Rafael Cadenas: Ilman aikomusta osua

Runojen lukeminen on ollut tänä vuonna haastavaa. Siis todella haastavaa. Liekö sitten syynä se, että lainasin kirjastosta aikoja sitten yhden runoteoksen, jonka laina-aikaa olen aina vain pidentänyt ja pidentänyt. Nyt tuli kuitenkin stoppi. Enää ei voi uusia lainaa, koska maksimimäärä uusintoja on tehty. Kirjan palautuspäivä lähestyy, joten nyt on pakko yrittää rutistaa jotain paperillekin, ei kun näytölle.

Vaikeaksi kokemani runokirja on Rafael Cadenasin Ilman aikomusta osua (ntamo, 2016). Rafael Cadenas on arvostettu venezuelalainen runoilija. Kirjan runot on valinnut ja suomentanut runoilija Jukka Koskelainen. Mielenkiintoista asiassa on se, että Koskelainen on henkilökohtaisesti tavannut Cadenasin tai ainakin keskustellut hänen kanssaan. Uskon, että keskustelut Cadenasin kanssa ovat edesauttaneet sitä, millaisia runoja kirjaan on valikoitunut.

Runoja lukiessani ilahdutti se, kuinka Koskelainen oli valinnut kirjaan runoja eri aikakausilta. Runoissa olin aistivinani aikakausien tuomaa tunnelmaa. Epätoivoa, haasteita ja valoa tunnelin päässä. Kuvaukset ovat usein surrealistisia, ja voin kuvitella, kuinka tällaiset kuvaukset luovat monelle silmien eteen taulun, jossa kuvaukset näkyvät. Ainakin itselleni kävi niin.

Käsi joka ojentuu.

Piikkilankaesteitä. Ympärillä Orinoco, turta vampyyri.

Kortti joka lupaa seikkailua.

Kunniaa ja kani sylissä.

Kid

Muita.

Otsani joka sairastuu sokeiden silmissä. (s. 15)

Osa kirjan runoista on enemmänkin proosarunoutta kuin perinteistä säkeisiin jakautuvaa runoutta. Tämä tuo lukemiseen oman haasteensa, koska tekstiin täytyy selkeästi keskittyä enemmän kuin tavallisesti. Tai onhan se niinkin, että runojen lukemiseen on aina keskityttävä. Lisäksi on mietittävä ja maisteltava sanoja. Cadenasin runojen kohdalla koin tämän kaiken entistä haastavampana.

Minun on myönnettävä, että eniten nautin runoista, jotka olivat selkeästi lyhyitä ja ytimekkäitä. Pidin siitä, kuinka Cadenas oli saanut jonkin syvällisen asian kuvattua muutaman sanan voimalla. Cadenasin runoissa onkin paljon jotain sellaista kauneutta ja kaihoutta, jota ei helposti tule edes ajatelleeksi. Saattaa olla jokin arkipäiväinen asia, jossa tunnetta tiivistyy muutamaan sanaan todella paljon.

VIREYS,

lumottu pullo,

läsnäolemisen nektaria. (s. 58)

Kirjan lopussa on merkintöjä Ristin Pyhästä Johanneksesta. Tästä täytyy sanoa, että tämä osuus meni ehkä hieman yli hilseen. Tällainen pohdiskelevuus jumaluudesta ei vain kauheasti kuulu omaan ajatusmaailmaani. Pitäisi olla enemmän kiinnostunut asiasta, jotta jaksaisin innostua aiheesta.

Rafael Cadenasin runovalikoima Ilman aikomusta osua sopii mielestäni luettavaksi henkilöille, jotka haluavat haasteellista runoutta luettavakseen.

Rafael Cadenasin runokokoelmalla Ilman aikomusta osua osallistun Reader, why did I marry him? -blogin tämän vuotiseen runohaasteeseen.