18.3.2019

Adele Parks: Päästin hänet sisään


Joskus viattomalta tuntuva kirja voi ollakin jotain aivan muuta kuin oli luullutkaan. Näin kävi minulle, kun tartuin Adele Parksin kirjaan Päästin hänet sisään (HarperCollins Nordic, 2018). Luulin kirjan olevan kevyt romaani, mutta kirjan tarina alkoikin ahdistaa ja kaatua päälle. Kirjaa ei tietenkään voinut jättää kesken, koska oli saatava tietää, mitä lopussa tapahtuu.

Mel ja Abi ovat olleet yliopistossa erottamattomat ystävykset. Ystävyys kuitenkin ikään kuin loppui, kun Mel tuli yllättäen raskaaksi ja päätti pitää lapsen. Mel jätti opintonsa ja keskittyi yksinhuoltajan elämään sekä päivästä toiseen selviytymiseen. Abi sen sijaan jatkoi opintojaan ja päätyi naimisiin komean ja menestyksennälkäisen Robin kanssa. Pariskunta muutti Yhdysvaltoihin, jossa Abi loi itselleen kadehdittavan televisiouran. On siis kaksi naista, joiden elämät ovat joskus ristenneet, mutta muuta samaa heissä ei tunnu olevankaan.

Seitsemäntoista vuoden hiljaiselon jälkeen Abi ottaa yllättäen yhteyttä Meliin. Hän haluaa tavata vanhan ystävänsä. Mel suostuu, ja tästä alkaa varsinainen tapahtumien vyöry. Huomaamattaan Mel lupaa, että Abi saa asua heillä niin pitkään kuin tarvetta on. Melillä on tätä nykyä perhe, johon kuuluvat rakastava aviomies Ben, nuoruuden raskaudesta syntynyt nuorimies Liam sekä tyttäret Imogen ja Lily. Melin elämä on kiirettä täynnä olevaa arkea, joten kuuluisan vanhan ystävän vierailu on kuin piristysruiske Melille. Melistä kuoriutuu nainen, jota oma aviomies ei meinaa tunnistaa. Viiniä virtaa ja valmisaterioita kuluu. Perheen normaali arki särkyy, ja lopulta Mel huomaa, ettei hänen vanha ystävänsä olekaan sitä mitä pitäisi. Abi on kavala ja kiero nainen, joka rikkoo Melin perheen idyllisyyden.

Adele Parks on kirjoittanut todella piinaavan kirjan. Tarina on ruma ja kauhea, mutta sitä ei voi jättää lukemattakaan, koska intensiivisyyttä ja jännitystä riittää. Kirjassa pääsevät vuorotellen ääneen eri henkilöt. Parks on osannut hyvin kuvata kulloisenkin henkilön mietteet. Henkilöiden mietteet kertovat myös selkeästi sen, minkä ikäisestä henkilöstä on kyse eli henkilöhahmot ovat hyvin erilaisia. Useinhan tällaisessa vuorottelevassa kerronnassa on vaarana se, että henkilöhahmot sekoittuvat toisiinsa, jos kirjailija ei osannut ujuttautua henkilön nahkoihin. Pidin myös siitä, kuinka tarina etenee piinaavalla tavalla. Kirjaa alkaa ahmia, koska haluaa tietää, mihin kaikki johtaa.

Kirjan yksi teema on ilman muuta ystävyys ja oma perhe. Täytyykö ystävyyttä ylläpitää vuosikaudet, vaikka ei oltaisi missään tekemisissä? Ihmisen ei tarvitse toki olla tyly vanhalle ystävälleen, mutta ei tarvitse myöskään mennä sellaiseen ääripäähän, että majoittaa jonkin vanhan ystävän kotiinsa. Periaatteessahan kyse on kuitenkin tuntemattomasta henkilöstä, jonka kanssa on joskus pidetty yhtä. Perheen pitäisi joka tapauksessa olla se, josta ihminen saa turvaa ja tukea. Ikivanhat ystävyyssuhteet tuovat rakkaita muistoja mieleen, mutta jos ei muuta yhteistä ole, ei se kauas kanna.

Toisena teemana täytyy nostaa seurustelu, avoliitto ja avioliitto. Rakastuminen johtaa usein seurusteluun ja siitä avoliittoon sekä lopulta avioliittoon. Entä jos on nähtävissä, että suhde on valmiiksi kuollut, kannattaako ulkopuolisen puuttua asiaan vai pitääkö jokaisen kantaa oma ristinsä ja katsoa mitä tuleman pitää? Onko ihmisellä ylipäätään oikeutta puuttua toisen ihmisten seurustelusuhteisiin, vaikka kyseessä olisi lähiomainen? Vaikeita kysymyksiä. Kirjaa lukiessa on tietävinään oikean vastauksen, mutta myöhemmin mietityttää, onko se kuitenkaan niin kuin ajattelee sen olevan. Ihmiset tekevät virheitä, mutta virheistä usein myös oppii.

Kirjan englanninkielinen alkuteos I Invited Her In on ilmestynyt vuonna 2018. Kirjan on suomentanut Pirjo Lintuniemi.

Adele Parksin kirja Päästin hänet sisään on sopivaa luettavaa, jos kaipaa tiivistunnelmaista ja hieman uskomattomalta kuulostavaa tarinaa ystävyydestä.

Lämmin kiitos kustantajalle, jolta sain kirjan luettavakseni.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti