Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman

Helmikuun lukupiirikirjana oli Elina Hirvosen Että hän muistaisi saman (Avain, 2005). Hieman vanhempaa kirjallisuutta siis, mutta hyvä niin. Uutuuskirjoja on täysin mahdoton kaikkien lukupiiriläisten saada lyhyellä varoitusajalla, eikä kaikkia kirjoja vain voi ostaa. Sitä paitsi minulle kirja oli uusi tuttavuus, joten oli kiva tarttua kirjaan, etenkin, kun kirja oli erittäin koskettava.

Anna saa äidiltään puhelun. Annan isoveli Joona toivoo, että Anna kävisi tervehtimässä häntä mielisairaalassa. Pyyntö ei ole helppo toteuttaa. Niin moni asia on mennyt rikki. Anna istuu kahvilassa ja alkaa käydä elämäänsä läpi. Äiti, isä, veli ja hän. Suomalainen ydinperhe, jossa on kuitenkin vaiettuja salaisuuksia ja varjoja. On perheväkivaltaa, puhumattomuutta ja sodan arpia.

Anna ja Ian. Ian, Yhdysvalloista Suomeen muuttanut mies, jonka elämän samankaltaisuus kietoutuu Annan elämän kanssa yhteen. Ianin isän mielen sairastuminen Vietnamin sodassa. Mikään ei ole enää niin kuin ennen. Ianilla on kuitenkin toiveita, kunnes hän ymmärtää, etteivät toiveet ikinä toteudu.

Lukupiiriläisten ajatukset kirjasta olivat ristiriitaiset. Samalla, kun kirjasta pidettiin, niin samalla ei kuitenkaan pidetty. Paljon rankkoja aiheita, jotka tulivat iholle. Mielen sairastumiset ja vaietut perheväkivallat ovat kuitenkin sellaisia teemoja, joista tulee kirjoittaa. Tällä tavoin lukijat saavat ehkä hieman laajennettua käsitystään siitä, kuinka vaikeista asioista on kyse, jos ei ole omakohtaisia kokemuksia tällaisista. Kirjassa onkin hyvin monta teemaa; sodan kauhujen vaikutukset, uskonto, kiltteys, elämän sattumanvaraisuus.

Sodan mielipuolisuus näkyy vielä monen sukupolven päähän, ja tämä tuli kirjassa hyvin esiin. Ei riitä pelkät fyysiset vammat ja sodassa olleen henkilön mielen vammautuminen. Sota jättää arpensa jokaiseen, joka sen on jollain lailla kokenut. Itselleni ainakin tuli tunne kirjan luettuani, että saatan ymmärtää jonkin verran paremmin isovanhempieni kokemuksia sodasta. Eivät he ikinä kauheasti sota-ajasta puhuneet, ja nyt on liian myöhäistä kysyä. Se on kuitenkin selvää, että sota oli jättänyt heihinkin  jälkensä.

Lukupiirissä tuli keskustelua myös siitä, kehen kirjan nimi Että hän muistaisi saman viittaa. Nimi on hyvin monijakoinen. Tarkoittaako se sitä, että Joona muistaisi asiat kuten Anna vai sitä, että Anna muistaisi asiat kuten Joona? Vai viitataanko nimellä Annan ja Ianin iseihin? Toisaalta kirjan takakannessa sanotaan, että ”yksi päivä keväisessä Helsingissä herättää lapsuuden maailman, jota päähenkilö ei haluaisi muistaa”. Halusiko Anna unohtaa lapsuuden kauhut? Luultavasti jokainen lukija päätyy omaan tulkintaansa, eikä mikään ole väärä.

Elina Hirvosen Että hän muistaisi saman oli vuoden 2005 Finlandia-ehdokkaana. Lukupiirissä hieman arvosteltiin sitä, ettei kirjan teksti kuitenkaan olisi ollut kaikilta osin sutjakkaa luettavaa. Itse en tätä huomannut. Tekstin soljuvuuteen kommentoitiin myös, että saattaa johtua siitä, että kirja on Hirvosen esikoisromaani.

Elina Hirvosen Että hän muistaisi saman on ohut kirja, jossa on monta eri tasoa. Tarina on kaunistelematon totuus elämän kurjemmista puolista. Suosittelen luettavaksi, jos tykkää aiheista, jotka ravistelevat lukijaa.

Lukupiiri antoi kirjalle tähtiä 3+ (asteikko 1-5).