Bazarin sähköpostiin lähettämissä markkinointiviesteissä on aina silloin tällöin kysely
halukkuudesta osallistua jonkin uutuuskirjan lukijapaneeliin. Minähän olen aina
halukas ja tällä kertaa nappasi. Pääsin mukaan lukijapaneeliin, jossa saimme
luettavaksemme Elina Kilkun Täydellisen
näytelmän (Bazar, 2019). En tiedä miksi, mutta viehätyin lukijapaneeliajatuksesta vielä enemmän,
koska kyseessä oli suomalaisen kirjailijan kirjoittama kirja. Vaikka pidän
käännöskirjallisuudesta, rakastan sitä, kuinka hienosti monet suomalaiset
kirjailijat kirjoittavat. Täydellinen
näytelmä aloittaa trilogian, joka vaikuttaa kaikessa kauheudessaan melkoisen
hulvattomalta.
Alina on äiti. Hän on vankilassa. Ei oikeassa vankilassa,
vaan yksinhuoltajan vankilassa. Tilassa, josta ei voi irrottautua ja lähteä
tuosta vain kahville tai baariin. Aina ovat lapset huollettavina. Lasten isä on puolestaan
ottanut hatkat ja muuttanut Pariisiin. Elatusmaksujen kanssa on niin ja näin.
Ammatiltaan Alina on teatteriohjaaja. Hän rakastaa työtään, mutta on työtön. Alinan
tehtävänä on yrittää saada jalkansa jonkin teatterin oven väliin, jotta homma
luonnistuu. On myös haettava apurahoja. Mikään ei kuitenkaan onnistu. Aina
tulee kieltäviä vastauksia. Toisille apurahojen saaminen tuntuu olevan lastenleikkiä.
Työvoimatoimisto ja Kela uhkailevat milloin milläkin asialla. Alinalla on vilkas
mielikuvitus ja hän kehitteleekin päässään mitä kummallisempia näytelmiä. Tosin
yleensä luomistyö jää kesken, koska lapset vaativat huomiota.
Kuulostaako hurjalta? Se on hurjaa, mutta se on myös totta.
Alinan tarina on fiktiivinen, mutta tällaisia tarinoita on Suomi pullollaan. Täydellinen
näytelmä onkin täydellinen nyky-Suomen kuvaus. Elina Kilkku kuvaa työttömän
yksinhuoltajan arkea riipaisevalla tavalla. Toisaalta itkettää, koska kaikki
menee pieleen. Ihan kaikki. Toisaalta kuitenkin naurattaa, koska absurdit
kohtaukset ovat yksinkertaisesti huvittavia. Ei noin voi kenellekään käydä,
paitsi, että käy. Entä voiko yksinhuoltajalla olla rakkautta tai edes seksiä? Alina
on sitä mieltä, että peli on menetetty, koska hän on äiti. Onhan se vaikeaa
käydä treffeillä tai ylipäätään missään, jos ei ole tukiverkostoa, eikä sen puoleen rahaa
maksaa lapsenvahdille muutamasta tunnista. Asiat voivat kuitenkin muuttua ja
mielenkiinnolla odotankin trilogian toista osaa, kuinka Alinan rakkauselämän
kanssa käy.
Kilkun tapa kuvata Alinan tunnemaailmaa on hyvin
realistinen. Välillä teki mieli raivota, kun Alina sai jälleen kerran kieltävän
vastauksen apuraha-anomukseensa. Kilkulla on selvästi myös tilannetajua ja
loistava huumorintaju. Nautin siitä, kuinka meheviä kohtauksia kirjassa on. Lukiessani
kirjaa junassa, aloin nauraa ääneen jollekin aivan karmealle kohtaukselle,
koska kaiken hirvittävyyden takana oli jotain surkuhupaisaa. Kanssamatkustajat katselivat alta kulmain. Mielestäni kirjan
tarinasta löytyy myös oiva muistutus sellaisille, jotka valittavat joka
asiasta. Ihan oikeasti jollakin voi aina olla huonommin.
Kirjan kieli on helppolukuista ja luvut ovat suhteellisen
lyhyitä. Tällaisia kirjoja on kiva lukea etenkin silloin, kun on väsynyt. Ei
tarvitse kauheasti miettiä joka sanaa ja pisteen paikkaa. Pidän myös siitä,
että tällaiset kirjat ovat jollain tavoin hyvin selkeitä. Kevyttä luettavaa,
mutta toisaalta hyvinkin rankkaa.
Elina Kilkun Täydellinen näytelmä sopii mahtavasti
kesälomalukemiseksi. Kirjassa riittää huumoria, mutta toisaalta kirjan tarina tuo esiin myös yhteiskuntamme raadollisuuden. Niin, ja kirja kannattaa tietysti
lukea myös, jos on kiinnostunut teatterista.
Kirjalla osallistun myös Oksan hyllyllä -blogin
Kirjankansibingoon. Tämän kirjan kansi menee ruutuun ”nainen”. Ei tarvinne selitellä
miksi.
Kiitos kustantajalle, joka mahdollisti kirjan lukemisen
lukijapaneelin muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti