Sabine Forsblom: Betinka

Nyt pitää heti kysyä, miksi suomenruotsalaisen Sabine Forsblomin aikaisempia teoksia ei ole suomennettu? Olin viime syksynä Helsingin Kirjamessuilla S&S Kustantamon bloggaajatapahtumassa, jossa kirjailija Sabine Forsblom oli kertomassa uutuusteoksestaan Betinka (2018). Sain tilaisuudesta kirjan mukaani, josta lämmin kiitos kustantajalle. Betinka on Forsblomin trilogian itsenäinen päätösteos, joka on käännetty heti myös suomeksi. Hyvä niin, koska voin melkein vannoa, etten olisi ruotsinkieliseen laitokseen tarttunut. Tekisi kyllä hyvää petrata unohtuneita ruotsin taitoja, mutta koska tunnen itseni, tiedän päässeeni helpommalla lukemalla kirjan suomeksi

Eletään 1970-luvun loppupuolta ruotsinkielisessä pikkukaupungissa, joka muistuttaa kovasti Porvoota. Betinka on rakastunut Kimmeniin, mutta hän saa nauttia Kimmenistä vain pienen ohikiitävän hetken. Betinka ei voi saada Kimmeniä, koska poika lyöttäytyy yhteen Betinkan parhaan ystävän Susannan kanssa. Betinkan on pakko esittää kovaa ja alkaa viettää enemmän ja enemmän aikaan Daltonin porukoissa.

Daltonin veljekset ovat pikkukaupungin pahamaineisimmat nuoret miehet. He, jotka Daltonin jengiin kuuluvat, ovat kovanaamoja ja suosittuja ainakin omasta mielestään. Viikonloppuisin ryypätään varastettua olutta ja sammutaan Guntan lattialle. Arki kuluu koulussa pähkäillen sitä, kuka sekoili viikonloppuna eniten ja kuka oli kenenkin kanssa. Tyttöjen kalenterit täyttyvät erivärisillä merkinnöillä. Väri on merkki siitä, kenen kanssa ollaan oltu viikonloppuna kontaktissa. Guntan kalenteri tai oikeastaan räsymatto, on kaikkein värikkäin. Betinka yrittää sulautua jengiin, mutta tuntee silti olevansa ulkopuolinen. Kaiken lisäksi Betinkalle tapahtuu jotain, josta on syytä vaieta.

Voihan nuoruuden vaikeat ajat. Betinka on kertomus suomenruotsalaisesta työläisperheen tyttärestä, jossa rahaa ei ole ollut koskaan liikaa. Parempiosaisuudesta on voinut saada aavistuksen Susannan kotona. Betinkan äidin kaksoissisko perheineen asuu seinän takana. Perheiden arjet tuntuvat rullaavan samaa kaavaa. Siskokset haukkuvat miehiään ja miehet häipyvät toisinaan omille teilleen. Betinkan äiti kärsii myös masennuksesta, joka luo oman varjonsa tyttären päälle. Isä ja äiti tuntuvat riitelevän aina, paitsi silloin, kun kyse on Betinkan jatkokoulutuksesta. Siitä he ovat täysin samaa mieltä. Tytön on jatkettava lukioon.

Betinka on riipaiseva tarina nuoruudesta, jolloin ihmisellä on kova halua kokea kaikki ja heti. Pitää kuulua jengiin. Pitää mennä viikonloppuna bussilla tanssipaikalle tai vielä parempi olisi, jos sinne pääsisi jonkun kyydissä. Täytyy osata meikata ja laulaa viimeisimpien hittien sanat. Noloa, jos on laulanut väärin. On päästävä täysi-ikäisten discoon, joka on niin salaperäinen paikka, ettei kukaan voi käsittää, jos sinne ei ole päässyt. Täytyy osata olla poikien mieleen. Täytyy hankkia kokemuksia. Nuoren ihmisen pitää olla oikeastaan kaikkea muuta kuin oma itsensä.

Kirjan yksi teema on ilman muuta luokkayhteiskunta. Itselleni oli jollain tavoin yllätys se, että kirja kertoo suomenruotsalaisista työväenluokan nuorista. Jostain on iskostunut se, että kaikki suomenruotsalaiset ovat kauniita ja parempiosaisia. Sabine Forsblom oikaisi Helsingin Kirjamessuilla monen muunkin väärää uskomusta kertomalla, että noin 80 % suomenruotsalaisista on tavallista työväestöä. Jännä, kuinka tällaiset uskomukset pitävät ihmistä otteessaan vuosikymmeniä ennen kuin joku oikaisee asian.

Helsingin Kirjamessuilla Sabine Forsblom kertoi kirjastaan, että Betinka on noin 15-16-vuotias tyttö, joka elää siinä harhaluulossa, että seksi ja rakkaus ovat sama asia. Vaikka kirja kertookin nuorista, on se suunnattu aikuisille. Forsblomin mielestä 14-17-vuotias ihminen elää hengenvaarallista aikaa. Itse ainakin allekirjoitan tämän. Tuon ikäisenä sitä kuvitteli tietävänsä ja osaavansa kaiken, vaikka oikeasti ei tiennyt juuri mitään. Ihminen on silloin vasta elämänsä alkutaipaleella. Forsblom kertoi myös, että vaikka kirjassa on rankkoja asioita, löytyy siitä myös hauskuutta. Olen niin samaa mieltä tuosta. Hihitellä sai välillä kirjaa lukiessa.

Betinkan teksti on kaunista ja kuvailevaa. Tarinaa oli ilo lukea ja välillä vain jäädä maistelemaan sanojen tuntua. Kirjan ovat suomentaneet Helene Bützow ja Laura Kulmala. En tiedä, mikä osuus kääntäjillä on tekstiin ollut, mutta pidin kerronnasta todella paljon.

Sabine Forsblomin Betinka kannattaa ehdottomasti ottaa lukulistalle. Kotimainen helmi kaunokirjallisuuden joukossa. Suosittelen kuitenkin ensimmäisenä katsomaan kirjan loppusivut, josta löytyy Betinkan sukupuu. Tämän olisi voinut laittaa mielestäni kirjan etusivuille.