Runohaaste on ollut tuuliajolla aivan liian pitkään. Eikö
kesällä muka tarvitsekaan lukea runoja? Aivan kuin olisin muka lukenut niitä
aiemmin ylettömästi. Oikeastihan sain runokipinän Reader, why did I marry him? -blogin Omppu Martinilta, joka
haasteen heitti. Nyt on vain tullut tauko runoihin, mutta ehkä otan yhden
runokirjan tulevalle lukumaratonille. Kirsi Kunnaksen Kaunis hallayö (WSOY, 1984) on ollut jo aivan liian pitkään
lainassa kirjastosta. Olen vain uusinut lainan, koska en ole saanut postausta
tehtyä. Olen huono ihminen. Yritän parantaa tapani.
Kaunis hallayö on
jaettu kuuteen osaan. Valossa pimeässä
-osio sisältää rakkaudentäyteisiä runoja poissaolevasta rakkaasta, jotka on
kuvattu luonnonkauneuden kautta. Muutoksia
-otsikon alle kätkeytyy runoja erilaisista muutoksista. Heinäteko kääntyy
yhtäkkiä syksyyn, levottomuus ja kiire muuttuu hiljaisuudeksi. Löytyy myös
runoja, joissa elämän pienet hetket saavat ison merkityksen. On myös siirtymiä,
jotka muuttavat kaiken.
Kirsi Kunnaksen runot ovat todella kauniita ja herkkiä.
Runoissa on jonkinlaista unenomaisuutta ja taianomaisuutta. Pidän myös siitä,
kuinka runoissa on luonto läsnä, ja kuinka Kunnas on kiteyttänyt jonkin ison
asian kauniiseen luonnonihmeeseen. Valo ja pimeys ovat monessa runossa mukana. Vaikka
runoissa on melankolisuutta, on niissä jotain hyvin paljon lohtua antavaa.
Kirjassa oleva otsikointi ohjaa lukijan mukavalla ja pehmeällä tavalla hakemaan
runoa, joka sopii lukijan mielialaan.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana tulin ihailleeksi kirjan
kantta. Kannen kuvituksen tai päällyksen käsiala on Seppo Syrjän. Oli aivan
pakko googlettaa, onko Seppo Syrjällä jotain tekemistä Kunnaksen kanssa. Kyllä.
Kirsi Kunnaksen puolison Jaakko Syrjän veli on Seppo Syrjä. Täytyy kyllä sanoa,
että taiteellinen suku kaiken kaikkiaan. Eppu Normaalin tarinanhan kaikki
tietävät entuudestaan, joten sitä en sen kummemmin edes avaa.
Kirsi Kunnaksen Kauniista
hallayöstä tulee levollinen ja rauhallinen olo. Suosittelen runokokoelmaa
luettavaksi kiireen keskellä. Hetken pysähdys ja lukija saa aivan uusia ja kauniita
ajatuksia mietittäväksi. Kirja sopisi hyvin ainakin minun työpöydälleni arjen
pysäyttäjäksi.
Vadelmapensaassa
nukkuva tuuli
heräsi ja kuin siili
sihisten
tai käärme kihisten
äkkiä luikerteli
pakoon.
Minkä
paratiisin marjoja
se vartioi?
kuin rosvoileva lintu
sydämeni vieläkin,
säikähtänyt.
Lainattu Kirsi Kunnaksen runokokoelmasta Kaunis hallayö.
Kauniilla hallayöllä
osallistun Reader, why did I marry him? -blogin
runohaasteeseen. Runoja kirjassa on yhteensä 55.
Ihastuttava nimi runokirjalla. :) Kunnaksen runoihin olisikin hyvä tämän runohaasteen merkeissä tutustua! Pitääpä katsella mitä lähikirjastosta löytyy.
VastaaPoistaOn kyllä kaunis nimi kirjalla. Ajattelin, että runohaasteeseen yritän vielä lukea ainakin Hannu Mäkelän runoutta.
PoistaOi runohaaste. Olen lukenut siihen vasta yhden runokirjan. Tämä kirja kuulostaa hyvältä. Ehkä pitäisi kokeilla...
VastaaPoistaKokeile ihmeessä Kunnaksen runoja. Ovat todella kauniita.
PoistaItse sain runokipinän alkuvuodesta ja luinkin useamman runokirjan, mutta sitten vain tuli stoppi. Nyt yritän taas petrata tämän haasteen kanssa.