Kirjoittelin tässä taannoin hauskasta bloggariklubi-illasta,
jossa ilakoitiin lastenkutsumaisissa tunnelmissa. Sain tilaisuudesta Laura Ruohosen
ja Erika Kallasmaan Tippukivitapauksen
(Otava, 2017). Pyysin tilaisuudessa kirjaan omistuskirjoituksen Laura
Ruohoselta. En itselleni, vaan eräälle pienelle henkilölle. Myös Seela Sella
nimikoi nimmarinsa kirjaan, koska hänhän on Kansallisteatterissa pyörivän Tippukivitapauksen päätäi Väätäinen.
Toivottavasti pieni henkilö osaa jonain päivänä arvostaa tällaista kirjaa. Tietenkin käytin tilaisuutta hyväkseni ja luin kirjan ennen kuin pieni henkilö sen omakseen saa.
Tippukivitapauksen runot
kumpuavat milloin mistäkin, mutta monessa runossa on jokin eläin mukana.
Tukaani halutaan mukaan agaattilinnaan, olmit kalvavat luolassa luita,
kameleontille on aivan oma runo, joka sopii myös oivana hammaspesun tärkeyden
muistuttajana. Jos on hanskat -runo
puolestaan saa aikaan loputtoman lurituksen. Vasta ja vihta menevät mummon ja
vaarin keskustelussa vastakkain.
Laura Ruohonen on kirjan runojen takana ja värikäs kuvitus
on syntynyt Erika Kallasmaan kynästä. Ruohosen tekstit ovat tuoreita, mutta
jollain lailla tuttuja. Voisin uskoa, että lapset nauttivat kuullessaan
tällaisia runoja. Ruohonen kertoi bloggariklubilla, että runot syntyivät alun
perin omille lapsille, mutta hän alkoi kirjata niitä ylös, jolloin tuli ajatus
oikeasta runokirjasta. Ennen Tippukivitapausta
Ruohoselta ja Kallasmaalta onkin ilmestynyt Yökyöpelit
ja Allakka Pullakka.
Tippukivitapaus on
lasten runokuvakirja, mutta sopii vallan mainiosti myös aikuisen ihmisen
luettavaksi. Pidin siitä, kuinka runoista tuli mieleen oman lapsuuden
rallatukset. Tiedätte sen tunteen, kun jokin juttu jää soimaan päähän. Runot
eivät välttämättä ole loppusoinnullisia, mutta niissä on hyvä svengi. Pidin
myös runojen tarinoista ja siitä, kuinka erilaisiin maailmoihin runot lukijansa
ja kuulijansa vievät. Mukana on myös pari hieman pelottavampaa runoa, mutta
uskon, että leikkimällä nämäkin runot vievät lapset mukanaan.
Laura Ruohosen ja Erika Kallasmaan Tippukivitapausta suosittelen lämpimästi lapsiperheisiin. Ihana
tapa tuoda suomalaista runoutta lapsien kuultavaksi tai luettavaksi, jos lapset
osaavat jo lukea.
Alikulku-ylikulku
Alikulku-ylikulku
tunnelihippaa
ei meitä haittaa
tippasen tippaa
¿onko yllä alla?
¿vai länttä vai itää?
Kuka sitten mitäkin
etelänä pitää.
Lainattu Laura Ruohosen ja Erika Kallasmaan kirjasta Tippukivitapaus.
Ja hei, tämä on runokirja! Tällä voin osallistua Reader, why did I marry him -blogin
runohaasteeseen. Runoja kirjassa on yhteensä 33.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti