Erilaisia tapoja

Sehän on niin, että ihminen on usein tapojensa orja, mutta voiko terveydenhoitoalan ammattilainen olla tapojensa orja? Tämä tuli mieleen tällä viikolla, kun olen mesettänyt kahden ystäväni kanssa. Olemme antaneet toisillemme vertaistukea ja mesehoivaa. Kävi nimittäin niin, että viime viikon perjantaina olimme neljän naisen voimin Turussa teatterireissulla. Sunnuntaina ensimmäinen mesettää, että on kuumeessa. Itselläni oli ollut lauantaista lähtien kovaa kurkkukipua. Sunnuntaina nenä vuoti ja yskitti, mutta en reagoinut asiaan mitenkään ennen kuin sunnuntai-illalla, kun aloin mesettää kahden reissukaverin kanssa. Toisellakin reissukaverilla kurkkua kutitti, yskitti ja nenä vuoti. Siinä mesettäessä vasta ymmärsin, että itse asiassa minullahan on aivan samoja oireita. Kuumepotilaalle suosittelimme lääkärille menoa heti maanantaiaamusta. Viestittelin vielä erikseen kolmannelle reissukaverille. Hän kertoi, että oli hengenahdistusta, yskää ja joka paikkaa särki. Olimme siis saaneet jonkin Turku-pöpön.

Menin maanantaina normaalisti töihin, koska talviloma loppui ja töissä odotti kasa selvitettäviä kiirejuttuja. Työkaverit kyselivät lomastani. Kerroin ja samalla mainitsin, että iski sitten flunssakin. Muutama sanoikin, että näytän aivan sairaalta. Iltapäivällä kiireapuni kävi moikkaamassa ja sanoi ensimmäiseksi, että olet todella kipeän näköinen. Sinullahan on ihan punaiset silmätkin. Ihmettelin asiaa, koska en ollut tuijotellut peiliä. Aamulla vain totesin, että hikikohtaus levitti alaripsien värit poskille. Olo oli kieltämättä iltapäivästä melko kuumeinen ja kuumettahan minulla olikin, kun kotiin lopulta selvisin. Niin, ja silmät olivat kuin tomaatit.

Ystäväni, joka oli käynyt maanantaina työpaikkalääkärillä, oli tutkittu huolellisesti. Oli otettu myös influenssatesti, joka oli näyttänyt positiivista. Tulehdusarvo oli korkea. Lääkitykseksi Tamifluta, inhalaatiojauhetta hengenahdistukseen sekä särkylääkkeitä. Sairaslomaa koko viikko ja torstaina uudestaan lääkäriin. Kuulosti todella pahalta ja ystäväni olikin todella heikossa kunnossa. Minä ja toinen ystäväni varasimme tiistaille lääkärit. Ystävä nimetylle työpaikkalääkärille ja minä oman kotikuntani työpaikkalääkärille samaiselle lääkärikeskusyhtymälle. Lääkärin valitsin sen mukaan, että aikoja oli vain yksi jäljellä. Ajattelin, että on varmaan kiva lääkäri, jos on noin suosittu, että kaikki ajat ovat menneet. Ehkä naiivi ajattelutapa, mutta kuumeessa voi näin ajatella.

Maanantain ja tiistain välinen yö oli painajainen. Kieriskelin sängyssä välillä hikoillen, välillä palellen. Mikään ei ollut hyvin. Vasta aamuyöstä sain unen päästä kiinni, kun otin yöllä toisen Buranan naamariin. Olin toki maanantain sinnitellyt kuumaan veteen sekoitettavien flunssalääkkeiden kanssa, mutta mies, joka täällä asuu, sanoi, että Burana olisi tehokkaampaa.

Tiistaiaamulla, kun heräsin, ensimmäinen epäilykseni oli, olenkohan taas ylireagoinut varaamalla lääkäriajan. Mitäköhän se lääkärikin ajattelee, kun olisi sairaampiakin potilaita? Näissä mietteissä kuitenkin painelin lääkäriasemalle. Lääkäri oli hieman myöhässä, mutta se ei haitannut minua, koska oloni oli jotenkin todella outo. Lääkärille päästyäni kerroin, mikä vaivaa Turku-reissusta lähtien. Sain huomautuksen siitä, ettei kotonani ole pef-mittaria, eikä minulla ollut aavistustakaan, mitä minun hengityksen ulosvirtaukset normaalisti ovat. Mutta, tämä lääkärinainen todellakin paneutui asiaansa. Kuunteli keuhkot, katseli nieluun, tutki korvat, kokeili imusolmukkeet, kyseli poskionteloista, puhallutti pef-mittariin. Pef-mittauksen tulos oli todella surkea, mutta minkäs teet. Jos et pysty puhaltamaan enempää, niin sitten se on siinä. Kaiken ristikuulustelun ja tutkimuksen jälkeen lääkäri passitti minut laboratoriokokeisiin.

Verikokeen ja nieluviljelyn jälkeen kuuntelemaan tuomiota. Ei streptokokkia. Tämä oli kuulemma syytä tarkastaa, koska nyt on todella paljon liikkeellä streptokokkia, jossa ei ole peitteitä nielussa. Verikokeet olivat muuten loistavat, mutta tulehdusarvo oli korkealla. Lääkäri totesi, että minulla on bakteerin aiheuttama tulehdus, joka pitää hoitaa antibiootilla. Periaatteessa voisi myös olla influenssaakin, mutta lievemmillä oireilla, eikä Tamiflusta enää olisi apua, koska sairauden oireet olivat alkaneet jo lauantaina. Diagnoosiksi tuli siten keuhkoputken tulehdus ja kolme päivää sairaslomaa.

Toinen ystäväni, joka meni omalle työpaikkalääkärille, sai puolestaan vakuutella olevansa sairas. Lääkäri oli vain kysellyt, oletko koskaan aiemmin ollut näin kipeä ja niin poispäin. Ystäväni oli joutunut lähestulkoon pakottamaan lääkäriä otattamaan verikokeen. Oli sanonut, että ei halua, että käy niin kuin viimeksi, että ensin ei otettu todesta, ja lopulta olikin keuhkokuume. Lopulta lääkäri oli otattanut verikokeen sormenpäästä. Ilmeisesti tulehdusta ei ollut, koska ei ollut määrännyt antibiootteja. Sen sijaan oli kirjoittanut viisi päivää sairaslomaa diagnoosilla influenssa, virusta ei ole osoitettu. Tamiflutahan ei voinut enää tässä vaiheessa aloittaa. Lääkkeeksi kortisonipohjaista avaavaa suihketta ja kehotuksen käyttää nenäkannua.

Kolmas ystäväni, joka oli Turun reissulla mukana, oli vasta tänään päässyt kunnalliselle työpaikkalääkärille. Sairaslomaa oli tullut kolme päivää. Ei mitään laboratoriokokeita. Kyseessä ehkä jokin virus.

Hommahan ei tietysti vielä lopu tähän. Kuuntelin eilen, kuinka mies, joka täällä asuu, köhi ja niisti nenäänsä. Sanoin, että nyt tämä tauti on sitten sinulla. Kehotin menemään aamulla terveyskeskuksen päivystykseen, jotta saa antibiootit, koska helpompi hakea hoitoa nyt kuin sitten pääsiäisenä, jolloin pitäisi lähteä Peijakseen. Mies lähti terveyskeskukseen aamulla puoli yhdeksän aikoihin. Laitoin jossain vaiheessa viestiä, etten mene kauppaan ennen kuin mies on kotona, jos pitää käydä apteekissa. Terveyskeskuksen vieressä kun ei apteekkia ole. Mies soitti jossain välissä, että ei tapahdu mitään. Taustalla joku pieni lapsi kirkui. Ajattelin, etten ehkä sairaana kestäisi istua ja odottaa terveyskeskuksessa. Puoli yhdeltä mies soitti uudestaan ja kertoi, että on menossa röntgeniin. Hieman ihmettelin, ja kysyin, eikö pitäisi ottaa myös verikokeet. Ei kuulemma oltu sanottu mitään sellaista.

Minua alkoi jo kyllästyttää odottaminen, joten otin päikkärit, ja taas ihmettelin, missä mies luuraa. Lopulta mies raahautui kotiin puoli kolmen jälkeen. Oli hieman yksisarvisena. Oli röntgenin jälkeen odotellut ja odotellut. Lääkäri oli juossut edestakaisin huoneesta ulos ja sisään. Yhtäkkiä oli huomannut miehen ja tullut sanomaan, että oli unohtanut sanoa hoitajille, että heidän pitää ottaa senkka sormenpäästä. Verinäyte oli otettu ja lopulta mies oli päässyt lääkärin luokse takaisin. Röntgenkuvissa näkyi vanhoja jälkiä keuhkokuumeista, joita miehellä on ollut useampaan kertaan. Nyt keuhkot näyttivät kuitenkin olevan kunnossa. Sen sijaan tulehdusarvot olivat korkeat, mutta lääkäri ei osannut sanoa, onko kyseessä oikeasti tulehdus vai ei. Oli kirjoittanut Duactia ja antibioottia, jota voi hakea, jos tuntuu siltä, ettei olo ala kohentua. Niin, ja jos oikein huonoksi menee tilanne, niin sitten Peijakseen. Voi jestas. Miehen tulehdusarvot olivat suurin piirtein samat kuin minulla. Minulle sanottiin heti, että on bakteerin aiheuttama tulehdus, johon pitää ottaa antibiootit.

Influenssadiagnoosin saanut ystäväni oli käynyt tänään toistamiseen lääkärissä. Tamiflu oli pamauttanut hänelle huuliherpeksen. Ainakin kymmenen paukamaa ylähuulessa. Hieman kuin pieleen mennyt botox-hoito. Ongelmaksi muodostui silmissä oleva tulehdus, jota lääkäri epäili myös herpeksen aiheuttamaksi. Koska kiirastorstai, ei silmälääkäreille saanut enää aikoja, joten edessä olisi saattanut olla matka Helsingin silmäklinikalle. Onneksi lääkäri oli saanut joltain silmälääkäriltä konsultointia. Silmiin tuli antibiootit herpekseen ja silmävoidetta. Tulehdusarvot olivat laskusuunnassa, mutta edelleen koholla.

Tästä postauksesta tuli pitkä kuin nälkävuodesta ja sekava, mutta tällaista täällä on tullut pohdittua, kuinka erilaisia tapoja lääkäreillä on tutkia potilaitaan. Itsellä kävi tuuri, kun lääkäri oli todella asiallinen ja kartoitti kaiken mahdollisen ja tutki vielä, kuinka antibiootti sopii käyttämieni muiden lääkkeiden kanssa. Antibiootti tuntuu myös tehoavan. Olo on aivan eri kuin alkuviikosta. Myös influenssa-ystävälläni sattui hyvä tuuri sen suhteen, millaista tutkimusta ja hoitoa sai. Nuo muut jättivät sen sijaan hieman epäröimään, vaikka periaatteessa mieskin, joka täällä asuu, tutkittiin, mutta diagnoosia ei vain voitu tehdä. Ai niin, ja ystäviltäni ja mieheltä, joka täällä asuu, olen saanut luvan kertoa näitä lääkäritarinoita postauksessa. Oletteko te kokeneet saavanne aina tasapuolista hoitoa kohtalotovereiden kanssa?

Pääsiäistä ei ole tullut valmisteltua mitenkään, ja luultavasti pääsiäinen meneekin pääosin sängyssä makoillen. Teille lukijoille tahdon kuitenkin toivottaa aurinkoista pääsiäistä!