Hyvää Uutta Vuotta 2018

Vuosi vaihtui tavalliseen tapaan. Olimme kotona, koska Herra Karvajalka pelkää rakettien ääniä. Emme halua jättää pientä poikaa yksin kotiin pelkäämään. Sitä paitsi on ihana herätä vuoden ensimmäiseen aamuun hyvin levänneenä. Muutenkaan en ole oikein ikinä ymmärtänyt uuden vuoden juhlintaa, vaikka toki sitä on nuoruusvuosina tullut harrastettua enemmän tai vähemmän.

Uuden vuoden lupauksia en ole tehnyt enää vuosikausiin. Leikkimielisesti olen päättänyt, ettei suklaapatukka lähde ostoshihnalle jokaisen kauppareissun yhteydessä. Saas nähdä, kuinka käy ensi lauantaina, jolloin ehkä seuraavan kerran kauppaan astahdan. Karkkilakkoa en kuitenkaan pidä, enkä muutakaan lakkoa.

Viime vuoden toiveet tasaisemmasta vuodesta menivät niin metsään kuin ikinä voi, joten lienee ehkä turha asettaa tämän vuoden toiveeksi tasaisempaa vuotta. Onnellisemman vuoden kyllä haluaisin. Terveenäkin olisi kiva olla. Toivon myös kivoja kulttuurielämyksiä ja kasoittain kirjoja (niiden lukemattomien kavereiksi). Niin ja toivon tietenkin myös paljon kaikkia hauskoja blogijuttuja.

Lupauksista tuli jo kirjoiteltua, etten lupaa mitään, mutta ehkä nyt kuitenkin puen yhden haasteen sanoiksi, koska Lumiomena -blogin Katjakin niin teki. Aikoinaan aloitin blogin kirjoittamisen lähinnä itselleni, jotta muistaisin kaikki sattumukset ja kissan tempaukset. Jossain vaiheessa blogi oli parisen vuotta lähes telakalla, kun opiskelin töiden ohella. Opiskelujen jälkeen aloin kirjoitella muistiin lukemieni kirjojen arvioita ja siitä se sitten irtosi. Vähitellen blogista tuli kirja- ja teatteripainotteinen. Tänä vuonna haastan itseni kirjoittamaan vähintään kerran kuukaudessa jotain muutakin. Ihan vaikka Herra Karvajalasta, jos ei muusta.

Ihanaa uutta vuotta sinulle rakas Lukija! Oletko sinä tehnyt uuden vuoden lupauksia?