Kolmas kerta toden sanoo. Flunssan takia piti peruuttaa
kaksi teatteri-iltaa, joten päätin, että kolmatta en peru. Onneksi en
perunutkaan. Vaikka ääni ei oikeastaan enää juurikaan kulkenut maanantaisen teatteriesityksen
jälkeen, oli ilta kuitenkin todella voimaannuttava. Kyllä flunssassa tarvitsee
hieman hengen ravintoakin. Tänä aamuna olo oli jo aivan kuin uudella ihmisellä,
vaikka ääni onkin edelleen kadoksissa. Ja mitäkö olin katsomassa? Kansallisteatteri
ja Kangastus 38. Esitys, joka
perustuu Kjell Westön samannimiseen romaaniin. Kirjan luin ihan hetki sitten,
joten tarina oli varsin tuoreessa muistissa.
Noora Dadu, Cécile Orblin ja Edith Holmström)
Kuva © Mitro Härkönen, Kansallisteatteri
|
Asianajaja Claes Thune (Timo
Tuominen) on palkannut avukseen konttoristi rouva Wiikin (Cécile Orblin). Rouva Wiikillä on salaisuus,
joka on jakanut hänen persoonaansa Milja-neidiksi (Noora Dadu) ja Matildaksi (Edith
Holmström). Rouva Wiik on taitava työssään, mutta paljastuuko konttoristin
salaisuus, kun asianajaja Thune on kutsunut keskiviikkokerhonsa jäsenet (Antti Pääkkönen, Esa-Matti Long ja Petri
Liski) konttorille iltaa viettämään. Rouva Wiik huomaa tuntevansa yhden
miehen vuosien takaa. Pelko painaa päälle, mutta rouva Wiik ei lannistu
helposti. Mutta mitä tapahtuu, kun mies vuosien takaa saapuu konttorille Thunen
ollessa matkoilla ja alkaa lähetellä rouva Wiikille kirjeitä ja ehdottaa
tapaamista?
En tutkinut käsiohjelmaa, enkä Kansallisteatterin
ohjelmistosivuja kauheasti etukäteen, joten en yhtään tiennyt, mitä olisi
odotettavissa. Se kuitenkin mietitytti, kuinka rouva Wiikin jakautunut persoona
toimisi näyttämöllä. Tämä oli hoidettu nerokkaalla tavalla kolmen eri
näyttelijän voimin. Pidin siitä, kuinka Orblin, Dadu ja Holmström pelasivat
yhteen. Jokaisella selkeästi oma persoonansa, mutta kukaan naisista ei
kuitenkaan hyppinyt katsojan silmille ylitse muiden. Loistavasti hiottua
työskentelyä naistriolta.
Timo Tuominen
Kuva © Mitro Härkönen, Kansallisteatteri
|
Timo Tuominen on mies, joka jaksaa aina yllättää. Tuominen istui
vallan mainiosti Thunen asusteisiin. Päällisin puolin asiallinen Thune
osaa kuitenkin yhtäkkiä heittäytyä hermokimpuksi ja kaikkensa menettäneeksi miesraukaksi.
Tuominen tulkitsee Thunea vakuuttavasti ja taidokkaasti. Rouva Wiikin miehelle
menneisyydestä annettiin myös monet kasvot. Pääkkönen, Long ja Liski hoitivat
kunniakkaasti miehen roolin naistrion vastanäyttelijöinä, vaikka heillä olikin
selkeästi pienempi roolitus kuin naisilla. Miesten työskentely oli kuitenkin
hienon eleetöntä ja sujuvaa. Pakko on vielä mainita keskiviikkokerhon viides
jäsen Joachim Jary (Kristo Salminen),
jota ei keskiviikkokerhossa juurikaan nähdä miehen mielensairauden takia. Voi
Salminen, että olet mahtava. Olet kuin tuulahdus eri aikakaudelta, kun astut
lavalle. Runoilijasielu erottuu näyttämöllä muuten hyvin korrektista joukosta.
Kangastus 38 on
intensiivinen esitys, joka toimii joka tasolla. Pidin todella paljon siitä,
kuinka esitys oli rakennettu. On varmasti ollut oma riskinsä siinä, että Milja
Matilda Wiikin roolia tekee kolme eri naista, mutta tässä on onnistuttu
täydellisesti. Ohjaaja Mikaela Hasán
on todellakin onnistunut työssään. Pidin myös siitä, kuinka kohtauksesta
toiseen siirrytään. Sujuvasti ja huomaamatta. Ei edes lavastusta tarvitse
muuttaa tai jos muutetaan, tapahtuu se hyvin pienillä apuvälineillä. Tästä
lähtee kiitokset lavastuksesta vastanneelle Katri Renttolle. Esityksessä on mukana myös videokuvaa, joka on upotettu
esitykseen siten, ettei se häiritse muuta keskittymistä, mutta tuo kuitenkin
samalla tietynlaisen fiiliksen näytelmälle.
Antti Pääkkönen, Timo Tuominen, Kristo Salminen, Petri Liski
ja Esa-Matti Long
Kuva © Mitro Härkönen, Kansallisteatteri
|
Kerroin aiemmassa Kangastus
38 kirjapostauksessani Kjell Westön tapaamisesta bloggariklubilla. Westö toivoi,
että alkuperäistä eeposta kunnioitettaisiin näytelmässä. Mielestäni tässä on
onnistuttu loistavasti. Näytelmä etenee kirjan mukaisesti. Vain joitakin
asioita on jätetty pois, mutta tästä näytelmä ei missään tapauksessa kärsi.
Kansallisteatterin Kangastus 38 on
eheä esitys, joka kannattaa käydä katsomassa, jos tykkää fiilistellä 1930-luvun
tunnelmissa, ja tietenkin, jos pitää Kjell Westön kirjoista. Ei kuitenkaan haittaa, jos kirjaa ei ole lukenut. Esitys on joka tapauksessa hieno kokemus kaikkinensa.
Kangastus 38 sai
kantaesityksensä Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä 8.9.2017.
Rooleissa: Noora Dadu, Edith Holmström, Petri Liski,
Esa-Matti Long, Cécile Orblin, Antti Pääkkönen, Kristo Salminen ja Timo
Tuominen
Ohjaus: Mikaela Hasán
Suomennos: Liisa
Ryömä
Dramatisointi: Michael
Baran yhteistyössä Mikaela Hasánin kanssa
Lavastus: Katri Rentto
Pukusuunnittelu: Anna
Sinkkonen
Tunnusmusiikki: Markus
Fagerudd
Valosuunnittelu: Ville
Toikka
Äänisuunnittelu: Esa
Mattila
Videosuunnittelu: Paula
Lehtonen
Naamioinnin suunnittelu: Laura Sgureva
Näin
esityksen medialipulla. Kiitos Kansallisteatterille, kuten kiitos myös
kuvalainauksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti