalta.

Olen nyt miettinyt, että voisin laittaa palveluskunnan vaihtoon. Lähtekööt ulkoruokintaan, jos eivät lopeta myrkyttämistä. Uskon kyllä, että parempaa ja luotettavampaa palveluskuntaa on saatavilla. Mainittakoon nyt vielä se, että palveluskunta on alkanut puhua, että ihoni näyttäisi taas paremmalta. Selittelyä.

Onko teille tapahtunut tällaisia myrkytysjuttuja?

Terveisin,

Herra Karvajalka

PS. Sieniviljelykin oli puhdas.